En osaa nukkua, jännittää
liikaa... Mä niin haluan tän työn – oikeesti – haluan. Tunnin olen tässä
istunut, vastaillut sähköposteihin ja siemaillut aamukahvia. En mennyt uimaan,
liikaa räkää onteloissa... ehkä huomenna. Yläkerrasta kuuluu jo kahden sankarin
leikkien äänet, ja mä odotan salaa koska pienet jalat hyppii alas portaat,
ilmestyy keittiöön ja ilmoittaa; ”I’m hungry”. Katson ikkunasta aamunsarastuksen ilmestymistä taivaalle... vielä on pimeää hetken verran.
M sai eilen silmälasinsa, mun iso. Illalla se oli sängyssä ottanut rillit pois ja laittanut ne nätisti koteloon ennen nukahtamistaan. Mun iso. Aiemmin se pyöri tässä ja naureskeli et maailma näyttää ihan hassulta ja et saa saman efektin kuin pyörimisestä jos kääntää päätä nopeesti. Me tehtiin yhdessä palapeliä. Mun iso. Miten siitä tuli näin iso, näin nopeesti.
M sai eilen silmälasinsa, mun iso. Illalla se oli sängyssä ottanut rillit pois ja laittanut ne nätisti koteloon ennen nukahtamistaan. Mun iso. Aiemmin se pyöri tässä ja naureskeli et maailma näyttää ihan hassulta ja et saa saman efektin kuin pyörimisestä jos kääntää päätä nopeesti. Me tehtiin yhdessä palapeliä. Mun iso. Miten siitä tuli näin iso, näin nopeesti.
joko tänään? |
pitäis varmaan hakea torstaitulppaanit? yli-ikäisissä kukissa on mun mielestä aina ollut jotakin kaunista |
Kommentit
Lähetä kommentti