Siirry pääsisältöön

viimeisin villitys

Viime viikolla – luulisin – olin jannujen kanssa meidän luomusuperruokakaupassa ja siellä yhdessä hyllynkulmassa seisoi konsulentti; ”Mulla olis tässä tallaisia koiranruokanäytteitä... haluatko?” – En kiitos. Mun koiralla on eläinlääkärin määrämä erikoisruoka eikä se voi syödä sun sikakallista luomuruokaa tavallisia koiranruokia...  ”Ai, no mun koiralla on IBS ja eläinlääkäri nimenomaan suositteli tätä ruokaa... oletko varma ettei sunkin koira vois kokeilla?”

Tässä vaiheessa mun mielenkiinto herää, Koiralla kun on just se samainen IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä), ja olis kivaa ettei aina tarttis eläinlääkäriasemalle käydä syytämässä rahaa ruuan lisäksi tulehduskipulääkkeisiin, ja neuloihin, ja ruiskuihin, ja b-vitamiiniin, ja maitohappobakteereihin... lisäbonuksena saattais olla kivaa jos Koira jopa tykkäis siitä ruuasta mitä sille syötetään eikä säilöis ruokaa kupissaan.  Otan näytepussit ja ostan sille laatikollisen jotain kuivattuja kalannahkoja herkuksi – saman konsulentin kehoituksesta.

Kotona tarjoilen sille sen järjettömän pahanhajuisen kuivatun kalannahan. Koira on innoissaan, jyystää nahkaa hyvinkin vartin ja palaa keittiöön kerjäämään lisää. Mä odotan kauhulla koska se alkaa oksentamaan pahanhajuisia kalannahanpalasia keltaisessa mahanestevaahdossa. Se ei ala.

Seuraavana aamuna valmistan sen näytepussin ruokaa ohjeitten mukaan. Jo siinä vaiheessa kun avaan sen pussin ilmestyy Koira keittiöön. Ruoka on jauhe ja se sekoitetaan lämpimään veteen ja turvotetaan. Koira ei koskaan ole syönyt tätä, mutta se ei tahdo malttaa käydä aamupissalla kun se haluaa niin kauheesti syömään. Sekoitan joukkoon sen eläinlääkäristä ostettua erikoisruokaa ja tarjoilen Koiralle aamiaista. Koira syö kaiken ja jää keittiöön kerjäämään lisää. Mä jään odottamaan taas että koska se alkaa oksentamaan. Se ei ala.

Tarjoan sille niitä näytepusseja aina aamuisin, sekoitettuna sen hienoon erikoisruokaan. Välipalaksi se pahanhajuisia kalannahkoja. Odotan että se alkaa oksentamaan. Se ei ala.

Sunnuntaina ostan erikoisliikkeestä laatikollisen sitä uutta herkkua, tehtyäni ensin myyräntyötä siitä mistä sitä kannattaa ostaa. Siellä luomusuperruokakaupassa tää uus jauhe on törkeen hintaista. Netistä sitä saa halvemmalla, mutta en jaksais tilata... lopulta löydän sitä kohtuullisella hinnalla koirien ja kissojen luomusuperruokakaupasta. Koira tykkää. Mä tykkään siitä ettei se oksenna. Eniten tykkään siitä ettei mun – ehkä, toivottavasti – enää tarvitse luikkia eläinlääkäriasemalle ostamaan ruokaa-lääkkeitä-neuloja-ruiskuja-jauheita ja samalla toivoa etten törmää eläinlääkäriin, joka kuitenkin haluaa multa taas useamma satasen rahaa jonkun verikokeen tai ultran muodossa.







Anna jo!!! Anna, anna, anna!!!!



Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut4. maaliskuuta 2014 klo 22.52

    uhh... onpa kammottavan näköistä pöperöä!

    Olisi varmaan pitänyt syöttää tota sille meidän vanhalle kisulle, sekin ykäili aivan lakkaamatta. (no, se ratkesi sitten toisin se juttu :()

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa5. maaliskuuta 2014 klo 16.48

      Ja haiseekin pahalle. Hyvin tuntuu kuitenkin maistuvan. Me ollaan tän oksentelijan kanssa odotettu samankaltaista ratkaisua jo hyvän aikaa...

      Poista
  2. P5. maaliskuuta 2014 klo 9.49

    Onpa mahtavaa! Siis oikeasti. Et koira saa ruokaa joka tekee hyvää ja josta tykkää.
    Näitä juttuja kuullessa olen kiitollinen et meidän haukku näemmä syö mitä vaan eikä voi pahoin mistään. oho, kahdeksan pullaa, ei haittaa. Suklaata, ei haittaa. Kaikki ihmisten jämät, jee vaan.
    Samoin olen onnellinen epäallergisista lapsista. vastavuoroisesti kadehdin muiden ihmisten tavallisen helppoja lapsia. :) (ja unohdan olla kiitollinen et mulla on kaksi sellaista)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa5. maaliskuuta 2014 klo 16.51

      Ainahan sillä on ollut herkänpuoleinen vatsa, mutta tää IBS on uutta. Tai ei se varmaan uutta ole, mutta oireet paheni vasta viimesyksynä sellaisiksi että sitä piti alkaa hoitaa... lääkäristä kuukauden annos ruokaa $50, lääkkeet $30, maitohappobakteeri $26...

      Mä voisin aina välillä vaihtaa muutamaan epäallergiseen tavalliseen ja superhelppoon lapsukaiseen nää meidän kauhukakarat.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää