Kotona... pyykkikone pyörii viimeistä lastiaan yläkerrassa, lapset istuu syömässä ja edessä on lasi punkkua - hyvää punkkua. Huomista odotan kauhunsekaisin tuntein... kuusi vuotta poissa työelämästä on pitkä aika. Ihanaa, kamalaa ja ihanan kamalaa... ja odotan sitä niin. Huomisen pukeutumiskoodi on business casual, eli toimistovaatteet... tuijotan vaatehuonetta ja mietin voiko yhtään mun vaateparsista luokitella tohon kategoriaan. Eihän ne mitään rättejä ole, osa monen sadan taalan arvoisia vaatteita, mutta yhtään jakkupukua tai housupukua sieltä ei löydy, ei vaikka kuinka etsis... pellavaa, trikoota, puuvillaa, villaa...
L uskoo että mä ajan aamulla hermostuksissani väärään sairaalaan, M istuu pöydän ääressä ja itkee, pojat on edelleen lähinnä tyytyväisiä kun kuulee et tuun takaisin kotiin ennen niitten nukkumaanmenoaikaa. Mä tiedän et L pärjää lasten kanssa. Siitä pärjääkö M itsensä kanssa en ole ihan varma... se raivoaa, itkee ja kiukkuaa kuin kaksivuotias, yrittää lyödä ja potkia. Kirkuu, karjuu, huutaa... melkein kuusivuotias on jo sen kokoinen että sen kanssa saa tosissaan painia kun se heittäytyy tosissaan hankalaksi. M on autisti. Sillä on ahdistuneisuushäiriö. Siihen ei päde ne keskimäärin lapsiin pätevät lainalaisuudet... Se ei kestä muutosta, ja jo paljon pienempikin vekki sen normaalissa aiheuttaa kaaoksen sen pienessä maailmassa. M:n mielestä kaiken pitää aina olla samalla tavalla, samassa järjestyksessä, samaan aikaan.
meillä oli hetki aikaa pistäytyä alueen suomalaiskaupungissa, Astoriassa.
Täältä saa mm. suomalaista suklaata, karkkia, vaatteita, tekstiilejä...
 |
| siltaakin olis toki päässyt, mut tää oli paljon hauskempaa... |
 |
| HUI! |
 |
| sieltä se tulee... Wahkiakum Ferry |
 |
| Puget Island näkyy jo! |
 |
| mä en muistanutkaan miten kaunis tämä tie on |
en yritä edes kuvitella pienen ihmisen ahdistusta *huokaus*
VastaaPoistaJos meillä nuo gaussin käyrän keskipisteet pystyvät kerimään kierroksia niinkin simppelistä asiasta kuin uusista farkuista (seen that!) - tai siis lähinnä siitä, että pitääkö niitä ihan tosisaan ruveta käyttämäänkin sen jälkeen kun ne on ostettu... - juu, en yritä edes kuvitella tuon teillä jyllertävän ahdistuksen mittaa.
Voimia ja iloa(kin) tähän alkuun!
LOL meilläkin on vähän tätä kaappihousuongelmaa... Kiitos! Kyllä tästä vielä hyvä tulee, jahka alkuun päästään.
PoistaOikein hyvää työpäivää Yksis!
VastaaPoistaKiitos Jutta, mietinkin sua just viimeviikolla :)
PoistaHyvaa tyopaivaa! Ja aivan ihania kuvia - tulee ihan ikava WA state niita katsoessa.
VastaaPoistaOnnea uuteen työhön! Aika jännittävältä kuulostaa. Ymmärrän intosi päästä "aikuisten hommiin".
VastaaPoistaYhtään en osaa kuvitella miltä M:stä tuntuu. Ja sit toisaalta, onhan tavallisellekin lapselle aikamoista kun tulee muutoksia. me aikuiset aina sanotaan et "lapsi sopeutuu ja on onnellinen kun vanhemmat on onnellisia": Aina en ole siitä kyllä niin varma...
Toivon sun puolesta et alkuaika menee vauhdilla ja tyttö tottuu äkkiä. Että voitte sitten taaksepäin katsella ja muistella, miten outoa olikaan pelätä.
Iloa päiviisi!