Siirry pääsisältöön

Maaliskuun 1. 2014

Mitä meille kuului maaliskuun ekana lauantaina? Mitä tehtiin? Minne mentiin?

M herää vähän vaille seitsemän. jannut on melskanneet jo hyvän aikaa
 
Koirakin on sitä mieltä et selkeesti on jo ihan varmasti aamu

onneksi on L:n vuoro nousta ja mä saan jäädä nukkumaan M.n hipsiessä poikien huoneeseen

uusi yritys 8:35

...ja Koira on entistä vakuuttuneempi siitä että ihn varmasti on aamu

K on rakentanut junaradan...

...ja tää kaksikko on kuninkaallisia - "Queen Elsa of Arendelle ja sen pikkuveli"


Koiran aamupissa...

...ja viimeinkin lupa leikkiä sillä kujalla pyörineellä pallolla

sisällä odotti laastarointiprojekti



O tekee aamiaispannareita







mä lähden viemään m.n jalkapalloon


kahvi on mukana - aina

alamäkeen sähköllä

M pelaa autobingoa



harkat alkaa





vesitauko

M:n mielestä se vois hyvin siirtyä jo seuraavalle tasolle

yli puolet sähköstä vielä jäljellä


muutkin lähtee samaan aikaan




mulle tulee tästä aina mieleen atomiinus Aku Ankasta


lounaaksi 1/2 kinkku- ja 1/2 maapähkinövoileipä

mä pääsen suihkuun

pakkaan M:n kamat yökyläilyä varten

sillä aikaa palapeli etenee alakerrassa...

...ja M saa sen valmiiksi

1000 palaa viikossa


kyllä... siellä sataa lunta! Länsirannikon pohjoisosien kevät on arvaamaton. Eilen oli aurinkoista ja +17C


illaksi luvattiin lunta ja me pelataan varmanpäälle... tällä pääsee kotiin säässä kuin säässä







jälkkärikuppikakut kyytiin





auton katon ja parkkihallin katon väliin jää kolmisen tuumaa

mä olisin mieluusti kurvannut tästä vasempaan



aika mitata kaikkien jalat... 9.5, 10.5 ja 12.5

M haluaa Dr Martensit ja saa ne


sikamakeet

M haluaa myös Nativen "tennarit" ja O tykkää niistä myös. Mä tykkään siitä että ne ei kaipaa sukkia ja et ne saa jalkaan - ihan itse. K kieltäytyy kunniasta ja valitsee edelleen Batman Crocsit




M:lle on varattu kampaaja

hiustenpesu


mä olisin voinut ostaa tästä valikoimasta kloorisuojan ja kloorinpoistoshampoon, huolimatta siitä että uin suolavesialtaassa... silti se kuivattaa hiuksia aivan älyttömästi

jannut pisti paikan hyrskyn myrskyn ja mä lähetin ne autolle




ekat kirsikat on jo kukassa




oon oppinut tykkäämään peruutuskamerasta


tässä vaiheessa paljastan ettei kysymys ole suomalaisesta- vaan hollantilais-bulgarialaisestaperheestä. Miehen äiti on suomalainen ja vaimo on asunut Suomessa






O:n herkut


lastenpöytä on aikuistenpöydän jatkeena

K esittelee mulle kirjaa


vegaanikuppikakkuja jälkkäriks




neljä lähtee...

...ja yksi jää - yökylään

järven toisella rannalla näkyy Seattlen valot



matkalla O nukahti autoon



mä tilasin sen kirjan ja L tilas M:lle kengät

21:24 saan sähköpostiin kuvan kahdesta nukkuvasta prinsessasta

Kommentit

  1. Taidan tilata myös tuon kirjan. Mekin käytiin juuri kenkäostoksilla Nordstromilla, mukaan lähti hopeiset Tomsit. Eikö teillä tykätä sukista, kun niistä kommentoit? Täällä on talojen lattiat niin kylmät, että pakko olla sukat ja tossut jalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kaikki tasaisesti ja yhtälailla inhoaa sukkia. Ne lähtee heti jalasta kenkien kanssa jaK ottaa mieluummin hiertymän ja laastarin kuin sukat ;) Meillä on kokolattiamatto ja lattia sen takia ihan siedettävä :)

      Poista
  2. Huvittaa tuo suomalaisuus noissa astioissa. Kartiot, teemat ja Ultima Thulet : Ihan huippupäivä ollut teillä. Ja ihan mahtavaa, et neiti oli yökylässä. Kivoilta näytti myös kengät. Varsinkin ne pinkit. Nam!

    Hiusten pesupaikkakin oli luksusta. Mä en ole edes koskaan nähnyt, että on tuollainen peti.

    Kiitos jälleen kerran runsaista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä vaan :) Tästä kodista näkee hyvin että suomalainen muotoilu on kaunista ja haluttua! Mä tuun aina jotenkin täyteen ylpeyttä kun huomaan suomalaistamuotoilua muualla kuin suomalaisessa kodissa. Just taannoin löysin yhdestä superdesignkaupausta Aaltomaljakoita...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi