Siirry pääsisältöön

vapaus mennä naimisiin

Tasa-arvoinen avioliittolaki koskettaa etäältä. Meillä se meni läpi jo jokunen vuosi takaperin ja sen jälkeen on muita osavaltioita liittynyt mukaan matkaan tasaisena virtana. 35 osavaltiota 50 on hyväksynyt tasa-arvoisen avioliittolain, yhdeksässä osavaltiossa asia on tällä hetkellä vireillä. Se tekee yhteensä 44 osavaltiota niistä 50:stä.

http://www.freedomtomarry.org/states/

 Yhdysvaltoja on kai perinteisesti pidetty jotenkin vähintäänkin puoliahdasmielisenä, aika ”uskovaisena” eikä vähimmässäkään määrässä kovin edistyneenä näissä asioissa. Silti Suomessa, sivistyneessä ja edistyksellisessä Pohjoismaassa, eduskunnan lakiovaliokunta äänestää lakialoitteen nurin. Miksi? Onko tilanne ensiviikolla eduskunnan äänestyksessä toinen? Henkilökohtaisesti en taida tuntea ketään joka ainakaan rohkenisi ääneen myöntää tätä lakialoitetta vastustavansa. Onko siis niin etteivät päättäjät kuuntele kansalaisia?

http://www.freedomtomarry.org/landscape/entry/c/international



Ajattelen näin keskiluokkaisena heteroäitinä asiaa lasteni kannalta. Minä en tiedä tuoko joku lapsistani tulevaisuudessa kotiin samaa suokupuolta olevan tyttö- tai poikaystävän. Sen tiedän että toivon omille lapsilleni oikeutta mennä naimisiin ja muodostaa perhe, jos he näin haluavat. Toivon että heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta he saavat mahdollisuuden aviopuolisoon ja lapsiin. Toivon että heistä kasvaa onnellisia aikuisia, puolisolla tai ilman. 

Freedom to Marry

Mitä niihin mahdollisiin lapsiin tulee, lapsi kärsii siitä ettei hänellä ole rakastavia vahempia ja/tai turvallista ympäristöä kasvaa. Lapsi ei kärsi siitä että hänellä on kaksi isää tai kaksi äitiä, tai isä ja kaksi äitiä tai äiti ja kaksi isää. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...