perjantai 21. helmikuuta 2014

"iloinen sokea"

Toimintaterapian papereissa lukee jotenkin näin; ”Suositellaan silmäterapiaa, silmien lihasheikkouden ja hienomotoriikan ongelmien takia” En vienyt sitä silmäterapeutille vaan sovin toimintaterapeutin kanssa et ne jumppaa silmiä terapiassa ja me jumpataan silmiä kotona... katsotaan mihin sillä päästään. Tammikuun alussa päätin varasta sille silmälääkärin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tiedettiinhän me että se näkee, sehän lukee kirjoja ja tekee koulutehtäviä, se kommentoi ympäristöään... siis näkee. Ajattelin sitä silmälääkäriä lähinnä kättäpidempänä, perusteena sille miksi me ei tarvita silmäterapeuttiakin vielä tähän terapiasoppaan. Varasin ajan.

Eilen illalla me istuttiin silmälääkärissä. Ihan sillä samalla kuin millä mä itse käyn. Sillä joka vuosi sitten nappas multa silmälasit pois ja myi tilalle ihan tavalliset aurinkolasit, ja toivotti mut tervetulleeksi katselemaan lukulaseja parin vuoden päästä. Toki mä ihan perushulluna tein ensin myyräntyöni, ja selvitin että mun kivalla lääkärillä on kyky ja taito arvioida myös lasten silmiä.



Siellä me oltiin. M:aa jännitti. Se pelkäs silmätippoja ja mä hövelisti totesin että tuskin niitä tarvitaan – en tiennyt miten väärässä olin. Se katsoi ja testas ja testas ja katsoi. Sit se testas ja katsoi ja katsoi ja testas uudestaan. Se kuvas silmänpohjan ja sit taas vaihdeltiin linssejä. Sit se sanoi et se haluais puuduttaa silmät ja laajentaa mustuaisen... ihan vaan jotta näkis vielä vähän paremmin ja ettei M.n silmän lihakset tekis niin kauheesti töitä. Siinä ne silmätipat sitten tuli. Mä itse oon aina inhonnut tätä toimenpidettä, monesti valehdellut silmälääkärille ettei just nyt oo hyvä hetki... ihan vaan välttääkseni ne karmeat tipat ja sen inhan tunteen joka tulee laajentuneista mustuaisista, ja nyt mun viisivuotiaalle laitettiin tippoja silmiin ja syynättiin urakalla. Tässä vaiheessa mulla kilkatti jo se pieni hälytyskello ja aloin asennoitumaan et ehkä tää ei ollutkaan vaan sisään ja ulos, kiitos ja näkemiin – tyyppinen käynti... ehkä meillä oli ihan syytäkin sovitella niitä silmälaseja siinä omaa vuoroa odotellessa.




iloinen sokea... se oli oikeesti ihan talutettavassa tilassa niitten tippojen jälkeen

Me puhuttiin silmälääkärin kanssa silmäterapiasta. Me puhuttiin hienomotoriikan ongelmista ja siitä että se valittaa väsymystä. Lääkäri oli samaa mieltä mun kanssa siitä että ennen silmäterapiaa on hyvä varmistua siitä että lapsi näkee... No, ei se näe. Me kun aina luultiin että se näkee. Lastenlääkärissäkin ne oli sitä mieltä et se näkee, ja koulun näön tarkastuksessa. Silti, kun tänään aamulla IEP palaverissa mainitsin laseista, molemmat opet sanoi et joo, heidän on pitänyt siitä sanoakin et ehkä M:n pitäis käväistä silmälääkärissä... Onneksi se itse on innoissaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.