Siirry pääsisältöön

and...here we go again

Mielessä soi Faith Hill... ei tosin samalla teemalla, mutta - ”and here we go again” - kuitenkin. Olis kivaa jos kaikki edes hengittäis ensi yönä, vielä parempi jos nukkuisivat. Ihan parasta olis jos ei tarvitsis keskellä yötä ajaa ensiapuun. Nukkui tai ei, mä tiedän jo etukäteen että mun yö menee hengitysääniä kuunnellessa...

Mulla on ollut muutama päivä aikaa analysoida tätä, tarkalleen kaksitoista. On paljon perheitä joissa lapsen hengitysvaikeudet on arkipäivää. Niitä joissa inhalaattori kulkee aina mukana, eikä kukaan enää hermostu ”jos se vetää vähän siniseks...” Meidän lapset on aina osanneet hengittää. Mitä nyt O unohti vauvana syödessään, ahne kun oli. Hengittäminen on kuitenkin ollut aika itsestäänselvää, silloinkin – ne kymmenkunta kertaa – kun M:lla on ollut kurkunpääntulehdus on kortisonia annettu enneminkin varotoimenpiteenä kuin vakavaan tarpeeseen. Tää on meidän perheessä uusi maailma, se että lapsen hengitystiet vetää oikeesti umpeen, niin umpeen ettei siitä kotikonstein – ventoline ja kylmä ulkoilma – enää selvitä. Toivottavasti tuttavuus jää lyhyeksi.

Ehkä Kyllä tähänkin tottuu ja tilanteesta vähenee dramatiikka... eipä se kauheen draamallahöystettyä tosi viimeyönäkään ollut. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen seitsemän kilsan ajomatkalla meiltä lähimpään päivystykseen, ei mulla ollut mitään hätää. Tiesin että ne tietää mitä tehdä ja mitä antaa, itse osaan jo ammatinkin puolesta aika rationaalisesti ja järjellisessä järjestyksessä antaa raportin; ”3v 9kk poika, syntynyt rv36+2, ei aiempia hengitysvaikeuksia. Alkaen su maaliskuun 2. ensin kurkunpääntulehdus, lääkityksenä kaksi annosta pitkävaikutteista kortisonia. Maanantaina todettu bakteerinaiheuttama keuhkokuume. Lääkityksenä Ventoline ja Atsitromysiini – kuuri päättynyt perjantaina maaliskuun 7. Tänä iltana herännyt hengenahdistukseen 22.25. Hoidettu Ventoline 4x 120mcg klo 22:27-22:35 ilman apua, lisäksi kylmää ja kosteaa ilmaa. Hengitystiheys 48-50krt/minuutti. Lämpö 37.2C. Yleislääkityksenä monivitamiini ja 3mg melatoniinia.” Painoa ei tarvinnut kertoa, ne punnitsi sen matkalla sisään.




Kolmen aikaan me oltiin kotona nukkumassa, ennen yhdeksää takaisin lastenlääkärissä. Kysymyksenä, onko tää se sama vai jotakin uutta? Lähestymistapana viiden päivän kortisonikuuri, rinnalla ventoline ja uudet antibiootit...  Ensi yönä K hengittää kyllä, mutta hengittääkö O. M on kiukkuinen, onko se vaan kiukkuinen vai lakkaako se hengittämästä tänä yönä. Henkilökohtaisesti valitsen noin miljoonasti mieluummin K:n tavan olla hengittämättä. Se yskii ja haukkoo ilmaa ja mä kuulen miten ahtaalla sen hengitys on. O vaan lakkaa hengittämästä. Se valittaa väsymystä ja lopettaa puhumisen ja nukahtaa... Näkyvään hengenahdistukseen on helpompaa puuttua.

aamulla takaisin lastenlääkäriasemalla 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut13. maaliskuuta 2014 klo 0.51

    no höh ja voiräkä.

    Olette ajatuksissa ja hiljaisissa huokauksissani!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää