Siirry pääsisältöön

Maaliskuun 1. 2014

Mitä meille kuului maaliskuun ekana lauantaina? Mitä tehtiin? Minne mentiin?

M herää vähän vaille seitsemän. jannut on melskanneet jo hyvän aikaa
 
Koirakin on sitä mieltä et selkeesti on jo ihan varmasti aamu

onneksi on L:n vuoro nousta ja mä saan jäädä nukkumaan M.n hipsiessä poikien huoneeseen

uusi yritys 8:35

...ja Koira on entistä vakuuttuneempi siitä että ihn varmasti on aamu

K on rakentanut junaradan...

...ja tää kaksikko on kuninkaallisia - "Queen Elsa of Arendelle ja sen pikkuveli"


Koiran aamupissa...

...ja viimeinkin lupa leikkiä sillä kujalla pyörineellä pallolla

sisällä odotti laastarointiprojekti



O tekee aamiaispannareita







mä lähden viemään m.n jalkapalloon


kahvi on mukana - aina

alamäkeen sähköllä

M pelaa autobingoa



harkat alkaa





vesitauko

M:n mielestä se vois hyvin siirtyä jo seuraavalle tasolle

yli puolet sähköstä vielä jäljellä


muutkin lähtee samaan aikaan




mulle tulee tästä aina mieleen atomiinus Aku Ankasta


lounaaksi 1/2 kinkku- ja 1/2 maapähkinövoileipä

mä pääsen suihkuun

pakkaan M:n kamat yökyläilyä varten

sillä aikaa palapeli etenee alakerrassa...

...ja M saa sen valmiiksi

1000 palaa viikossa


kyllä... siellä sataa lunta! Länsirannikon pohjoisosien kevät on arvaamaton. Eilen oli aurinkoista ja +17C


illaksi luvattiin lunta ja me pelataan varmanpäälle... tällä pääsee kotiin säässä kuin säässä







jälkkärikuppikakut kyytiin





auton katon ja parkkihallin katon väliin jää kolmisen tuumaa

mä olisin mieluusti kurvannut tästä vasempaan



aika mitata kaikkien jalat... 9.5, 10.5 ja 12.5

M haluaa Dr Martensit ja saa ne


sikamakeet

M haluaa myös Nativen "tennarit" ja O tykkää niistä myös. Mä tykkään siitä että ne ei kaipaa sukkia ja et ne saa jalkaan - ihan itse. K kieltäytyy kunniasta ja valitsee edelleen Batman Crocsit




M:lle on varattu kampaaja

hiustenpesu


mä olisin voinut ostaa tästä valikoimasta kloorisuojan ja kloorinpoistoshampoon, huolimatta siitä että uin suolavesialtaassa... silti se kuivattaa hiuksia aivan älyttömästi

jannut pisti paikan hyrskyn myrskyn ja mä lähetin ne autolle




ekat kirsikat on jo kukassa




oon oppinut tykkäämään peruutuskamerasta


tässä vaiheessa paljastan ettei kysymys ole suomalaisesta- vaan hollantilais-bulgarialaisestaperheestä. Miehen äiti on suomalainen ja vaimo on asunut Suomessa






O:n herkut


lastenpöytä on aikuistenpöydän jatkeena

K esittelee mulle kirjaa


vegaanikuppikakkuja jälkkäriks




neljä lähtee...

...ja yksi jää - yökylään

järven toisella rannalla näkyy Seattlen valot



matkalla O nukahti autoon



mä tilasin sen kirjan ja L tilas M:lle kengät

21:24 saan sähköpostiin kuvan kahdesta nukkuvasta prinsessasta

Kommentit

  1. Taidan tilata myös tuon kirjan. Mekin käytiin juuri kenkäostoksilla Nordstromilla, mukaan lähti hopeiset Tomsit. Eikö teillä tykätä sukista, kun niistä kommentoit? Täällä on talojen lattiat niin kylmät, että pakko olla sukat ja tossut jalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kaikki tasaisesti ja yhtälailla inhoaa sukkia. Ne lähtee heti jalasta kenkien kanssa jaK ottaa mieluummin hiertymän ja laastarin kuin sukat ;) Meillä on kokolattiamatto ja lattia sen takia ihan siedettävä :)

      Poista
  2. Huvittaa tuo suomalaisuus noissa astioissa. Kartiot, teemat ja Ultima Thulet : Ihan huippupäivä ollut teillä. Ja ihan mahtavaa, et neiti oli yökylässä. Kivoilta näytti myös kengät. Varsinkin ne pinkit. Nam!

    Hiusten pesupaikkakin oli luksusta. Mä en ole edes koskaan nähnyt, että on tuollainen peti.

    Kiitos jälleen kerran runsaista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä vaan :) Tästä kodista näkee hyvin että suomalainen muotoilu on kaunista ja haluttua! Mä tuun aina jotenkin täyteen ylpeyttä kun huomaan suomalaistamuotoilua muualla kuin suomalaisessa kodissa. Just taannoin löysin yhdestä superdesignkaupausta Aaltomaljakoita...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...