Siirry pääsisältöön

toisin kävi

On hetkiä, päiviä, viikkoja, vuosia kun asiat ei mee niin kuin oli ajatellut... Tästä viikonlopusta tuli toisenlainen monen sattuman ja puolisattuman summana. Hyvä viikonloppu kuitenkin. En osaa sanoa mistä aloittaa tai mihin lopettaa... laitetaan siis kuvina, yksi kuvahan kertoo kai enemmän kuin tuhat sanaa.

Nopeasti kuitenkin palaan ilmiöön nimeltä sää, ja siihen mitä tapahtuu kun yllättäin sataakin lunta. Suomalaisen ja suomalaisena on helppoa ajatella että, ai miten niin... pitää kuitenkin muistaa että korkeuserot on suuria, teiden profiileja tehtäessä ei ole otettu huomioon talvikelejä - kun niitä ei oikeastaan ole - ja valtaosalla kuljettajista on a) kesärenkaat ja b) totaalisen olematon kokemus talvikelillä ajamisesta. Siinä vaiheessa kun tien tukkii poikittain oleva rekka, tai kaksikymmentä autoa yhdessä läjässä, ja se toinen reitti on suljettu puomein, ei neliveto mersut ja audit, tai se kymmenien vuosien talviajokokemus enää auta, edes suomalaista.

Alkuperäisen ohjelman mukaan meillä piti olla lauantaina päivälliskutsut, mulla sunnuntaina kaste ja sunnuntai-iltapäivänä Kummitäti K kylässä. Toisin kävi. Samalla saatiin kouriintuntuva muistutus siitä että niin kiva kuin se sähkövehje tuolla autotallissa onkin, puoltaa myös bensasyöppö paikkaansa, sillä kun pääsee ohi myös metsän kautta. 

Näin meillä siis tänä viikonloppuna...

perjantai-iltana juhlittiin yhden pienen tytön adoptiota... sitä päivää kun kolme perättäistä yhdeksän kuukauden pätkää lopulta päättyi lastenoikeuden tuomarin nuijan kopautukseen ja epävarmuudet vaihtumiseen onneksi.

ensimmäiset yhdeksän kuukautta Z:tä heiteltiin sijaiskodista toiseen

toiset yhdeksän kuukautta Z oli sijaislapsena tulevassa perheessään

kolmas yhdeksänn kuukautta oli adoptiopäätöksen odottamista

Z ja M


M valmistautuu lauantaiaamun jalkapalloon...
kyllähän tosinainen laittaa palarit päähän ennen fudistreenejä


viikossa sähköauto söi $15.50 edestä bensaa, yhteensä 19 litraa...
ajokilometrejä tuli 577km
 

näistä aineista syntyy meksikolainen päivällinen

kaikki valmiina, alkuruoka pöydässä ja alkudrinksut juotu

...ja sitten alkoi satamaan lunta



tässä vaihessa iltaa vieraat ovat lähteneet, me ollaan tekstattu ja soitettu ja neuvottu... ja sit ne tuli takas

...ja näistä tuli yöbileet

viinit pöytään...

ja pedit yläkertaan... 


tässä vaihessa tuumaillaan joko meiltä pääsis pois... sen tiesin ettei kirkkoon pääse, siis ei oikeesti pääse

uus yritys...


Kummitäti T nappas matkalla tän kuvan... tie on jo sula, mutta edelleen autoja siellä ja täällä

mä lähdin Koiran kanssa metsään













M jäi hiihtämään






ja nyt hellalla kohoaa pullataikina



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää