viimeisin villitys

Viime viikolla – luulisin – olin jannujen kanssa meidän luomusuperruokakaupassa ja siellä yhdessä hyllynkulmassa seisoi konsulentti; ”Mulla olis tässä tallaisia koiranruokanäytteitä... haluatko?” – En kiitos. Mun koiralla on eläinlääkärin määrämä erikoisruoka eikä se voi syödä sun sikakallista luomuruokaa tavallisia koiranruokia...  ”Ai, no mun koiralla on IBS ja eläinlääkäri nimenomaan suositteli tätä ruokaa... oletko varma ettei sunkin koira vois kokeilla?”

Tässä vaiheessa mun mielenkiinto herää, Koiralla kun on just se samainen IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä), ja olis kivaa ettei aina tarttis eläinlääkäriasemalle käydä syytämässä rahaa ruuan lisäksi tulehduskipulääkkeisiin, ja neuloihin, ja ruiskuihin, ja b-vitamiiniin, ja maitohappobakteereihin... lisäbonuksena saattais olla kivaa jos Koira jopa tykkäis siitä ruuasta mitä sille syötetään eikä säilöis ruokaa kupissaan.  Otan näytepussit ja ostan sille laatikollisen jotain kuivattuja kalannahkoja herkuksi – saman konsulentin kehoituksesta.

Kotona tarjoilen sille sen järjettömän pahanhajuisen kuivatun kalannahan. Koira on innoissaan, jyystää nahkaa hyvinkin vartin ja palaa keittiöön kerjäämään lisää. Mä odotan kauhulla koska se alkaa oksentamaan pahanhajuisia kalannahanpalasia keltaisessa mahanestevaahdossa. Se ei ala.

Seuraavana aamuna valmistan sen näytepussin ruokaa ohjeitten mukaan. Jo siinä vaiheessa kun avaan sen pussin ilmestyy Koira keittiöön. Ruoka on jauhe ja se sekoitetaan lämpimään veteen ja turvotetaan. Koira ei koskaan ole syönyt tätä, mutta se ei tahdo malttaa käydä aamupissalla kun se haluaa niin kauheesti syömään. Sekoitan joukkoon sen eläinlääkäristä ostettua erikoisruokaa ja tarjoilen Koiralle aamiaista. Koira syö kaiken ja jää keittiöön kerjäämään lisää. Mä jään odottamaan taas että koska se alkaa oksentamaan. Se ei ala.

Tarjoan sille niitä näytepusseja aina aamuisin, sekoitettuna sen hienoon erikoisruokaan. Välipalaksi se pahanhajuisia kalannahkoja. Odotan että se alkaa oksentamaan. Se ei ala.

Sunnuntaina ostan erikoisliikkeestä laatikollisen sitä uutta herkkua, tehtyäni ensin myyräntyötä siitä mistä sitä kannattaa ostaa. Siellä luomusuperruokakaupassa tää uus jauhe on törkeen hintaista. Netistä sitä saa halvemmalla, mutta en jaksais tilata... lopulta löydän sitä kohtuullisella hinnalla koirien ja kissojen luomusuperruokakaupasta. Koira tykkää. Mä tykkään siitä ettei se oksenna. Eniten tykkään siitä ettei mun – ehkä, toivottavasti – enää tarvitse luikkia eläinlääkäriasemalle ostamaan ruokaa-lääkkeitä-neuloja-ruiskuja-jauheita ja samalla toivoa etten törmää eläinlääkäriin, joka kuitenkin haluaa multa taas useamma satasen rahaa jonkun verikokeen tai ultran muodossa.

Anna jo!!! Anna, anna, anna!!!!