Siirry pääsisältöön

uuden kynnyksellä

Illalla nukkumatti oli kateissa. Mielessä pyöri tulevaisuus… alkuun käytännön asiat; mihin lapset? Mihin lapset silloin ekana päivänä? Entä tokana? Kolmantena? Pitää hoitaa huumetesti, rikosrekisteri... mitä jos ne haluaa jotakin mitä mulla ei ole – tyyliin suomenaikaisia juttuja. Alakerrassa L laski vakuutusjuttuja ja potentiaalisia säästöjä siitä että mä saan meille vähintäänkin kohtalaisien vakuutuksen mun työnantajan kautta.

Aiemmin L paljasti sivulauseessa että mä meen töihin. Mä olin suunnitellut pehmeää laskua, pumpuliin käärittyä hellää selitystä... O itki ettei haluu, K meni tolaltaan ja riehui ja M totes että yhtä hyvin voisin olla kuollut. Yritin pehmentää... me laskettiin kuinka monta päivää kolme on seitsemästä. Mietittiin miten niin kolmenakin oon kuitenkin aamulla kotona. M kysyi loppuuko se syksyllä? Sanoin että ei lopu. M palasi alkuperäiseen ajatukseen siitä et se on sit vähän niinku mä kuolisin.

Mietin miten monta kertaa suren sitä ettei ne pääse johonkin siksi että mä oon töissä. Mietin miten monena kertana joudun luopumaan jostakin tärkeästä niitten maailmassa, siksi että mä olen töissä. Lohdutin itseäni että me kaikki totutaan. Silti olen vähän haikeana tämän aikakauden päättymisestä... enää en voikaan olla aina läsnä. Joku muu menee koulukonserttiin. Jos hyvin käy saan lasten syntymäpäivät vapaaksi. Pelottaa. Pelottaa meidän kaikkien puolesta... tää vie aikaa ja tottumista – sisäänajoa.


Kaksitoista päivää jäljellä ennen uuden alkamista. Uuden kynnyksellä on ihanaa olla. Ihanaa ja vähän pelottavaa ja haikeeta. Silti tästä tulee oikein hyvä - kunhan totutaan. 

ostin uusia työvaatteita

Kommentit

  1. Uusi on aina vähän pelottavaa ja mieli kysymyksiä täynnä. Kyllä ne asiat suttaantuu ja lapsetkin tottuu. Kolme päivää viikossa on mukava määrä "oikeita" töitä, ehtii sitten kodin ja lapsetkin hoitamaan. Mun alalla ei taida olla muita mahkuja kun olla 100% töissä. Sattuneesta syystä se töihin meno nyt siirtyy ja en stressaa asiaa muutamaan vuoteen :) Ja onnea työpaikasta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi syy alanvalintaan oli mahdollisuus osa-aikatyöhön ja järjellisiin työaikoihin :)

      Poista
  2. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja vaikka uusi elämä vaatii totuttelua, kyllä siihen tottuu, yllättävän nopeasti. Tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on ja ihan varmasti tämä on pidemmänpäälle meille ainoa oikea ratkaisu. Se vaan vie hetken tässä murroksen ristiaallokossa. Tervetuloa tännekin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi