Siirry pääsisältöön

eka työpäivä katolisessa sairaalassa

Aamulla ennen päivänkoittoa, lähdin liikenteeseen muun perheen edelleen nukkuessa... Auton kello näytti laakson tullessa 6:36, ensimmäinen ”työpäivä” alkaisi 7:30...



aurinko nousee vuorten takaa

Ensimmäisen kahdeksantuntisen aikana olen oppinut että saan kenkää jos myöhästyn 12kk:n aikana enemmän kuin 12 kertaa yli minuutin. Myöhästymiseksi lasketaan sen varsinaisen työstä myöhästymisen lisäksi se että palaan tauolta yli minuutin myöhässä. L sai näppylöitä ja kutinaa tästä tiedosta. Lisäksi olen oppinut että sairaala säästää rahaa mun eläkkeen varalle, halusin tai en. Olen oppinut että uhkaavassa tilanteessa pitää soittaa NORA:lle (Need Officer Right Away) ja että ne samaiset turvatyypit vie mut autolle jos mua pelottaa mennä henkilökunnan parkkihalliin iltaisin.

Tiedän myös olevani töissä organisaatiossa, joka on ”faith based non-profit organization”, ja että tämä organisaatio tarjoaa ilmaisia lääkäri- ja sairaalapalveluita 1 miljardin dollarin edestä vuodessa, niille joilla ei ole vakuutusta tai joiden vakuutus on niin surkea ettei se korvaa tarvittavaa hoitoa. Meidän yksikkö käytti viime vuonna 53 miljoonaa varattomien/vakuutuksettomien sairaanhoitoon.

Mun yksikön – Everett Regional Medical Center - ensiapu on Yhdysvaltain kolmanneksi suurin... ajatelkaa! Oikeesti! Yhdysvaltain kolmanneksi suurin!!! Osavaltiotasolla koko sairaala on 503:lla vuodepaikalla mitattuna kapasiteetiltaan kolmanneksi suurin, rahaliikenteellä mitattuna suurin. Olen kieltämättä aika ylpeä siitä että saan työskennellä tässä organisaatiossa.



Maassa jossa uskonto on erotettu käytännössä katsoen kaikesta, tuntuu jotenkin tavallista suuremmalta rukoilla työpaikan orientaatiopäivässä – kahdesti. Mä pidän tästä paikasta, mä pidän niitten "mission statementista", ja paljon. Olen ylpeä siitä että saan olla osa tätä organisaatiota.

As People of Providence
we reveal God’s love for all,
especially the poor and vulnerable,
through our compassionate service.


Ensimmäinen hiljainen hetki oli ennen yhdeksää, toinen puoliltapäivin. Jokainen puhuja aloitti tuomalla esiin lauantaisen tragedian, ne 108 kadonnutta ja 14 kuollutta. Mukana myös sairaalan henkilökuntaa. 

 Kotimatkalla, auton lämpömittarin kohotessa liki 23C:een, mietin miten onnellinen olen siitä että saan taas tehdä töitä. Että mun elämässä on muutakin sisältöä kuin lauma, lauman koulut ja terapiat, ja pyykinpesu. Tuntui jotenkin aikuiselta ja oikeelta – ihmismäiseltä – miettiä vakuutusasioita, eläkeasioita, infektioiden välttämistä ja sairaalaturvallisuutta... ihanaa mennä huomenna takaisin. Kasilta alkaa joku tietojärjestelmäkoulutus. Olen suorastaan lapsenomaisen innostunut. 


kotona mua odotti pihalla auringosta nautiskeleva lauma
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää