perjantai 21. maaliskuuta 2014

sori, varattu - mulle

Mä katson kadulla kävelevää naista. Se on raskaana, se katsoo meidän laumaa ja hymyilee jotenkin lammasmaisen näköisenä... se on selkeesti sen ensimmäinen. Mä katson sitä naista ja mun ei käy yhtään kateeks. Salaa mietin että odota vaan...Tai ehkä mä voisin ottaa hetkeksi takaisin sen M:n raskauden aikaisen ilon ja autuuden... poikien odotusta väritti lähinnä pakokauhu. Sitä tunnetta en halua takaisin.

Hetkeä myöhemmin seuraan toista perhettä. Niillä on yks ehkä kaksjapuolivee ja sylissä vauva, noin puolivuotias. Monen mielestä se vauva varmaan on tosi suloinen, ne ajattelee että voi kun meilläkin vielä olis... tai, voi kuinka ne oli ihania silloin kun ne oli vielä tollasia... Mä katson niitä ja huokaisen helpotuksesta. Onneksi nää on jo melkein neljä ja kuusi. Salaa ajattelen toisinajattelijoista että ne kieltää itseltään totuuden, että ne on unohtaneet minkälaista se oikeesti on. 

lauma


Muutama tovi taaksepäin ystävä on kertonut odottavansa neljättä lastaan. Mun ensireaktio kertoo paljon... Ootko sä ihan hullu?!! Edelliset on kuusvee, neljävee ja yksvee. Sähän syöt vielä masennuslääkkeitäkin nuorimman synnytyksen jälkeisestä masennuksesta...

Tiedän montakin vanhempaa jotka kaipaa takaisin siihen vauva-aikaan. Mä en kaipaa. Vauvat on arvaamattomia ja niissä on jotakin alkukantaisen pelottavaa, etenkin kun niitä saa kerralla kaksi. Mä en kaipaa niitä typeriä keskusteluita kaupoissa tuntemattomien kanssa, ryhmäsyöttöjä öisin tai jatkuvaa säätämistä kahden kanssa jotka tarvitsee enemmän kuin yksin voi antaa.

kaksoset

kaksoset


On ihanaa että meillä on kolme lasta. Ne on maailman makein kolmikko ja hetkittäin ne osaa olla melkein silleen idyllisestikin, riitelemättä mistään... Tämä aamu tosin aloitettiin sillä että O seisoo keittiössä ja itkee ja huutaa: ”K told me, I’m not a person!!! But I am, I am a person...” Vähän vaille neljäveen riidanaiheet. Olen ylpeä siitä että meillä on kaksoset. Kaksosuus on jotakin erityistä, myös vanhemman näkökulmasta – erityisen haastavaa, palkitsevaa ja ihanaa... erityisen erityistä ja kadehdittavaakin. 


Kaksosuudesta pidän kiinni mustasukkaisesti. Kun yksi postaa kuvat lapsistaan samanlaisissa vaatteissa ja julistaa ne kaksosiksi, mun tekee mieli huomauttaa ettei ne ole kaksoset. Niillä on ikäeroa 28kk, ne on sisarukset eikä ne muutu kaksosiksi samanlaisilla vaatteilla. Mulla on kaksoset. Ne on kaksoset silloinkin – siis aina - kun niillä on erilaiset vaatteet. Silloinkin kun ne riitelee, leikkii tai rakastaa toisiaan rajunpuoleisesti. Termi kaksoset on varattu mulle - ja niille muille joilla ihan oikeesti on kaksoset. Sori, olen pikkusieluinen nillittäjä... mutta kyllä mun täytyy edes se sana ”kaksoset” saada palkinnoksi siitä että meidän perhe puristettiin läpi tästä mankelista, ja että meillä ihan oikeesti on kaksoset. Niin ja siitä et me ollaan viimeinkin päästy vaiheeseen jossa on keksimäärin kivaa että meillä on kaksoset.


kaksoset

sisarukset - EI kaksoset

7 kommenttia:

  1. Mua kans ärsyttää ne "Meilläkin on melkein kaksoset"-tyypit joilla siis ei ole kaksosia vaan kaksi yksöstä pienellä ikäerolla.
    Kyllä, olen pikkusieluinen monikkoäiti. Meillä pieni ikäero tarkoittaa kolmea minuuttia, ei viittätoista kuukautta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon että kaksi lasta pienellä ikäerolla - mikä on pieni ikäero? - on varmasti omalla tavallaan ihan valtavan haasteellista... se ei silti tee niistä kaksosia. Toisaalta monikkovanhempana voin pyyhkiä käteni siitä; "Itsepähän on valintasi tehnyt..."-kohdasta. Kukaan kun ei meiltä monikkovanhemmilta ole kysynyt et onko ihan jees jos saat kaksi, tai kolme kerralla...

