Siirry pääsisältöön

and...here we go again

Mielessä soi Faith Hill... ei tosin samalla teemalla, mutta - ”and here we go again” - kuitenkin. Olis kivaa jos kaikki edes hengittäis ensi yönä, vielä parempi jos nukkuisivat. Ihan parasta olis jos ei tarvitsis keskellä yötä ajaa ensiapuun. Nukkui tai ei, mä tiedän jo etukäteen että mun yö menee hengitysääniä kuunnellessa...

Mulla on ollut muutama päivä aikaa analysoida tätä, tarkalleen kaksitoista. On paljon perheitä joissa lapsen hengitysvaikeudet on arkipäivää. Niitä joissa inhalaattori kulkee aina mukana, eikä kukaan enää hermostu ”jos se vetää vähän siniseks...” Meidän lapset on aina osanneet hengittää. Mitä nyt O unohti vauvana syödessään, ahne kun oli. Hengittäminen on kuitenkin ollut aika itsestäänselvää, silloinkin – ne kymmenkunta kertaa – kun M:lla on ollut kurkunpääntulehdus on kortisonia annettu enneminkin varotoimenpiteenä kuin vakavaan tarpeeseen. Tää on meidän perheessä uusi maailma, se että lapsen hengitystiet vetää oikeesti umpeen, niin umpeen ettei siitä kotikonstein – ventoline ja kylmä ulkoilma – enää selvitä. Toivottavasti tuttavuus jää lyhyeksi.

Ehkä Kyllä tähänkin tottuu ja tilanteesta vähenee dramatiikka... eipä se kauheen draamallahöystettyä tosi viimeyönäkään ollut. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen seitsemän kilsan ajomatkalla meiltä lähimpään päivystykseen, ei mulla ollut mitään hätää. Tiesin että ne tietää mitä tehdä ja mitä antaa, itse osaan jo ammatinkin puolesta aika rationaalisesti ja järjellisessä järjestyksessä antaa raportin; ”3v 9kk poika, syntynyt rv36+2, ei aiempia hengitysvaikeuksia. Alkaen su maaliskuun 2. ensin kurkunpääntulehdus, lääkityksenä kaksi annosta pitkävaikutteista kortisonia. Maanantaina todettu bakteerinaiheuttama keuhkokuume. Lääkityksenä Ventoline ja Atsitromysiini – kuuri päättynyt perjantaina maaliskuun 7. Tänä iltana herännyt hengenahdistukseen 22.25. Hoidettu Ventoline 4x 120mcg klo 22:27-22:35 ilman apua, lisäksi kylmää ja kosteaa ilmaa. Hengitystiheys 48-50krt/minuutti. Lämpö 37.2C. Yleislääkityksenä monivitamiini ja 3mg melatoniinia.” Painoa ei tarvinnut kertoa, ne punnitsi sen matkalla sisään.




Kolmen aikaan me oltiin kotona nukkumassa, ennen yhdeksää takaisin lastenlääkärissä. Kysymyksenä, onko tää se sama vai jotakin uutta? Lähestymistapana viiden päivän kortisonikuuri, rinnalla ventoline ja uudet antibiootit...  Ensi yönä K hengittää kyllä, mutta hengittääkö O. M on kiukkuinen, onko se vaan kiukkuinen vai lakkaako se hengittämästä tänä yönä. Henkilökohtaisesti valitsen noin miljoonasti mieluummin K:n tavan olla hengittämättä. Se yskii ja haukkoo ilmaa ja mä kuulen miten ahtaalla sen hengitys on. O vaan lakkaa hengittämästä. Se valittaa väsymystä ja lopettaa puhumisen ja nukahtaa... Näkyvään hengenahdistukseen on helpompaa puuttua.

aamulla takaisin lastenlääkäriasemalla 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut13. maaliskuuta 2014 klo 0.51

    no höh ja voiräkä.

    Olette ajatuksissa ja hiljaisissa huokauksissani!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää