sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

meri

On oikeastaan aika uskomatonta että kaikki kolme keskittyi autopuuhiinsa reilun tunnin ja vasta siinä vaiheessa kun siirryttiin interstatelta state highwaylle alkoi loputon keskustelu siitä koska me ollaan perillä, ja kuinka kauan vielä kestää ennen kuin me ollaan perillä... M oli sitä mieltä että mun ensimmäinen vastaus – neljä tuntia – oli väistämättä vitsi. Siinä vaiheessa kun se tajus että mä olin tosissani se suuttui mulle... Mä luulen että me ollaan edelleen vähän ruvella siitä meidän Key Westin päivästä.

kaikki valmiina

Astoria-Megler bridge ylittää Columbia joen ja samalla osavaltioiden välisen rajan... toisessa päässä tätä siltaa on Oregon. 

Columbia joen kokooma-alue on Ranskan kokoinen. Sen varrella on 14 vesivoimalaa ja ne tuottavat 70% Washingtonin osavaltion sähköstä. Jokena se on samaa kokoluokkaa Volgan kanssa, maailmanrankinglistalla suurinpiirtein sijalla 25. Tällä mantereella saman kokoinen kuin kuuluisampi sisarensa Missisippi. 


tikapuita siltaa pitkin taivaaseen?




kaupassa O pysähtyi ihailemaan clam guneja (simpukkatykki?)

Saderintama ulottuu aina Kanadasta puoliväliin Oregonin rannikkoa. Just tänään ilma on aika lohduton, mutta takkatuli, kodikas talo ja lasillinen hyvää punaviiniä tekee tunnelmasta aika ihanan lokoisan. Lapset makaa peiton alla sängyssä ja katsoo telkkaria... kohta niille pitäis kai tarjoilla iltapalaa. Ihanaa olla lomalla. 






väsynyt mutta onnellinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.