Siirry pääsisältöön

varpaat valmiina hiekkaan

Aamu alkoi tutusti ja totutusti lastenlääkäriasemalla tutulla puheenvuorolla; ”Kun tää valittaa et sen on vaikeeta hengittää...” Lapsi tosin oli toinen kuin aiempina kertoina. Tänään oli vuorossa keuhkokuvat isosiskosta. Kotiin lähdettiin totutusti inhalaattorin kanssa. Iltapäivällä ne soitti koulusta. M oli terveydenhoitajan huoneessa ja valitti ettei se saa henkeä, koulusihteeri saattoi olla vähän hämmentynyt kunlangan toisessa päässä raikui nauru. Ajoin hakemaan sen koulusta, pakkasin mukaan inhalaattorin. Mun mielestä M:lla on ennen kaikkea ahdistus. Ahdistus mun töihinmenosta, ahdistus siitä että ahdistaa ja ahdistus siitä että noilla kahdella jannulla on oikeesti hengitystiet vähän tukossa. Huomenna se pääsee purkamaan korvienväliahdistustaan psykologille. Inhalaattori hoitakoon sen fysiologisen hengenahdistuksen.

Illalla peittelen sänkyyn pienen pojan jolla on kuume nousussa, mieli maassa ja kipuja kaikkialla. Viimeiseksi se ottaa muutamat henkoset ventolinea ja mä jään odottamaan lähdetäänkö me taas yönselkään päivystykseen... nyt vuorossa on taas O.



ei keuhkokuumetta

Me oltiin aamulla lääkärin jälkeen käyty ostamassa uutta kynsilakkaa. Me oltiin sovittu että koulun jälkeen me lakataan kaikkien kynnet, niinpä me lakattiin iltapäivällä kynsiä. M:lle sama nude kuin mulle, päälle kimalletta. K:n valinta oli hempeä vaaleanpunainen kimalteella ja O valkkas dramaattisen rubiininpunaisen sinisillä kimalteilla.


nää kynsilakkaostokset on itseasiassa Veeran syytä... ei saa postailla mulle kynsilakkaa

Sunnuntaina me ajetaan lomataloon. Viikko meri-ilmaa ja hiekkaa. Varpaat on reilassa, suolainen merituuli parantakoon koko joukon keuhkot. 

kevät alkaa olla kauneimmillaan

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää