Siirry pääsisältöön

joulunajan arpajaiset

Noin karkeasti voisi rytmittää vuoden kahteen, “holiday season” ja muu vuosi. Joulunaika alkaa kiitospäivästä marraskuun loppupuolella ja päättyy uuteen vuoteen. Tällä välillä elämä on jatkuvaa juhlaa ja useasti työpaikoilla lomaillaan enemmän kuin niin sanottuun kesäloma-aikaan. Monilla työpaikoilla monet säästää koko vuoden lomapäivät tähän kuukauden kestävään juhlaan. Ennen kuin L:stä tuli oman onnensa seppä, se otti käytännössä aina lomaa joulukuun kaksi viimeistä viikkoa, ja marraskuun loppupuolella naamikseen ilmestynee tänäkin vuonna taas useampia tämän tyylisiä ilmoituksia; "jiihaa, seuraavan kerran töitä tammikuussa"

Yllättävän monen asiakkaan yllätykseksi sairaala on aina auki. Ihan oikeesti, ei ole kerta tai kaksi kun joku on ollut tosi hämmentynyt siitä ettei sairaalaa koskaan suljeta, vaan me ollaan siellä oli sitten joulu, pääsiäinen tai ihan tavallinen tiistai. Meidän toimistoa ei voi sulkea, laittaa lappua luukulle ja todeta et nähdään hei sit tammikuussa, voit pitää umpparis tai suolitukokses siihen saakka. Niin, äläkä myöskään aja kolaria tai tipahda tikkailta, ja skeittaillessa on syytä pitää kypärä päässä.

Tammikuusta lokakuun loppuun Mun työvorolista näyttää aina samalta. Se toistuu hamaan ikuisuuteen samassa kahden viikon syklissä; torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai, vapaa maanantai, vapaa tiistai, töissä taas keskiviikko ja torstai. Sit vapaata seuraavaan torstaihin saakka kun sama alkaa alusta; torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai, vapaa, vapaa, keskiviikko, torstai. Voin tarkistaa olenko töissä vappuna 2018 tai juhannuksena 2022. Työaika on aina sama 14:30-23:00.

Varsinaiset lomat ”kilpailutetaan” kerran vuodessa, ja jokainen saa laittaa omat toiveensa ja sit katsotaan tärppääkö vai ei. Tämä taiston ulkopuolelle jää kuitenkin se ajanjakso marraskuun lopulta tammikuun alkuun. Satunnaisia vapaapäiviä saa pyytämällä, mieluiten ajoissa. Mulla on tässä kuussa kaks ylimääräistä vapaata kun L on Suomessa. Olen pyytänyt ne jo elokuun lopulla. Muuten tarvitsen ylimääräisiä vapaita aika satunnaisesti, lähinnä lasten koulujuttuja tai synttäreitä varten. Onhan mulla kahdessa viikossa aina ne kuusi perättäistä vapaata ja sen aikana ehtii melkein viikoksi viiniretkelle tai melkein viikoksi rantaan.

Mutta se joulunaika. Syyskuun alussa seinälle ilmestyy lista jossa on jokaisen työntekijän nimi työvuoroittain. Tähän listaan laitetaan numerojärjestykseen yhdestä viiteen tärkeysjärjestyksessä joulupäivä, jouluaatto, kiitospäivä, uudenvuodenaatto ja uudenvuodenpäivä. Jos ei ole väliä minkä saa vapaaksi tai haluaa tehdä kaikkina yllämainittuina töitä, sekin kirjoitetaan listaan. Tavoitteena on et jokainen saisi tästä listasta ainakin kaksi vapaata. Pisimpään osastolla, kyseisessä vuorossa työskennelleet ovat periaatteessa etusijalla. Tämän toteuttaminen tarkoittaa toisaalta sit sitä ettei mitkään normaalit työvuorosäännöt pidä paikkaansa ja jokainen kantaa kortensa kekoon ja tekee töitä poikkeuksellisina päivinä.

Mun ekoihin ”arpajaisiin” merkkasin omalle kohdalleni 1) joulupäivä 2) jouluaatto 3) kiitospäivä, uudenvuodenaaton ja uudenvuodenpäivän voin olla töissä. Odotukset ei olleet kovin korkeella tietäen että olen viimeisin palkattu, se viimeinen joka pääsi sisään ovesta ennen kuin budjettihanat suljettiin, ja henkisesti olin valmistautunut hyvinkin erilaiseen ja työntäyteiseen joulunaikaan ja siihen et kaikki systeemit pitäis järkätä noiksi viikoiksi uudestaan kun olisin töissä miten sattuu, ja jos vaikka sattuisin saamaan jouluna vapaata olisin kuitenkin töissä ennen ja jälkeen.


Eilen löytyi sähköpostista sit se meili; ”joulunajan työvuorolista on valmis”. Vapisevin käsin avasin työvuorolistaohjelman ja valmistauduin paperin ja kynän kanssa kirjaamaan ylös sekavan listani. Olin pyllähtää takapuolelleni kun totesin että työvuorolista näyttää tasan samalta kuin aina ennenkin; torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai, vapaa, vapaa, keskiviikko, torstai... Lomapäiviksi oli merkitty jouluaatto ja kiitospäivä. Erityisen kivaa tässä on, siitä joulupäivästä huolimatta se, että näitten pyhien sattuessa niin kun ne nyt tänä vuonna sattuu, on mulla töitä marraskuun 24 ja joulukuun 5. välissä yksi päivä ja samaten jouluna, olen töissä 21. sunnuntai, 25. torstai ja seuraavan kerran tammikuun 1. Yllättäin saan sies viettää lasten kanssa joululomaa yhden vaivaisen työpäivän voimalla, ja joulupäivänäkin se isoin juttuhan on se lahjojen avaaminen aamulla, iltapäiväksi joutaakin jo töihin. Uudenvuodenaattokin on vapaata. 







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...