Siirry pääsisältöön

maalausmaanantai

Eilinen aurinko ja helle vaihtuivat yön aikana syksyn pimeyteen ja vesisateeseen. Vajaassa vuorokaudessa PNW on näyttänyt kasvojensa molemmat puolet. Pilvimassa oli niin paksu että seitsemän jälkeen oli edelleen pimeää. Niin pimeää ettei yksikään laumasta herännyt ennen kuin kapusin takaisin yläkertaan niitä hellästi ravistelemaan. O:n uninen kommentti oli että siellä on pimeetä, on yö.

Vähän myöhemmin juoksin K:n kaatosateessa oven edessä seisovaan bussiin, juoksin takaisin ja kysyin M:lta onko sillä ideoita miten lähestyä tätä säätä ilman että se on täysin läpimärkä siinä vaiheessa kun koulun kello soi. Neidin ehdotus oli et ajan sen autolla kouluun saakka ja niin tehtiin koska ajatus siitä et se seisoo ensin kymmenen minuuttia sateessa bussipysäkillä, sit vartin märkänä bussissa ja kävelee taas kaatosateessa bussilta kouluun tuntui kohtuuttomalta.

Tiputettuani O:n omaan kouluunsa palasin lähtöruutuun. Soitin jannujen kummitädille ja siinä juorutessani leivoin teeleipiä itselleni aamiaiseksi ja muille lounaaksi. Keitin kahvin, kasasin itselleni aamiaisen ja tein jotaan mistä en muista koska viimeks olisin niin tehnyt, istuin telkkarin eteen ja katsoin keskellä päivää telkkaria. Kieltämättä tuntui ihan siltä kuin olisin tehnyt jotakin kiellettyä.

omena-kurpitsateeleipä, kahvilla maustettu kreikkalainen jogurtti,
klementiini ja kuppi mustaa kahvia

Luin blogin kommentit, vastasin muutamaan meiliin, järjestin O:lle uuden ajan puheterapiaan ja laitoin pyykkikoneen taas kerran pyörimään. Vaihdoin päälle rikkinäiset shortsit ja maalisen t-paidan, keräsin tarvikkeet ja avasin ison purkin harmaata maalia. K:n koulubussien jarrutellessa meidän eteen oli poikien huone maalattu kertaalleen, K kävi vilkaisemassa lopputulosta ja ilmoitti ettei se nyt hänen mielestään oo kovin batman. Musta olis ollut parempi. Eilen maalattiin M:n huone. Laitan kuvia sit kun projekti on valmis.

batman rentoutuu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...