      Aikanaan joku oli sitä mieltä että kahden vuoden ikäero on ihan sama kuin kaksoset... no meillä on tolla matikalla kolmoset ;)

      Poista
  2. :) Viime aikoina kaikkialla on ollut uusia vauvoja, joita on välillä oikein tyrkytetty syliin ihasteltavaksi. Joka ikinen kerta olen iloinen siitä, että tytär on melkein kahden eikä enää ikinä vauva. Vauvat ovat pelottavia.

    Monikoihin en uskalla puuttua. Pidätän aina henkeä pelkästä ajatuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on aina se kohta jossa totean että monikoista harvemmin kysytään että haluaako niitä... meni aika kauan ennen kuin mä aloin uskoa että monikot on suuri siunaus.

      Poista
  3. Mä oon ihan samaa mieltä vauvoista, mä en kaipaa niitä aikoja pätkän vertaa. Huvittavaa tästä tietysti tekee se, että olen raskaana. Mä ajattelen tätä pitkäjänteisemmin, meidän molempien mielestä ajatus kolmesta lapsesta kuulostaa mukavalta sitten kun ne on vähän isompia. Kyllä tätä päätöstä punnittiin ja pohdittiin ja silti välillä mietin, että oliko tämä kuitenkin ihan pähkähullu ajatus tehdä kolmas kun kaksosten kanssa alkaa olemaan niin helppoa. Nyt vaan toivotaan sellaista helppoa vauvaa, joka kulkee rintarepussa kaikkialle.
    Mekin muuten lähdetään huomenna meren rannalle, Bodega Bay, CA. Mikäs paikka se on missä te nyt olette?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä varmaan ajattelisin toisin jos historia olis toinen... alla kuitenkin äärimmäisen haastava esikoinen, joka edelleen peittoaa ton kaksikon haasteellisuudessaan kuus-nolla, sit kaksoset vauvan menettämisen jälkeen jne.

      Te ihan varmaan saatte sen mukavan pullean, rennon, viehkeän reppuvauvan, sellaisen jonka voi melkein vahingossa unohtaa johonkin.

      Me ollaan Seasidessä, Oregonissa, ollaan oltu täällä aina keväällä ja syksyllä... siis vuodesta 2006.

      Poista
  4. Pulleat reppuvauvat on jees. :)
    Mä katson perheitä joissa pieniä lapsia sellaisella hymyilevällä kauhunsekaisella kauhulla. "onneksi en ole enää tossa". Vauvoista kyl tykkään kauheasti. Mä olen ehkä parhaimmillani vauvan äitinä. (älkää muistuttako keskimmäisen vauvavuodesta joka oli helvettiä) Mutta kaksi kertaa se oli vaan ihanaa.
    Mun esikoisilla on ikäeroa 1,4vuotta ja kokoeroa ollut aina vaan 2 senttiä eli niitä aina luullaan kaksosiksi. Tuhahdan äkäisenä et "ei ole kaksoset, niillä on vain pieni ikäero joka paljon kauheampaa kuin kaksosuus". No en mä siihen usko. Tai uskon et molemmat omalla tavallaan haastavia juttuja ja ihania juttuja. Kahdell itkevälle vauvalle ei riitä yksi ihminen, mutta kun estää taaperoa mukiloimasta vauvaa 24/7, niin....
    Mä jotenkin tykkään extremestä. pienistä ikäeroista, kaksosista ja siitä kun ihmiset sanoo meille "VAU kolme poikaa". Ihan kuten mä ennen sanoin ihmisille :) Yksi päivä päivittelin yhdelle puolitutulle et vau sulla on kolme alle kouluikäistä poikaa. Autuaasti unohtanut et mullakin oli ennen :)

    IHANAN kuuloisia teidän lomat, samassa paikassa. Mua kosketti kun joskus sanoit et näin luodaaan lapsuusmuistoja. KYLLÄ, meilläkin poikien selkäytimessä on tanskan lomat.....

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.