Siirry pääsisältöön

sitä samaa perjantaille... aurinkoa ja hiekkaa

Perjantai rannalla on samanlainen kuin mikä muu tahansa päivä rannalla... aurinkoa, ulkoilua, herkkuja ja lepoa. Vielä lauantai jäljellä, sunnuntaina me pakataan kamat ja ajetaan kotiin. Maanantaina meidän perheelle aukeaa uusi maailma... yhdelle ahdistavampi kuin toiselle - uusi kaikille.

me päätettiin kävellä aamiaiselle sinne "pannaripalatsiin"



selkeästi mun jälkikasvun mielikuva palatsista eroaa jonkun verran mun mielikuvista

"mamma... tää on se iso silta jonka yli me ajettiin!!!" - Niin on rakas

tukeva aamiainen kantaa pitkälle päivään, vai miten se nyt meni

M:lle jäi nälkä ja me käytiin hakemassa donitseja jälkkäriksi


pääkatu




sit me lähdettiin taas rakentamaan hiekkalinnoja


...ja pelaamaan jalkapalloa


     
...ja tutkimusretkelle

...ja ihan vaan nauttimaan auringosta

se melkein kuusivuotias istuu siellä ostoskärryissä, jotta se ei hajoittais koko kauppaa ahdistuksessaan

se ei oo sitä mieltä et mun töihin meneminen on hyvä ajatus... sen mielestä se on maailman loppu, ja onhan se sen yhden maailman loppu - tai ainakin ajan...


ja me lähdettiin purkamaan ahdistusta retkelle - kahdestaan







...ja mä sain kuvan kissasta kun se hyppäs aidan ylitse meidän pihalle...

...ja me käytiin taas pyöräilemässä


Kommentit

  1. Onpa jännän näköistä tuo pannaripaikan ruoka! Mitä siinä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipää, kinkkua, kaksi uppomunaa, hollandaise kastiketta ja röstiperunaa :) "eggs benedict"

      Poista
    2. Ai se oli kinkkua! Luulin että jotain vaaleanpunaista puuroa.. Enkä uppomuniakaan tunnistanu. Kuulostaa hyvältä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...