keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

and...here we go again

Mielessä soi Faith Hill... ei tosin samalla teemalla, mutta - ”and here we go again” - kuitenkin. Olis kivaa jos kaikki edes hengittäis ensi yönä, vielä parempi jos nukkuisivat. Ihan parasta olis jos ei tarvitsis keskellä yötä ajaa ensiapuun. Nukkui tai ei, mä tiedän jo etukäteen että mun yö menee hengitysääniä kuunnellessa...

Mulla on ollut muutama päivä aikaa analysoida tätä, tarkalleen kaksitoista. On paljon perheitä joissa lapsen hengitysvaikeudet on arkipäivää. Niitä joissa inhalaattori kulkee aina mukana, eikä kukaan enää hermostu ”jos se vetää vähän siniseks...” Meidän lapset on aina osanneet hengittää. Mitä nyt O unohti vauvana syödessään, ahne kun oli. Hengittäminen on kuitenkin ollut aika itsestäänselvää, silloinkin – ne kymmenkunta kertaa – kun M:lla on ollut kurkunpääntulehdus on kortisonia annettu enneminkin varotoimenpiteenä kuin vakavaan tarpeeseen. Tää on meidän perheessä uusi maailma, se että lapsen hengitystiet vetää oikeesti umpeen, niin umpeen ettei siitä kotikonstein – ventoline ja kylmä ulkoilma – enää selvitä. Toivottavasti tuttavuus jää lyhyeksi.

Ehkä Kyllä tähänkin tottuu ja tilanteesta vähenee dramatiikka... eipä se kauheen draamallahöystettyä tosi viimeyönäkään ollut. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen seitsemän kilsan ajomatkalla meiltä lähimpään päivystykseen, ei mulla ollut mitään hätää. Tiesin että ne tietää mitä tehdä ja mitä antaa, itse osaan jo ammatinkin puolesta aika rationaalisesti ja järjellisessä järjestyksessä antaa raportin; ”3v 9kk poika, syntynyt rv36+2, ei aiempia hengitysvaikeuksia. Alkaen su maaliskuun 2. ensin kurkunpääntulehdus, lääkityksenä kaksi annosta pitkävaikutteista kortisonia. Maanantaina todettu bakteerinaiheuttama keuhkokuume. Lääkityksenä Ventoline ja Atsitromysiini – kuuri päättynyt perjantaina maaliskuun 7. Tänä iltana herännyt hengenahdistukseen 22.25. Hoidettu Ventoline 4x 120mcg klo 22:27-22:35 ilman apua, lisäksi kylmää ja kosteaa ilmaa. Hengitystiheys 48-50krt/minuutti. Lämpö 37.2C. Yleislääkityksenä monivitamiini ja 3mg melatoniinia.” Painoa ei tarvinnut kertoa, ne punnitsi sen matkalla sisään.




Kolmen aikaan me oltiin kotona nukkumassa, ennen yhdeksää takaisin lastenlääkärissä. Kysymyksenä, onko tää se sama vai jotakin uutta? Lähestymistapana viiden päivän kortisonikuuri, rinnalla ventoline ja uudet antibiootit...  Ensi yönä K hengittää kyllä, mutta hengittääkö O. M on kiukkuinen, onko se vaan kiukkuinen vai lakkaako se hengittämästä tänä yönä. Henkilökohtaisesti valitsen noin miljoonasti mieluummin K:n tavan olla hengittämättä. Se yskii ja haukkoo ilmaa ja mä kuulen miten ahtaalla sen hengitys on. O vaan lakkaa hengittämästä. Se valittaa väsymystä ja lopettaa puhumisen ja nukahtaa... Näkyvään hengenahdistukseen on helpompaa puuttua.

aamulla takaisin lastenlääkäriasemalla 


1 kommentti:

  1. no höh ja voiräkä.

    Olette ajatuksissa ja hiljaisissa huokauksissani!

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.