Jos joku puhuu
tsunamista tulee mieleen ihan ensin vuoden 2004 tsunami Intian valtamerellä,
tai Fukushiman maanjäristys 2011. En osaa ajatella tsunameja omaa elämää
koskettavana asiana. En huolimatta siitä että me ollaan vuodesta 2006 lomailtu säännöllisesti
alueella jossa tsunamin uhka on osa elämää. Osa elämää sellaisissa
mittasuhteissa, että tsunamitorvet kuuluvat katukuvaan, tsunamievakuointialueet
on merkattu liikennemerkein ja jokaisesta talosta löytyy toimintaohjeet. Itseasiassa avasin tän prujun tänään ekaa kertaa... ja tälläkin kertaa ihan vaan blogistisesta mielenkiinnosta.
ottaen huomioon että pitäis pyrkiä tonne vihreälle alueelle on tilanne aika... no, sanotaan vaikka haasteellinen
kuvassa taustalla varoitussireeni numero 9 |
Käytännössä elämä tsunamiriskialueella on aika tsunamitonta, tai ainakaan pelko ei kulje matkassa mukana. Ei sen enempää rannalla nautiskellessa kuin iltavillien menoa seuratessa pihalla kalaa savustaessa. Tsunamivaroitusmerkeistä, evakuointireiteistä ja varoitussireeneistä huolimatta elämä on ihanaa ja lomaisaa.
Kommentit
Lähetä kommentti