Siirry pääsisältöön

varpaat valmiina hiekkaan

Aamu alkoi tutusti ja totutusti lastenlääkäriasemalla tutulla puheenvuorolla; ”Kun tää valittaa et sen on vaikeeta hengittää...” Lapsi tosin oli toinen kuin aiempina kertoina. Tänään oli vuorossa keuhkokuvat isosiskosta. Kotiin lähdettiin totutusti inhalaattorin kanssa. Iltapäivällä ne soitti koulusta. M oli terveydenhoitajan huoneessa ja valitti ettei se saa henkeä, koulusihteeri saattoi olla vähän hämmentynyt kunlangan toisessa päässä raikui nauru. Ajoin hakemaan sen koulusta, pakkasin mukaan inhalaattorin. Mun mielestä M:lla on ennen kaikkea ahdistus. Ahdistus mun töihinmenosta, ahdistus siitä että ahdistaa ja ahdistus siitä että noilla kahdella jannulla on oikeesti hengitystiet vähän tukossa. Huomenna se pääsee purkamaan korvienväliahdistustaan psykologille. Inhalaattori hoitakoon sen fysiologisen hengenahdistuksen.

Illalla peittelen sänkyyn pienen pojan jolla on kuume nousussa, mieli maassa ja kipuja kaikkialla. Viimeiseksi se ottaa muutamat henkoset ventolinea ja mä jään odottamaan lähdetäänkö me taas yönselkään päivystykseen... nyt vuorossa on taas O.



ei keuhkokuumetta

Me oltiin aamulla lääkärin jälkeen käyty ostamassa uutta kynsilakkaa. Me oltiin sovittu että koulun jälkeen me lakataan kaikkien kynnet, niinpä me lakattiin iltapäivällä kynsiä. M:lle sama nude kuin mulle, päälle kimalletta. K:n valinta oli hempeä vaaleanpunainen kimalteella ja O valkkas dramaattisen rubiininpunaisen sinisillä kimalteilla.


nää kynsilakkaostokset on itseasiassa Veeran syytä... ei saa postailla mulle kynsilakkaa

Sunnuntaina me ajetaan lomataloon. Viikko meri-ilmaa ja hiekkaa. Varpaat on reilassa, suolainen merituuli parantakoon koko joukon keuhkot. 

kevät alkaa olla kauneimmillaan

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää