happy halloween!

Kun yhden viikon viettää juosten kaupasta toiseen, muistaen puvut sinne ja tänne ja tonne. Kerraten sääntöjä et mihin ne puvut laitettiin heti ja koska piti olla missäkin ja minne piti viedä mitäkin, tuntuu lauantaiaamu ihanalta, kun se on vihdoinkin OHI. No, on meillä tänään vielä ne vikat ja parhaat juhlat, mutta kouluissa ja klinikoilla Halloweeniä juhlitaan onneksi taas vasta vuoden päästä.

O:n koulujuhlat oli tylsät. Niin tylsät että lapset istui pöydissä ja kyseli meiltä aikuisilta et vieläkö pitää juhlia vai saisko jo mennä leikkimään. Ei saanut, piti istua ja askarrella. Tiistaina ne sai pukeutua Klinikalle ja L kävi hakemassa jannut multa koska mun maanantainen yritys käydä ostamassa itselleni halloweenasu oli päättynyt siihen että mun kaksi pientä miestä seisoi kaupassa kivettyneenä ja kirkuen. Vielä keskiviikkona K ilmoitti mulle että hän ei aio mennä sellaiseen halloweenkauppaan edes aikuisena.

Klinikalta mä ajoin M:n kanssa ostamaan itselleni sitä superäidin pukua. Ennen kuin laitan tähän kuvan siitä asusta jota siellä kaupassa myytiin, haluan muistuttaa että olen keski-ikäinen, hivenen ylipainoinen, melko pehmeä äiti. Mulla on kaksoset ja niitten jäljiltä keskivartalonalue muistuttaa eniten ehkä perunapeltoa. Jätin puhvun kaupan hyllyyn. Sovitin myös ”plus size” versiota samasta asusta ja M auttavaisesti totes että tässä paketin valokuvassa tolla tyypillä on melkein – huom melkein – yhtä paksut jalat kuin mulla. Tosiasiassa siihen pukuun olisin mahtunut kahdesti. Seuraavaksi M keksi että musta tulee Cat Woman. Kissanaisia oli kaupassa kahdenlaisia. Niitä keski-ikäiselle äidille tarkoitettuja söpöjä häntiä ja korvia jotka laitetaan päälle mustan mekon ja legginssien kanssa tai sit sellaisia kokovartalolateksiasuja. M:n mielestä se kokovartalolateksipuku näytti tosi hyvältä mun päällä. Avasin pukukopin oven ja tiedustelin asiaa myyjättäreltä. Se katsoi mun asua ja kysyi et mihin mä olen sen kanssa menossa, sanoin et aikuisten juhliin ja se totes et se on loistava. Muistutti vielä kuitenkin et jättäis ehkä käyttämättä ko. asun koulujuhlissa.

ei kiitos! (täältä)

Perjantaiaamuna kaikki oli valmiina. M:n puku pakattuna sen reppuun ja K:lla valmiina M:n legginsit ja pitkähihainen paita sen Batmanpuvun alle. O ilmoitti ettei hän todellakaan ajatellut mennä kouluun pukeutumatta halloweenasuun, ja totesin että senkus. Juhlat – ne sairaan tylsät juhlat – oli tiistaina mutta halloween on halloween. Itselleni vetäisin päähän mustan peruukin, päälle kymmenisen vuotta vanhan violetin veluurisen noitamekon ja päähän sen hatun. Siinä asussa mä sit seisoin kaatosateessa bussipysäkillä M:n kanssa.

K:n juhlat alkoi vähän jälkeen yhdeksän ja ne oli aivan tolkuttoman herttaiset. Ne sai mennä pisteestä toiseen, ja me käytiin ryhmänä kiertämässä koulun toimisto ja matkalla vanhemmat jakoi karkkia. Luokat sai harjoitella sanomaan ”trick or treat” Vanhempien ja opettajien lisäksi avustamassa oli pari toimintaterapeuttia. Ne lauloi, tai siis me laulettiin ja sit syötiin ja välissä sai leikkiäkin jos ei jaksanut niin kauheesti juhlia.

Kahdelta alkoi M:n juhlat. Juhlasaliin kokoontui kuutisensataa lasta ja muutama sata vanhempi. Jokainen luokka-aste esiintyi aina toisille ja lopuksi opettajat esitti oman numeronsa. Sit me laulettiin kaikki yhdessä. Ne on harjoitelleet näitä esityksiä koko syksyn enkä voi kuin nostaa hattua musiikinopettajille, huikea kokonaisuus. Vika tunti me juhlittiin M:n luokassa ja se oli just sellaista kuin voi kuvitella et on kun kakskytkaks kuusveetä bilettää sokerin voimalla, armoton meteli, hirveä sotku ja huokaileva opettaja.

Kuudelta sade loppui – onneksi. Siihen asti oli satanut sen verran että jäin jo miettimään et missattiinko me kenties se uusi arkki ja hukutaan kohta tulvaan... Pojat oli sitä mieltä et ne ei halua mennä ollenkaan. M halus mennä kiertämään vähäsen ja niinpä me päädyttiin välttämään suurinta juhlahumua ja tyydyttiin kiertämään oma kortteli. Loppuilta me avattiin ovea ja jaettiin karkkia, samalla kun katsottiin leffaa, syötiin popkornia ja otettiin yliannostus sokeria.

Onneksi siihen on taas vuosi.