tiistai 18. marraskuuta 2014

lepopäivä

Tänään M sit sairasti ja mä sairastin sen kanssa. Samalla päätin taas kerran yrittää sellaista seesteisen tasaista supervanhemmuutta, sellaista joka ei huuda, ei hermostu, ei syytä, vaan ymmärtää ja piirtelee rajoja rakkaudella. Sellaista äitiyttä joka lähestyy lapsen ylivilkkautta ja keskittymisongelmia varmalla kädellä ja lempeällä ongelmanratkaisulla. Tiedostin kyllä ettei mikään ratkea kerralla. Tiedostin ettei mulla oikeesti ole mitään mahiksia lähestyä meidän elämää tästä näkökulmasta päivittäisellä tasolla. Luin artikkelin ranskalaisesta ADHD:n hoidosta ja toivoin jo jossakin vaiheessa selkäsaunaa kasvatusmetodiksi myös meidän sähköjänikselle. Kompastuin ja kaaduin rähmälleni, liimasin illan päätteksi toisen poikani kasaan laastareilla ja kuiskasin sen korvaan etten hyväksy sitä mitä sen veli tekee sille. En hyväksy. Pyydän anteeksi ja yritän taas paremmin ja enemmän. Yritän ettei sen toisen tarvitsis ottaa vastaan kaikkea sitä mikä sen osaksi näyttää tulleen.

meillä tuoksuu hyvältä


K lähti tutusti kouluun kahdeksan jälkeen. Sen jälkeen kun olin about kolmesataakuustkytkahdeksan kertaa muistuttanut sitä siitä miten puetaan ja kuinka se koulubussi ei oikeesti sitä odota – yhtään. O hiipi alakertaan K:n lähdettyä ja halusi aamaiseksi jotakin mitä mä valitsen muttei sit kuitenkaan yhtään mitään. Lopputulemana se söi aamiaisekseen omasta mielestään ihan väärän jogurtin koska mä kiusallani kätkin ne persikkajogurtit jonnekin jääkaapissa ja pahan makuisen muropatukan jonka se itse kuitenkin valitsi.

Me odotettiin O:n kanssa autossa M:n yrittäessä valita mitkä kengät sen  kannattais laittaa jalkaan yöpaidan kanssa tälle retkelle jonka aikana se ei edes poistuis autosta, ja sit me ajettiin kouluun ja M:n kanssa pois sieltä koulusta – sairastamaan.

Me syötiin M:n kanssa aamiaista. Se söi muroja ja maapähkinävoileivän. Mä söin kaurapuuroa, manteleita ja hedelmiä. Me tehtiin sen kanssa nettitesti ”Mikä kiitospäiväruoka olisit?” Mä oon kurpitsapiiras ja se on kalkkuna. Me pelattiin Kimbleä ja me pelattiin ristinollaa ja me pelattiin candylandiä. Me pelattiin bananagarammia ja taas lisää Kimbleä. Mä kävin suihkussa ja laitoin lounaaksi uuniin pannarin.



M poimi K:n bussista ja me käytiin kotikaupassa ostamassa M:n kouluun omenasosetta – ruoka-apusysteemi pyytää omenasosetta – ja olutta ja persikkajogurttia ja samalla mä ostin parsakaalia ja kukkakaalia ja porkkanoita. Mun kieroutuneet lapset rakastaa sekä vihreitä että lumisia puita (parsakaali ja kukkakaali).

Me ajettiin hakemaan O koulusta ja tultiin kotiin. Me syötiin lounaaksi sitä pannaria ja mä olin se ihana pullantuoksuinen äiti. Me laitettiin kolmeen kulhoon karkkeja elokuvaevääksi ja katsottiin untuvapeiton alla ”yö museossa” samalla mä otin torkut. Väliaikaista skismaa saatiin aikaan K:n syödessä kuin huomaamatta puolet siskonsa karkeista ja siitä että O:n karkit riitti pidempään kuin muitten. M ei tykännyt elokuvasta ja siirtyi alakertaan pelaamaan Kimbleä ihan vaan itsekseen.



Välipalaksi me syötiin popcornia ja K liotti omansa vesilasissaan ja laittoi ne sit takaisin sinne kulhoon. Ne muut ei tykänneet. K juoksi ja riehui ja huusi ja löi kumpaakin. Mä otin sen mun kanssa alakertaan, sivelin sen rauhoittavilla öljyillä ja juoksutin sitä pari kertaa korttelin ympäri. Me kaivettiin autotallista väritysvälineet ja väritettiin kaikki yhdessä. K söi omaan paperiinsa reiän, O:n motoriikka ei riittänyt tehtävään ja M:aa ärsytti kun ne kaksi muuta ei tehneet mitä niitten piti. Mä puhuin ystävän kanssa puhelimessa ja lopulta häädin jannut yläkertaan tappelemaan. Hyvä äiti olis varmaan ollut puhumatta puhelimessa ja keskittynyt aktivoimaan ja suuntaamaan poikien energiaa jotenkin järkevästi.

valittiin me lattiamallejakin

Pyysin ne takaisin alakertaan ja me pelattiin bingoa sillä lopputuloksella että K sai hillittömän raivarin ja viskeli bingon osaset ilmaan ja O siirtyi vessaan juttelemaan pissa-kakkajuttunsa loppuun. Häädin ne takaisin yläkertaan – paskamutsi – ja M istui koneen ääreen tekemään matematiikan tehtäviä. Tein tehtäviä sen kanssa ja hetkeä aiemmin kotiin tullut L asensi yläkerrassa jotain mediasysteemiä.



Mä laitoin niille ruuaksi paahtopaistia ja lehtipuita ja lumipuita ja pikkuperunoita uunissa. K rakastaa paahtopaistia, O rakastaa puita ja M söi perunat – jokaiselle jotakin. K joutui luovuttamaan kolmanneksen jälkiruuastaan M:lle ks. aiemmat tapahtumat ja siitä kiitollisena se puri O:ta selkään. Itkien se ilmoitti et se oli vahinko L:n kantaessa sitä yläkertaan mun harkitessa vakavasti sitä ranskalaista lähestymistapaa ADHD:en, sitä missä lapsella ei ole tilaa epätoivottuun käyttäytymiseen. Sitä missä lapsi saa tarvittaessa myös remmistä. Tyydyin hengittelemään ja ilmoittamaan sille että juttelen sen kanssa sit kun oon rauhoittunut.




Huomenna M palaa kouluun, torstaina mä palaan töihin – onneksi. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.