Siirry pääsisältöön

helmikuun eka kuvina

oman veljen kanssa nukkuu paremmin

en osaa sanoa heräsinkö keskusteleviin pöllöihin vai siihen et yleensä tähän aikaan uima-allas odottaa

 ZZZZZZ...


mun aamu - lauantaisin

kainalokoira

matkalla alakertaan löysin tän kaksikon kylpyammeesta...

kolmas tutustui siihen sähkövehjekseen

kanadanhanhet oli matkalla johonkin...

Koiran aamupissi

vanhaherrahan näyttää ihan joltakin näyttelykapistukselta

sen sähkövehjeksen väliaikainen rekisteri - paperilappunen

vähemmän kotoisa remppakaaos

kylmää ja märkää ja aamuista

aamiaiseksi mustikkavohveleita





K esittelee mulle lempilelunsa - ei mikään yllätys - meidän täyttäessä sen "Super Star" - viikon kaavaketta

kaikki K:sta


sit mä ostin pari autoistuinta lisää... halvalla




rakas, rakas pikkuveli

mun eväät

ja ajanviete


postia

M:n treenit







miehet lähti maalikauppaan, mä jäin seuraamaan harkkoja




"ai niillä oli tänään joku valokuvapäivä..."




se on kaikkialla - 12th man - Seattle Seahawksin fanit





se on OIKEESTI kaikkialla... Go Seahawks!!!!



kastetta odottelevalle kastekaljaa ;)

riisihylly japanilaisessa tuokakaupassa

maistuisko merisiili? Multa ei kannata kysyä miten tää keitetään...

hummerit tosin oli aika hyvän hintaisia...


uusivuosi lähestyy


pikalounas laumalle


lastentarvikehelvetissä hakemassa niitä aamulla ostettuja autoistuimia

M ei ala, se ei kertakaikkiaan ala, se inhoaa sen veljiä ja jalkapalloa ja oikeastaan koko maailmaa





vika koulutus edessä




valmis




postia...

ai se taulu tuli näin nopeesti...


sairaalasta sain kauniin työasun - NOT


meidän uus Cokistaulu



zzzzzzzzzz.... päikkärit



hyasintti kukkii toivottavasti pian - jos pupu ei ehdi väliin


L oli mun nukkuessa saanut taulun seinälle

sillä aikaa kun lauma katsoi Loraxia ja mä nukuin sohvalla... L vahas pari autoa


viisi peliä Mastermindia

tää uusin väri saa kai jäädä...


sähköpostissa odotti kasteviesti




ruokaa laumalle.... "orange ginger chicken"


ruoka on melkein valmista





oluesta viiniin...


K sit päätti latoa ruokansa pöydälle ja lattialle...

...ja Koira oksensi - TAAS








korvapesu M:lle



iltasaduksi vähän DC Comicksia







M hyppelehtii meidän sänkyyn


mä saan pakollisen oppitunnin sähköautoilussa


...ja sit mä rupeen laittaa ruokaa... tänään syödään udon-nuudeleita ja kanaa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...