Siirry pääsisältöön

meri

On oikeastaan aika uskomatonta että kaikki kolme keskittyi autopuuhiinsa reilun tunnin ja vasta siinä vaiheessa kun siirryttiin interstatelta state highwaylle alkoi loputon keskustelu siitä koska me ollaan perillä, ja kuinka kauan vielä kestää ennen kuin me ollaan perillä... M oli sitä mieltä että mun ensimmäinen vastaus – neljä tuntia – oli väistämättä vitsi. Siinä vaiheessa kun se tajus että mä olin tosissani se suuttui mulle... Mä luulen että me ollaan edelleen vähän ruvella siitä meidän Key Westin päivästä.

kaikki valmiina

Astoria-Megler bridge ylittää Columbia joen ja samalla osavaltioiden välisen rajan... toisessa päässä tätä siltaa on Oregon. 

Columbia joen kokooma-alue on Ranskan kokoinen. Sen varrella on 14 vesivoimalaa ja ne tuottavat 70% Washingtonin osavaltion sähköstä. Jokena se on samaa kokoluokkaa Volgan kanssa, maailmanrankinglistalla suurinpiirtein sijalla 25. Tällä mantereella saman kokoinen kuin kuuluisampi sisarensa Missisippi. 


tikapuita siltaa pitkin taivaaseen?




kaupassa O pysähtyi ihailemaan clam guneja (simpukkatykki?)

Saderintama ulottuu aina Kanadasta puoliväliin Oregonin rannikkoa. Just tänään ilma on aika lohduton, mutta takkatuli, kodikas talo ja lasillinen hyvää punaviiniä tekee tunnelmasta aika ihanan lokoisan. Lapset makaa peiton alla sängyssä ja katsoo telkkaria... kohta niille pitäis kai tarjoilla iltapalaa. Ihanaa olla lomalla. 






väsynyt mutta onnellinen

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää