Siirry pääsisältöön

sitä samaa perjantaille... aurinkoa ja hiekkaa

Perjantai rannalla on samanlainen kuin mikä muu tahansa päivä rannalla... aurinkoa, ulkoilua, herkkuja ja lepoa. Vielä lauantai jäljellä, sunnuntaina me pakataan kamat ja ajetaan kotiin. Maanantaina meidän perheelle aukeaa uusi maailma... yhdelle ahdistavampi kuin toiselle - uusi kaikille.

me päätettiin kävellä aamiaiselle sinne "pannaripalatsiin"



selkeästi mun jälkikasvun mielikuva palatsista eroaa jonkun verran mun mielikuvista

"mamma... tää on se iso silta jonka yli me ajettiin!!!" - Niin on rakas

tukeva aamiainen kantaa pitkälle päivään, vai miten se nyt meni

M:lle jäi nälkä ja me käytiin hakemassa donitseja jälkkäriksi


pääkatu




sit me lähdettiin taas rakentamaan hiekkalinnoja


...ja pelaamaan jalkapalloa


     
...ja tutkimusretkelle

...ja ihan vaan nauttimaan auringosta

se melkein kuusivuotias istuu siellä ostoskärryissä, jotta se ei hajoittais koko kauppaa ahdistuksessaan

se ei oo sitä mieltä et mun töihin meneminen on hyvä ajatus... sen mielestä se on maailman loppu, ja onhan se sen yhden maailman loppu - tai ainakin ajan...


ja me lähdettiin purkamaan ahdistusta retkelle - kahdestaan







...ja mä sain kuvan kissasta kun se hyppäs aidan ylitse meidän pihalle...

...ja me käytiin taas pyöräilemässä


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi23. maaliskuuta 2014 klo 5.24

    Onpa jännän näköistä tuo pannaripaikan ruoka! Mitä siinä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa23. maaliskuuta 2014 klo 7.44

      Leipää, kinkkua, kaksi uppomunaa, hollandaise kastiketta ja röstiperunaa :) "eggs benedict"

      Poista
    2. Anonyymi24. maaliskuuta 2014 klo 2.33

      Ai se oli kinkkua! Luulin että jotain vaaleanpunaista puuroa.. Enkä uppomuniakaan tunnistanu. Kuulostaa hyvältä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää