torstai 27. helmikuuta 2014

työnhakijan maailma on epäreilu

Periaatteessa mä oon kyllä aina tiennyt ettei täällä kannata etsiä töitä jos ei ole kontakteja, siis periaatteessa. Tänään opin että sille randomille työnhakijalle työpaikan löytäminen on oikeasti aika lähellä lottovoittoa. Mä oon aina mennyt sisään takaoven kautta. Tänne muutettua menin vapaaehtoiseksi. Viikkasin ja pesin pyyhkeitä – muistelen aina sitä aikaa kun käyn uimassa aamutuimaan – palvelin asiakkaita ja lopulta saatuani työluvan sain työpaikan, viikkaamaan ja pesemään niitä samoja pyyhkeitä. Tällä kertaa ihan rahasta. Kiipesin ylöspäin pieni porras kerrallaan ja siinä vaiheessa kun jäin pois töistä M:n syntyessä olin jo pääkonttorilla ja tein johtoryhmän kanssa töitä, koulutin – siinä asiakaspalvelussa – ja tein tutkimusassarin hommia koko maan tasolla. En tiedä olinko parempi kuin kaikki muut, sen tiedän että olin sinnikäs ja tein paljon töitä.

työhaastatteluun... mekko - Eileen Fisher, legginsit - Eileen Fisher, kengät - Sanita, huivi - Noonday Collection





Tänään ajoin sinne tuttuun sairaalaan aurinkoisessa kevätsäässä. Jännitti samalla tavalla kuin ennen sitä kansalaisuushaastattelua, tai hetkeä ennen lasten syntymää. Olin sopivasti ajoissa, ja ihailin maisemaa kymmenennestä kerroksesta. Kävin ilmoittamassa olevani paikalla ja samalla ymmärsin että muahan haastattelee mun harjoitteluohjaaja... Sillä hetkellä tajusin että mun ei tarvitse myydä itseäni tai siis tietotaitoani, vastassa on se ihminen joka ainoana tietää mitä mä osaan, ja minkälainen olen potilastyössä. Se tulee hakemaan mut huoneeseensa ja tervehtii kysymällä virne naamallaan: ”Mikä sai sut tulemaan takaisin?” – Mähän sanoin että tulisin, jo silloin ekana päivänä... sanoin että haluan tänne töihin. 


tää on se syy miksi rakastuin just tähän sairaalaan

täältä kelpaa katsella maailmaa


Me mennään sen huoneeseen. Matkalla se kertoo jo että tää paikka jota mä olen hakenut on edelleen auki sisäisessä haussa ja sisäinen hakija ohittaa aina talon ulkopuolelta tulevan hakijan. Me sivutaan pikaisesti sitä ansioluetteloa, se vilkaisee sitä nopeesti ja toteaa ettei sillä oikeastaan ole edes niin merkitystä... vaikka toki loistavaa että olen tehnyt urani puhtaasti asiakaspalvelutyössä.  Turhaa puhua ansioluettelosta kun se on ajatellut palkata mut joka tapauksessa. Se sanoo et jos sisäisiä hakijoita ei ole se palkkaa mut siihen paikkaan jota se käski mun hakea, ja jos se joutuu antamaan tämän position jollekin sisäiselle hakijalle se etsii mulle toisen homman. Se sivuaa nopeasti palkkaa, muita etuja - terveysvakuutus, mielenterveyspalvelut, hammaslääkäripalvelut, eläkevakuutus, tapaturmavakuutus... Se toteaa että on epätodennäköistä saada sisäinen hakija tähän työvuoroon, sisäiset kun yleensä tähtää kokoaikaiseen päivävuoroon. Viimeiseksi se pahoittelee että jouduin viiden minuutin takia ajamaan 45 minuuttia. Se pyytää laittamaan maanantaina sähköpostia jos siitä ei ennen sitä ole kuulunut mitään... mahdollinen aloituspäivä olis henkilöstöosastosta riippuen joko 10. tai 24. maaliskuuta.
Kävelen takaisin autolle vähän hämmentyneenä. Sain työn. En tiedä vielä sainko ”sen” työn, mutta sain työn. Joko nyt heti tai sit kohta... työn kuitenkin sain, tai sen lauseen: ”Olen ajatellut palkata sut tänne.” Huomenna kuvittelisin olevani sen verran nuhainen etten pääse seisomaan ja pyörittelemään peukaloitani vapaaehtoisena.

me haettiin M koulusta - kun vielä voi



Iltapäivällä haen poikien kanssa M:n koulusta. Vielä en uskalla edes ajatella sitä miten tää käytännössä hoidetaan. Kuka hakee ja vie ja tuo kolme iltapäivää viikossa? Mistä se saadaan ja kuinka paljon sille maksetaan... käytännössä 13:30 - 16:00/17:00 kolmena päivänä viikossa, joka toinen viikko. Joka toinen viikonloppu mä olen töissä ja teen viikolla vain yhden vuoron. Hengitän syvään ja yritän kovasti uskoa että kyllä se järjestyy, tavalla tai toisella. Elämä menee uusiksi, hyvällä tavalla. Niistä sen seitsemästä vapaaehtoisprojektista täytyy karsia saadakseen tilaa uudelle. Sinä päivänä kun henkilöstöosasto ottaa muhun yhteyttä lähden ostoksille...

tänään juhlin ostamalla maljakkoon uudet kukat

scrubs by Koi


13 kommenttia:

  1. tollaisen moton sairaalaan minäkin voisin tulla, töihin tai potilaaksi!

