Siirry pääsisältöön

merilevää kortisoni ja punkkua

Tää menee aina samalla tavalla. Yhdistelmä ”yllättäin” - tapahtuu vaan kerran vuodessa - kylmenevä sää, laiska mutsi ja joku salainen toive siitä et tää vuosi kuitenkin ehkä olis erilainen. Taistelu atooppista ihottumaa, kuivaa ihoa ja kortisonirasvaa vastaan tulee yhtäkkiä ja puun takaa.

eilen aamulla, 13,8C sisällä ja 4C ulkona auringossa


Tosiasia kun on kuitenkin se että silloin joskus aikanaan, Suomen talvessa ja keskuslämmityksen kuivuudessa mun oma garderoobi rajoittui talvisin pehmeisiin vaatteisiin, sellaisiin jotka ei – ehkä - hiertäneet ihoa rikki ja ehtymättömään varastoon eri versioita apteekin rasvoista joita ostettiin litroittain.  Eihän tän siis mikään yllätys pitäis olla.

Säätiedotus lupasi kylmää säätä viime viikonlopusta alkaen. Kylmä tarkoittaa siis yöpakkasta ja päivällä aurinkoa ja muutamaa lämpöastetta. Mä ostin kaupasta jotakin merilevämerisuolakylpysysteemiä noille ja samalla purkillisen merilevärasvaa. Piti olla parasta kuivalle ja atooppiselle iholle.

ostin mä silloin myös huulipunaa - ekaa kertaan varmaan kymmeneen vuoteen - ja tollasta kulmakarvageeliä

Haalea kylpyvesi, pois kylvystä sormenpääindikaattorin mukaisesti ja runsaasti rasvaa päälle. Ei auttanut merilevät. Eilen kaikki kolme jo raapi itseään ja autossa M mumelsi tuskin ymmärrettävästi et sen huulet vuotaa verta. Aamulla mun suihku kirveli iholla.

Lauantaina ajetaan siis sen paremman kosmetiikkakaupan kautta kotiin. Mukava kassillinen CeraVe:n pesuaineita ja eripaksuisia rasvoja ja e-vitamiinihuulihoidetta. Näillä meillä on lääkärinmääräyksestä hoidettu atooppista ihoa jo vuosia. Taas haaleaan kylpyyn, hellä pesu sillä rasvapesulla ja päälle paksua rasvaa. Paljon paksua rasvaa. ”Älkää koskeko mihinkään! Älkää ainakaan koskeko seiniin!”



Tänään sama hoito. Huomenna saatan joutua soittamaan lääkäriin ja pyytämään taas sitä kortisonivoidereseptiä.


Onneksi tätä jatkuu meillä vaan hetken. Viimeistään maaliskuussa voi rasvaamisen taas lopettaa ja olla jokavuotisen yllättynyt tilanteen iskiessä päälle muutamassa päivässä marraskuussa. Ehkä tältä vältyttäis jos en olis niin laiska ja muistaisin aloittaa sen rasvaamisen ajoissa?

onneksi kuitenkin on viini

pullo numero #979



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi17. marraskuuta 2014 klo 6.12

    Hei!

    Onko teillä aina talvisin noin kylmä? Tarkoituksella? Itse on asunut Brittein saarilla ja en ikinä tottunut siihen, että sisällä oli juurikin reilu 10 astetta lämmintä (kylmää) talvikuukausina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa17. marraskuuta 2014 klo 8.10

      Me käännetään lämmöt pois päältä aina yöksi koska lämmittäminen on niin järkyn kallista täällä. Samoin lämmitys pidetään päällä vaan siinä tilassa missä kulloinkin ollaan. Mutta joo, ei täällä talvisin kenelläkään ole niitä suomalaisia lukemia sisällä vaan sellainen +18C on jo ihan jees.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää