Siirry pääsisältöön

vessassa

Me ollaan tavaratalon naistenvessassa O:n kanssa. O käy ensin pissalla ja sit se odottaa mua samalla repien omia housujaan ylös. Vessan seinään on kiinnitetty tyylikäs rosterinen pikkuroskis siteille ja tampooneille – naistenhuoneessa kun ollaan – ja roskiksen kyljessä on tyylitelty kuva tampoonista. O katsoo sitä kuvaa ja toteaa mulle, et tosi kätsää kun tänne voi samalla kun käy vessassa tuoda pattereita kierrätykseen. Mä yritän nieleskellä naurua ja samalla päättää sadasosasekunnissa miten tätä kommenttia pitäis lähestyä. Lopulta tyydyn toteamaan et ehkä vähän outo paikka paristokierrätykselle mut tosiaan aika kätevää.



Samalla tajuan että mun lapsilta puuttuu luontainen kosketus kuukautiskiertoon. Ei ole niitä kiusallisia tilanteita kun lapsi kysyy yleisessä vessassa miksi musta valuu verta, tai sitä hetkeä kun se tiedottaa sen saman asian kaupankassalle tai opettajalleen. Helppoa, mutta toisaalta yksi olennainen osa elämää puuttuu kun meidän kaapeista ei löydy terveyssiteitä tai mutsin tampooneilla ei voi salaa tehdä ”tieteellisiä” eksperimenttejä kylppärissä. Oli meillä kerran M:n kanssa se keskustelu et mä en enää voi saada lapsia koska mulla ei ole kohtua. Jatko-osat tähän keskusteluun täytyy käydä myöhemmin.

viikonloppuna oli kahdet synttärit



Pojat on kouluissaan ja M sairastaa kotona. Meillä on mukavaa ja huomaan miettiväni taas kerran et meillä pitäis olla enemmän aikaa olla ihan vaan kahdestaan. Tällä hetkellä sellaista aikaa ei ole koskaan. Siis jos sitä ei erikseen järjestä. Eilen just puhuttiin L:n kanssa et meidän pitäis järjestää näitten kanssa yksitellen ”date night”, viedä K syömään pihviä brasilialaiseen, O japanilaiseen sushiravintolaan ja M jonnekin... en tiedä minne.

käytiin hakemassa kiitospäivän viinit





Me lasketaan M:n kanssa että kiitospäivään on kymmenen yötä. Siitä alkaa joulu. Joulukuusi tuotaneen tupahan alle kahden viikon päästä. Ihanaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...