illlalla olen lähinnä aika väsynyt

Ensimmäinen kolmesta (K) koulubussiin kymmentä yli kahdeksan. Toka ja kolmas valmiiksi – eväät eväslaukkuun, vaatteet päälle, kengät jalkaan, hiukset ja hampaat harjaten - jotta saadaan se toka (O) vietyä kouluun vähän ennen yhdeksään. Samalla ilmoitan O:n lounaalle ja saan tunnin enemmän aikaa päivääni. Vitonen on halpa hinta ylinopeussakkojen välttämisestä. O:n koululta kaahataan reippaasti lastenlääkäriasemalle. M:n vatsa on taas kipeä. Suoli ei toimi lääkityksestä ja ruokavaliohoidosta huolimatta. Sen lisäksi se valittaa ylävatsakipua. Eilen illalla nukahtamiseen meni melatoniinista huolimatta toista tuntia ja vatsaa haudottiin lämpötyynyllä, mieltä silityksillä ja juttelulla.

Lääkäri määrää M:n uudestaan kolmen päivän tyhjennyskuurille. Sen vatsa on taas täysin pysähdyksissä. Selkeästi se jäätelö lauantaina, ja marjarahka sunnuntaina oli liikaa. Seuraavan kerran maitotuotteita saadaan kokeilla varovaisesti aikaisintaan syksyllä. Tällä kertaa me saadaan unohtaa ajatukset laktoosittomista maitotuotteista tai niistä laktoosinpilkkojalääkkeistä. Ulostuslääkettä pitää nyt syödä vähintään vuosi. Hitaasti tajuan olevani nyt "se äiti", se jonka lapselle pitää aina olla omat eväät, se joka tekee kaikesta hankalaa ja vaikeeta...

Me ajetaan lääkäristä suoraan kirkolle MOPS:iin. Mun aisapari kysyy olenko valmis jatkamaan syksyllä. Vastaan että joo olen, jos tää mun tämänhetkinen epäsitoutuminen on riittävää sille... enempään en pysty. Kirkolla saan onneksi aamiaista. M:lle lykkään evääksi omenasoseen kun näen että niillä on kultakaloja välipalaksi ja niissä tunnetusti on juustoa ja juustossa maitoa.

Karkaan palaverista etuajassa. Pitää lähteä K:n bussia vastaan ja laittamaan lounasta kaksikolle. Tarjoan niille kinkkuquesadillaa soijajuustolla ja hotkaisen itse lounaaksi proteiinipatukan kahvin kanssa ennen kuin pakkaan kaksikon autoon dumpatakseni M.n koulubussille ja hakeakseni O:n koulusta. Bussipysäkillä tulee vaihdettua kuulumisia M:n luokkatovereitten äitien kanssa. Me puhutaan kevätbileistä, eläintarharetkestä, pian syntyvästä pikkusiskosta – ei meille, ja kaksosista ja...

Matka jatkui O:n koululta ruokakauppaan opintoretkelle... maidotonta voita, maidottomia keksejä, maidottomia muropatukoita, maidottomia sitä ja maidottomia tätä. Mun lukiessa tuoteselosteita ja etsiessäni vegaanivaihtareita K keskittyy repimään asioita lattialle kaupan hyllyistä. Mitään ei onneksi mene rikki ja useimmat saan kiinni ennen kuin ne päätyy lattialle. Lahjon, ei en lahjo, uhkailen ja kiristän, haron epätoivoisena omia hiuksiani enkä voi taas kerran olla miettimättä miksi just mulle on annettu tämä lapsi. Maidottomien asioiden lisäksi ostin teepuuöljyä torjuakseni jokakeväisen suloisen vieraan, sen joka syö mun kaikki kukat. Monet käyttää niihin järeämpiäkin aseita kuin teepuuöljy, mä yritän sillä öljyllä ja porkkanoilla – pehmo kun olen.

Kotona puran kauppakassit, kannan ohimennessäni raivoavan K:n omaan huoneeseensa – se ei halunnut pestä käsiä. Hetkeä myöhemmin palaan yläkertaan ja nostan raivoavan K:n yläsänkyyn ja vien siltä tikkaat, onnistun pitämään naamani peruslukemilla kertoessani että sitten joskus kun se on rauhoittunut se saa tikkaat takaisin korjatakseen sen sotkun minkä se oli saanut aikaiseksi hetkeä aiemmin, jonka jälkeen me pestään kädet. Suljen oven ja kuuntelen kuinka se heittää kaiken irtaimen pois sängystään. Mielessäni mietin että pitäis muistaa soittaa M:n psykiatrille ja varata aika K:lle...

Alakerrassa me leivotaan O:n kanssa maidottomia muropatukoita. Se oli itseasiassa M:n idea, se muisti että mä leivoin sille aina ennen niitä ja et mä varmaan osaisin tehdä ne ilman maitoakin... niinpä. On se hyvä että nuoret aivot osaa ajatella. Lykättyäni O:n kanssa pellin uuniin kapuan takaisin yläkertaan ja annan K:lle tikkaat. Se kiipeää alas ja rupeaa siivoamaan yhdessä veljensä kanssa. O:ta säälittää ja se haluaa auttaa. Sit me mennään pesemään käsiä.

L tulee onneksi kotiin joten pääsen hakemaan M.n bussilta kahdestaan koiran kanssa. Matkalla kuulen naapurilta huhun että ne – siis koulupiirin hallinto - jakaa koulupiirin koulurajat uudestaan. Taas. Vastahan nää uudet koulut selvisi vuosi sitten. Mielessäni luen tyyneysrukouksen varmasti pariinkymmeneen kertaan...

”Jumala, anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa. Anna minulle rohkeus muuttaa ne jotka voin, ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan.”

Tälle asialle minä en voi mitään. Jos koulurajat muutetaan taas, voin vain valmistaa lastani muutokseen ja hyväksyä sen mitä tuleman pitää. Me kävellään M:n kanssa kotiin ja jutellaan päivän tapahtumista. Se kysyy leivoinko niitä muropatukoita? Joo, leivoin.

Koira ja kevätaurinko bussipysäkillä