Siirry pääsisältöön

muropatukat

Yleisön pyynnöstä yritän tehdä tästä reseptin... Mä oikeesti oon se tyyppi, joka katsoo kaappiin ja sit sekoittaa vähän sitä, ja tätä, ja ripaus tota... tämäkään ei siis ole mikään "oikea" resepti:

Muropatukat


Täytteeseen:

1 litran pakastemarjoja
1-2dl sokeria tai agavesiirappia
2-3rkl perunajauhoja

Voit myös käyttää valmista hilloa.

Taikinaan:

7 1/2dl kaurahiutaleita
5dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
1dl sokeria
3tl kanelia
200g voita tai maidotonta margariinia
3 kananmunaa
3 1/2 -4 1/2 dl maitoa tai kookosmaitoa

Keitä marjoista paksu kiisseli - marjat kattilaan, 1/2 dl vettä ja sokeri. Kun marjat ovat sulaneet suurusta kiisseli sekoittamalla perunajauhot kylmään veteen ja vatkaamalla perunajauhoseos kiisseliin. Anna jäähtyä hellalla.

Sekoita kuivat aineet ja sokeri keskenään. Nypi joukkoon rasva. Vatkaa kananmunat kevyesti - riko rakenne - ja sekoita joukkoon maito, valmista nestettä noin 5dl. Kaada munamaito jauhorasvaseokseen.

Levitä puolet taikinasta ohueksi (0,5 cm) levyksi uunipellille. Levitä levylle kiisseli tai hillo, ja sen päälle toinen puolikas taikinasta.

Paista 175C noin 30 minuuttia. Leikkaa jäähtynyt levy annospalasiksi, pakasta tai säilytä jääkaapissa.




Kommentit

  1. Ihana resepti! Kiitti, aion kokeilla!
    Aattelin laittaa sokeriksi kookossokeria ja vehnäjauhot vaihtaa spelttijauhoihin. Kaiketi voi
    niinkin toimia.

    Miiru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti toimii! Mietin itsekin speltillä tekemistä ja päädyin pelaamaan varman päälle - lähinnä näitä syöjiä ajatellen ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...