    Upeat kukat, hieno tilanne - varmaan tulee häsellystä ja sählinkiä, mutta asiat järjestyvät. Ennemmin tai myöhemmin ne järjestyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se on oikeesti huikeeta miten toi motto näkyy siellä kaikessa ja kaikkialla. Täällä kun valtaosa sairaaloista on ihan puhtaasti yksityisiä, tai siis ellaisia toisenlaisia yksityisiä...

      Poista
  2. Onnea työpaikasta! :) Harmitti että luin sen haastatteluun valmistautumiskirjotuksen liian myöhään (olin itekin just työhaastattelussa ja mietin samoja asioita niin olisin voinut antaa vähän vertaistukea) mutta eipä tuo haitannutkaan kun noin hyvin meni. Pitääkö sun siis itse ostaa työvaatteet? Suomessa sairaaloissa saa vaatteet talon puolesta - ja niiden pitää nimenomaan olla tietynlaisia ja kaikilla on just ne samat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Miten kävi? Saitko työn? Täällä työpukeutuminen riippuu vähän sairaalasta ja osin jopa sairaalan sisällä saattaa olla erilaisia käytäntöjä. Täällä saa ostaa itse omat vaatteet ja vähentää ne verotuksessa. Siellä missä oon vapaaehtoisena, kaikki kulkee sairaalan omissa releissä, jotka on värikooditettu osaston mukaan niin kuin sairaalasarjoissa.

      Poista
    2. En vielä tiedä. Ens viikolla ehkä tulee tieto. Haastattelut oli kesken ja tiedän että oli mua pätevämpiä hakijoita.

      Poista
  3. Onnea tosi paljon! Jotenkin sain tästä tekstistä kannustusta... itselläkin on pian työnhaku edessä ja stressaan jo valmiiksi miten voin edes hakea töitä kun lapsenhoitoa ei ole mietitty. Pitää vaan uskaltaa ja luottaa, että asiat järjestyy! Niinhän ne on kyllä aina ennenkin järjestyneet mutta silti sitä aina stressaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja ole hyvä vain :) Mieluitenhan mulla olis kaikki ollut etukäteen järjestyksessä, vaatteet pestyinä ja... mutta kun ei tiedä mitkä päivät on töissä ja mihin aikaan ja koska aloittaa ja... Kyllähän se järjestyy, ihan varmasti - tavalla tai toisella.

      Poista
    2. Mieluitenhan - ainakin mä - laittais asiat ekaks järjestykseen ja vasta sitten etsis työn. Käytännössä se on kuitenkin ihan mahdotonta kun ei tiedä edes minkälaista nannyä etsis... mitkä päivät? Mihin aikaan? Koska alkaa... Kyllä se järjestyy sitten kun on aika, varmasti pienellä hakemisella ja säätämisellä, mutta järjestyy kuitenkin...

      Poista
  4. Paljon onnea työpaikasta! Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, millainen palkkataso tuollaisessa työssä on. Ymmärrän hyvin, jos et halua suoraan kertoa palkkaasi, mutta olisiko mahdollista saada jonkinlaista kuvaa?

    Kepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin tovin, mikä olis hyvä mittari tälle asialle. Se palkka kun ei välttämättä itsessään kerro kovinkaan paljoa yleisen palkkatason ollessa aika erilainen kuin Suomessa. Vastataan siis vaikka näin... jos teen osa-aikaisena iltavuorolaisena sen 24 tuntia/viikko, on L:n palkka edelleen karkeasti noin kahdeksankertainen mun tienesteihin verrattuna.

      Palkkaa jos katsotaan voidaan todeta että harrastan työntekoa. Toisaalta tuon mukanani ne benefitsit joiden arvo on helposti moninkertainen palkkaan nähden, eli ei se ihan pelkästään harrastukseksi sitten kuitenkaan jää.

      Poista
  5. Valtavan paljon onnea Muru tätäkin kautta!!!
    Toivottaa Veeruska

    VastaaPoista
  6. Ihana motto sairaalalla! Ja siis hirveesti onnea: sun taidot ja asenne on huomattu!

    Miiru

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.