meet Baby

M on sairastanut koko viikon, tai olis se ihan hyvin voinut mennä tänään kouluun, mut jääköön kotiin ja levätköön vielä yhden päivän kun on perjantaikin. Vuorokausi antibioottien aloittamisesta kuume oli poissa ja väri palannut kasvoille. Me tehtiin lääkärin kanssa oikea johtopäätös siitä että se oli bakteeri-infektio eikä virus. K sen sijaan heräs tänään haukkuen. Laitoin sen kuitenkin kouluun kun hengitys aukes ihan mukavasti pystyasennossa eikä se nyt muuten kovin kipeeltä vaikuttanut. L:lle annoin jo aamusta kuitenkin toimintaohjeet; tarkkaile sen hengitystä iltapäivällä ja soita lastenlääkäriin ja pyydä kortisonia jos se tuntuu haukkuvan TAI voit pitää sen pystyssä ja odottaa et mä tuun töistä ja mä vien sen yöllä hakemaan kortisonia TAI soitat mulle töihin ja mä tuun pelastamaan teidät. K:lla kun on tunnetusti taipumusta siihen että se tarttee apua hengittämiseen kurkunpääntulehduksen yhteydessä. Sipaisen taas vähän öljyä ranteisiin, ohimoihin ja korvantaukseen.

harmaata ja kaunista ja ihanan jouluista

Eilen sain yllättävän ja ylimääräisen vapaapäivän. Niin yllättävän että kerkisin jo töihinkin ja sain kellokortinkin leimattua ja kävelin raportille ylihoitajan kysyessä et olisinks mä ihan kauheen pettynyt jos se lähettäis mut kotiin. En ollut, leimasin itseni ulos ja ajelin joululaulujen soidessa takaisin kotiin, me pelattiin bingoa ja rakennettiin legokaupunki. Joku olis voinut olla vähän katkera siitä puolentoista tunnin autoajelusta, mulle se sopi oikein hyvin.

meet Baby, myös O:n rättönen aka Baby pelas meidän kanssa bingoa

Idylli on taas hetken parhaimmillaan. Jannut on koulussa, L lähti käymään toimistolla ja vei mennessään O:n. M nukkuu yläkerrassa ruususen untaan ja mä haaveilen joulusta kuunnellen joululauluja – Rajaton; Jouluyö – kynttilöiden palaessa työpöydän kulmalla. Viikko tonttuun. Samanmoinen siihen että kuusi kannetaan sisään. Suunnittelen piparitaloja ja seppeleentekoa ja... I-H-A-N-A-A! Just nyt voi hetkeksi unohtaa kaiken muun, kuten sen presentaation joka M:n pitää tehdä kouluun. Kuusivuotiaan powerpointpresentaatio perheen joulutraditioista kun lankee aika isolta osalta perheen aikuisten harteille – lue MUN – ja se myönnettiin jopa siinä koulusta tulleessa ohjekirjeessä. Kiitti vaan. Sit on ne kolmet koulujen kiitospäiväjuhlat ja muu sivusäätö, kuten snäksit M:n elokuvabileisiin keskiviikkona. Sen M:n luokkaretkikirjeen onnistuin jo hukkaamaan eikä mulla oo aavistustakaan koska ne oli menossa sinne jonnekin teatteriin ja mitä siitä piti maksaa. Työnnän tän kaiken taka-alalle ja keskityn niihin kynttilöihin, joululauluihin ja piparitaloihin.

Koiran ja mun idylli