Siirry pääsisältöön

ruokakaupan kulisseissa

Aamulla M oli vähän hämmentynyt; "Siis kouluretkelle? Ruokakauppaan? PCC:lle? Miksi? Eikö me käydä siellä muutenkin?" Mentiin kuitenkin O:n retkelle mukaan... Autossa matkalla takaisin koululle kysyin M:lta mitä se tykkäs? Kannattiko? "No älä, vähänkö oli makeeta!" O:n mielestä parasta oli iso jätskikaappi - pakastin - M:n mielestä voiton vei kassa.

naistenmies jo pienestä...

...ennen kierrosta käytiin läpi suunnitelma ja säännöt

täällä ne pesee salaatit, lehtikaalit ja muut vihreet ennen kuin ne menee myyntiin

tää tynnyri keräs vihreitä ja muunkin värisiä vihanneksia paikallisille pupuille

isossa jääkaapissa

takaovi aukeaa suoraan lastauslaiturille

maitokaapissa on hauskaa vaklata kaupan asiakkaita

kuka haluaa nähdä ison pakastimen?



tänne laitetaan roskat...

...ja tähän toiseen nieluun pahvit

kaupan keittiössä tehdään delin herkut, leivotaan leivät ja kootaan lounassämpylät

tälle puolelle kakkutiskiä on harvemmin asiaa

vikaks harjoiteltiin kassatyöskentelyä


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R11. maaliskuuta 2014 klo 22.34

    Varmasti kiva retki lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. maaliskuuta 2014 klo 10.58

      Se oli kiva retki, ja mielenkiintoista myös aikuisen näkökulmasta :)

      Poista
  2. Anonyymi12. maaliskuuta 2014 klo 11.03

    Tosi kiva idea kaupalta tarjota tollasta mahdollisuutta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää