Siirry pääsisältöön

vapaus mennä naimisiin

Tasa-arvoinen avioliittolaki koskettaa etäältä. Meillä se meni läpi jo jokunen vuosi takaperin ja sen jälkeen on muita osavaltioita liittynyt mukaan matkaan tasaisena virtana. 35 osavaltiota 50 on hyväksynyt tasa-arvoisen avioliittolain, yhdeksässä osavaltiossa asia on tällä hetkellä vireillä. Se tekee yhteensä 44 osavaltiota niistä 50:stä.

http://www.freedomtomarry.org/states/

 Yhdysvaltoja on kai perinteisesti pidetty jotenkin vähintäänkin puoliahdasmielisenä, aika ”uskovaisena” eikä vähimmässäkään määrässä kovin edistyneenä näissä asioissa. Silti Suomessa, sivistyneessä ja edistyksellisessä Pohjoismaassa, eduskunnan lakiovaliokunta äänestää lakialoitteen nurin. Miksi? Onko tilanne ensiviikolla eduskunnan äänestyksessä toinen? Henkilökohtaisesti en taida tuntea ketään joka ainakaan rohkenisi ääneen myöntää tätä lakialoitetta vastustavansa. Onko siis niin etteivät päättäjät kuuntele kansalaisia?

http://www.freedomtomarry.org/landscape/entry/c/international



Ajattelen näin keskiluokkaisena heteroäitinä asiaa lasteni kannalta. Minä en tiedä tuoko joku lapsistani tulevaisuudessa kotiin samaa suokupuolta olevan tyttö- tai poikaystävän. Sen tiedän että toivon omille lapsilleni oikeutta mennä naimisiin ja muodostaa perhe, jos he näin haluavat. Toivon että heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta he saavat mahdollisuuden aviopuolisoon ja lapsiin. Toivon että heistä kasvaa onnellisia aikuisia, puolisolla tai ilman. 

Freedom to Marry

Mitä niihin mahdollisiin lapsiin tulee, lapsi kärsii siitä ettei hänellä ole rakastavia vahempia ja/tai turvallista ympäristöä kasvaa. Lapsi ei kärsi siitä että hänellä on kaksi isää tai kaksi äitiä, tai isä ja kaksi äitiä tai äiti ja kaksi isää. 




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää