Siitä saakka kun
M sai diagnoosinsa ja me hypättiin tähän autisminkirjon maailmaan, siihen missä
puhutaan sen seitsemästä erilaisesta terapiasta ja ruokavaliohoidosta ja… Niin,
siitä saakka mä oon suhtautunut tähän ruokavalioajatteluun vähän olkaani
kohauttaen. Me käytiin läpi se vaihe, jossa luovuttiin miltei kaikista
maitotuotteista, yritettiin vaihtaa korvaaviin tuotteisiin ja tehtiin tässä
aiheessa totaalinen mahalasku – M ei halunnut enää kumpaakaan – ja maitotuotteet
poistui vähin äänin meidän elämästä. Yliolkainen suhtautuminen autismin ja
ruuan yhteyteen oli helppoa, syötiinhän meillä jo valmiiksi puhdasta
luomuruokaa, valtaosa näistä ”vältettävistä” oli meillä jo valmiiksi
vältettyjä, eikä tarvinnut ryhtyä karsimaan sokerijohdannaisia, väriaineita, lisäaineita,
lannoitteita ja myrkkyjä... nehän oli jo karsittu.
Ajatus gluteiinin poistamisesta meidän elämästä tuntui, ja tuntuu edelleen, totaalisen mahdottomalta. Maitotuotteiden karsimisesta ei koitunut mitään hyvää, ja M:n jo valmiiksi suppea ruokavalio supistui entisestään. Suurella vaivalla sinne kammettiin jugurtti ja juusto takaisin, ja oli aika kun lapsi pysyi hengissä näiden kahden voimalla. Maitoa meillä ei edelleenkään kaadettu muualle kuin mun kahviin ja satunnaisesti kaakaoon.
Mä olin jotenkin
ajatellut että ryhdyn tähän ruokavaliopelleilyyn vasta jos joku
lääketieteellinen taho kehoittaa, tai jos jostakin saadaan sellaisia
tutkimustuloksia ettei tartte empiä... olin ajatellut – ja ajattelen
edelleenkin – että se ”mitä jos ja joku jossakin on joskus”, ei nyt vaan oo
riittävä syy lähteä välttämään yhtään mitään. Ihan samalla tapaa söin chilit ja
sipulit imettäessäni.
Loppusyksystä
maito hiipi takaisin M:n elämään, siis se ihan tavallinen maito, se mitä
kaadetaan purkista lasiin. Alkuun sitä meni ehkä kertaalleen viikossa, sitten
kerran päivässä ja lopulta se tilas lasin maitoa itselleen ravintolassakin ja
aamuisin kaatoi muroihinsa maitoa. Siinä rinnalla mä oon seurannut M:aa ja
miettinyt että ollaankohan me tultu ikään jossa M:n erilaisuus korostuu ja
siksi on helpompaa taas nähdä ne pienet erot, ne vivahteet. Onko koulunkäynti
niin haastavaa sosiaalisesti että meillä sen takia on kotona pieni raivota, se
joka kiehnää itseään huonekaluihin, repii sormensa ja huulensa verille
hermostuksissaan...
Ihan samalla
tavalla kuin olen jättänyt uskomatta ruokavalion ja autismin yhteyteen, olen
tiennyt että ihan tutkitustikin autismilla on yhteys suoliston
toimintahäiriöihin. Autisminkirjon diagnoosin saaneilla lapsilla on yli 3,5
kertainen todennäköisyys kärsiä kroonisesta ummetuksesta tai ripulista. Jopa
85%:lla autistisista lapsista on ruuansulatuselimistön ongelmia. Oon kuitenkin
jotenkin onnistunut ajattelemaan että ne on ne muut – ei me. Ei meillä oo
mitään suolisto-ongelmia, vaikka onhan toi syönyt probioottivalmistetta
käytännöässä syntymästään, ja onhan se ollut sairaalassakin salaperäisten
vatsakipujen takia... mutta ei, ei meillä mitään suolisto-ongelmia ole.
