Siirry pääsisältöön

aika järjestyksessä

Mulla ei oo mitään sanottavaa. Mulla on nälkä. Kun mulla on nälkä, olen kireä, turhautunut ja ankea. Liian monta vuotta olen nähnyt nälkää. Tunnen nälän mekanismin liian hyvin. Tiedän että se menee pois. Tiedän että lopulta ei enää ole nälkä. Tiedän että lopulta ruoka tulee uniin ja syön unissani. Muu perhe epäilemättä harkitsee mulle mielialalääkitystä, mä harkitsen syömistä. Viimeiset kolme kiloa istuu tiukassa, ekat seitsemän lähti helposti. Periksi en anna. Periksi en anna. Periksi en jumalauta anna. En vaikka se veis koko perheen hullujenhuoneelle. Mä näen lasten silmissä sellaisen epäuskon ja hämmennyksen välimuodon mun kiukutellessa, riidellessä ja karjuessa... L näki unta että poltin liekinheittimellä jonkun. Siis jonkun tuntemattoman.

sunnuntaina syötiin udoneita tiikeriravuilla - oikeesti! Mä rakastan ruokaa ja mulla on nälkä

maanantaina käytiin lasten kanssa siinä ranskalaisessa kahvilassa

mulle kahvi ja lapsille macaroons



Saan iloa etupihalla pilkistävistä narsissin nupuista. Ystävä sanoo kuulleensa sammakot eilen illalla... sammakot on kevään ja kesän ääni. Sammakoita on varmasti vähintään satoja tuhansia, ne kaikkin laulaa lauluaan yhdessä. Ne laulaa niin kovaa että makuuhuoneen ikkunan joutuu sulkemaan. Rakastan sammakoita. Kaksi ja puoli viikkoa kesäaikaan. Kevät tulee pian. Sitä ei estä mikään. En malta odottaa. Haluan kevään ja viimeiset kolmekiloa. Haluan molemmat NYT.

lupaus keväästä


Batman



Posti tuo kalenterin. Luovutan ja siirryn takaisin paperille. Päivitän näitä elektronisia hilavitkuttimia L:lle, mutta mun pitää nähdä aika paperilla. En hahmota tulevaa ilman että siihen liittyy kynä ja kumi ja paperi. L nauraa ja haukkuu vanhaksi ja vanhanaikaiseksi. Haukkukoot. Nautin omasta vanhanaikaisuudestani siirtäessäni kalenterin tietokoneelta paperille.


aika järjestyksessä

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina18. helmikuuta 2014 klo 17.45

    Millaista dieettiä pidät? Olen kuullut hyviä juttuja paasto-syklisestä ruokavaliosta jossa joka toinen päivä syödään miten lystää, joka toinen päivä säästöliekillä tosi vähäkalorisesti (paljon vihanneksia kuitenkin). Ei tarvitse kieltäytyä kokonaan herkuista, paastopäivä pitää kokonaiskalorimäärän pienenä ja normaali päivä pitää huolen ettei keho mene säästöliekille. Eka pari paastopäivää vaikeimpia, sitten elimistö tottuu eikä ole yhtä nälässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa18. helmikuuta 2014 klo 18.05

      Periaatteessa ihan järkevää... 1200kcal, joka on siis ihan virallisestikin sopiva laihdutuskalorimäärä. Käytännössä oon sisuuntunut tästä painonpudotuksen pysähtymisestä ja yritän puskea sitä takaisin liikkeelle sillä että kalorit pysyy siellä 600-800kcal välissä. Se ei tosiaankaan ole ideaalia ja väliaikaista vaan, ja ihan sairaan epäterveellistäkin... :)

      Poista
  2. Kisu18. helmikuuta 2014 klo 21.58

    Tsemppiä painon pudotukseen! Itse laihduin tämän nykyisen raskauden alussa ihan huomaamatta, kun en pystynytkään enää syömään "normaaleja" (lue: jättimäisiä) annoksia, vaan liika syöminen sai minut voimaan pahoin. Söin ihan normaaleja juttuja (makeakaan ei kyllä maistunut), mutta huomattavasti pienemmillä annoskooilla ja useammin. Perisyntini on syödä näin normaalisti vain 3 ateriaa päivässä (aamupala, lounas ja päivällinen), mutta selvästi ne välipalat auttaisivat olemaan ahmimatta pääaterioilla...

    No, nyt kilot on tietenkin tulleet jo takaisin (rv 21 tai 22 (???) menossa, rakenneultrakin selvitetty jo kunnialla, wohoo!), mutta tuota menetelmää täytyy kokeilla taas sitten joskus, kun on tarvetta laihduttaa raskauskiloja pois.

    Kait sää voit siihen nälkääs puputtaa vaikka porkkanaa? Nälissään on karmeaa olla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää