Siirry pääsisältöön

viimeisin villitys

Viime viikolla – luulisin – olin jannujen kanssa meidän luomusuperruokakaupassa ja siellä yhdessä hyllynkulmassa seisoi konsulentti; ”Mulla olis tässä tallaisia koiranruokanäytteitä... haluatko?” – En kiitos. Mun koiralla on eläinlääkärin määrämä erikoisruoka eikä se voi syödä sun sikakallista luomuruokaa tavallisia koiranruokia...  ”Ai, no mun koiralla on IBS ja eläinlääkäri nimenomaan suositteli tätä ruokaa... oletko varma ettei sunkin koira vois kokeilla?”

Tässä vaiheessa mun mielenkiinto herää, Koiralla kun on just se samainen IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä), ja olis kivaa ettei aina tarttis eläinlääkäriasemalle käydä syytämässä rahaa ruuan lisäksi tulehduskipulääkkeisiin, ja neuloihin, ja ruiskuihin, ja b-vitamiiniin, ja maitohappobakteereihin... lisäbonuksena saattais olla kivaa jos Koira jopa tykkäis siitä ruuasta mitä sille syötetään eikä säilöis ruokaa kupissaan.  Otan näytepussit ja ostan sille laatikollisen jotain kuivattuja kalannahkoja herkuksi – saman konsulentin kehoituksesta.

Kotona tarjoilen sille sen järjettömän pahanhajuisen kuivatun kalannahan. Koira on innoissaan, jyystää nahkaa hyvinkin vartin ja palaa keittiöön kerjäämään lisää. Mä odotan kauhulla koska se alkaa oksentamaan pahanhajuisia kalannahanpalasia keltaisessa mahanestevaahdossa. Se ei ala.

Seuraavana aamuna valmistan sen näytepussin ruokaa ohjeitten mukaan. Jo siinä vaiheessa kun avaan sen pussin ilmestyy Koira keittiöön. Ruoka on jauhe ja se sekoitetaan lämpimään veteen ja turvotetaan. Koira ei koskaan ole syönyt tätä, mutta se ei tahdo malttaa käydä aamupissalla kun se haluaa niin kauheesti syömään. Sekoitan joukkoon sen eläinlääkäristä ostettua erikoisruokaa ja tarjoilen Koiralle aamiaista. Koira syö kaiken ja jää keittiöön kerjäämään lisää. Mä jään odottamaan taas että koska se alkaa oksentamaan. Se ei ala.

Tarjoan sille niitä näytepusseja aina aamuisin, sekoitettuna sen hienoon erikoisruokaan. Välipalaksi se pahanhajuisia kalannahkoja. Odotan että se alkaa oksentamaan. Se ei ala.

Sunnuntaina ostan erikoisliikkeestä laatikollisen sitä uutta herkkua, tehtyäni ensin myyräntyötä siitä mistä sitä kannattaa ostaa. Siellä luomusuperruokakaupassa tää uus jauhe on törkeen hintaista. Netistä sitä saa halvemmalla, mutta en jaksais tilata... lopulta löydän sitä kohtuullisella hinnalla koirien ja kissojen luomusuperruokakaupasta. Koira tykkää. Mä tykkään siitä ettei se oksenna. Eniten tykkään siitä ettei mun – ehkä, toivottavasti – enää tarvitse luikkia eläinlääkäriasemalle ostamaan ruokaa-lääkkeitä-neuloja-ruiskuja-jauheita ja samalla toivoa etten törmää eläinlääkäriin, joka kuitenkin haluaa multa taas useamma satasen rahaa jonkun verikokeen tai ultran muodossa.







Anna jo!!! Anna, anna, anna!!!!



Kommentit

  1. uhh... onpa kammottavan näköistä pöperöä!

    Olisi varmaan pitänyt syöttää tota sille meidän vanhalle kisulle, sekin ykäili aivan lakkaamatta. (no, se ratkesi sitten toisin se juttu :()

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja haiseekin pahalle. Hyvin tuntuu kuitenkin maistuvan. Me ollaan tän oksentelijan kanssa odotettu samankaltaista ratkaisua jo hyvän aikaa...

      Poista
  2. Onpa mahtavaa! Siis oikeasti. Et koira saa ruokaa joka tekee hyvää ja josta tykkää.
    Näitä juttuja kuullessa olen kiitollinen et meidän haukku näemmä syö mitä vaan eikä voi pahoin mistään. oho, kahdeksan pullaa, ei haittaa. Suklaata, ei haittaa. Kaikki ihmisten jämät, jee vaan.
    Samoin olen onnellinen epäallergisista lapsista. vastavuoroisesti kadehdin muiden ihmisten tavallisen helppoja lapsia. :) (ja unohdan olla kiitollinen et mulla on kaksi sellaista)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan sillä on ollut herkänpuoleinen vatsa, mutta tää IBS on uutta. Tai ei se varmaan uutta ole, mutta oireet paheni vasta viimesyksynä sellaisiksi että sitä piti alkaa hoitaa... lääkäristä kuukauden annos ruokaa $50, lääkkeet $30, maitohappobakteeri $26...

      Mä voisin aina välillä vaihtaa muutamaan epäallergiseen tavalliseen ja superhelppoon lapsukaiseen nää meidän kauhukakarat.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...