Kunnes... kunnes me menään lääkäriin ja diagnoosi on fecal impaction. Kunnes mä
kerron sen diagnoosin sen Psykiatrille, joka suhtautuu asiaan ihan
arkipäiväisenä juttuna. Kunnes M on nyt sen lääkärikeikan jälkeen jatkuvalla
lääkityksellä tähänkin asiaan – toistaiseksi. Kunnes.
Yhtäkkiä mun
aivot taas yhdistelee asioita keskenään, enkä mä osaa olla miettimättä kuinka
suuri merkitys maidolla on tähän akuuttiin suolisto-ongelmaan. Onko se edes
mikään akuutti ongelma, vai onko se ollut olemass ihan alusta asti? Mikä yhteys
sillä, ettei se aiemmin juonut lainkaan maitoa on siihen että me ollaan tässä
tilanteessa just nyt. Mikä yhteys on lisääntyneellä maidonjuomisella käyttäytymiseen
ja toimintamalleihin? Onko sillä? Maidolla? Oikeesti? En mä tiedä onko, mutta
ekaa kertaa kysymys on herännyt... Onko sillä yhteys? Ajan kauppaan halki
maidonvalkeiden hankien ostamaan lisää – kookosmaitoa.
valinnanvaraa on ihan tossa kotikaupasakin... riisimaito, soijamaito, kookosmaito, hamppumaito, mantelimaito, hasselpähkinämaito... |
korvapuustit kookosmaidosta |
Tsemppiä teille maidottomaan ruokavalioon! Itselläni on myös maidoton ja toivoisin kovin asuvani ihan jossain muualla kuin Suomessa maidon luvatussa maassa. Ihan käsittämättömän hyvä tarjonta teidän lähikaupassa, meillä löytyy just ja just kauramaito, soijamaito ja mantelimaito ja ihan se pari purkkia hyllyssä. Ja ne teilläpäin olevat maidottomat jäätelöt... Niitä on ikävä. :)
VastaaPoistaMeidän autismin kirjon diagnoosin saaneella esikoisella oli tosi paha lähtötilanne. Hän oli yliherkkä alussa lähes kaikelle. Maidolle, ns,kotim, viljoille, tattarille, naudan lihalle, kananmunille, monille lisäaineille, suurimmalle osalle hedelmiä ja kasviksia jne. Lähes kaikella se oli yliherkkä siis. Noin vuoden ikäisenä se pystyi syömään noin kymmentä ruoka-ainetta: sian -ja poronlihaa, mustikoita, vadelmia, kukka-ja parsakaalia kypsennettyinä, riisiä, maissia ja joitain kasviöljyjä. Lähes kaikesta muusta tuli joka hirveitä vatsaoireita tai/ ja hirveetä ihottumaa ja kutinaa. Klassisen homeopaattisen rakennehoidon avulla esikoinen parani pikku hiljaa tosi hyvään kuntoon niin yliherkkyyksistä kuin autismin oirekentästäkin. Muillekin lapsille tuli aluksi laajat yliherkkyydet ja myös neurologisia diagnooseja . Heilläkin kaikki lieveni ja vielä paljon nopeammin kuin esikoisella juurikin klassisen, tasokkaan homeopatian avulla. Olin tarkka ruokavaliossa (vaikka kaikki, mikä ei sopinut ei näkynyt muuta kuin altistus-eliminaatiotyylillä) , mutta tärkein parantava asia oli kyllä ehdottomasti klassinen yhden vaikuttavan aineen homeopatia.
VastaaPoistaSuosittelisin harkitsemaan tasokkaaseen klassiseen homeopaattiin yhteydenottoa. Kokonaisvaltaisessa homeopaattisessa hoidossa elimistö saa sopivan impulssin alkaa itse parantaa itseään ja vieläpä siinä järjestyksessä, mikä on elimistön kokonaistilanteelle suotuisinta.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille haastavassa tilanteessa.
Terveisin Missu