Siirry pääsisältöön

ihanaa olla kotona!

Tuntuu hyvältä istua taas omassa keittiössä. Laukut on purettu, pyykit pesty – pääosin jo ennen kotiin palaamista – lapset istuu syömässä Petran maapähkinävoikanaa, ja vain M on valittanut et ruoka on pahaa eikä sitä voi syödä. Kiitos Petralle! Lasissa lainehtii skumppa ja pihakin on ehditty koristelemaan tulevaan juhlaan. Tulkoon syksy, tulkoon halloween!


tässä on "Tony"


Siinä missä kesälomalta palaaminen heinäkuussa oli lähinnä ahdistavaa - muistan miten itkin matkalla töihin. Nyt tuntuu aidosti hyvältä olla kotona. Meillä oli täydellinen loma. Meillä oli kivaa, ja meillä oli mukavaa. Sää oli enneminkin elokuisen helteinen kuin lokakuinen. Meitä hellittiin. Silti huomenna alkava työputki ei ahdista. Palaan lomalta töihin miettimättä irtisanoutumisen mahdollisuutta. Tuntuu hyvältä palata töihin.




"Victor" 12,7kg



M vietti lomansa ilman lääkitystä, tai siis pelkällä ahdistuslääkityksellä ja melatoniinilla. K taas... no K on K. Siinä missä joku toinen vanhempi ehkä pärjäis K:nkin kanssa, mä en pärjää. En osaa olla vanhempi tälle lapselle ja tarvitsen apua. Vähintään kaksi kolmasosaa pojan saamasta palautteesta on negatiivista, se rikkoo muitten lelut, raivoaa ja huutaa ja itkee ja riehuu. Se kuulee muttei kuuntele ja mä tiedän ettei se mahda itselleen mitään. Silti. Kolme milliä oli liikaa, kaksi ja puoli liian vähän. Aamulla soitan taas kerran psykiatrille ja neurologille. Onneksi se menee kohta nukkumaan, ja taas aamulla kouluun. 

lokkien ruoka-aika



rannalle huuhtoutunutta meritähteä ei enää voi pelastaa,
nämä olivat kuolleita siinä vaiheessa kun ne löysin

liotus yön yli alkoholissa

sit kuivatus enisn talouspaperilla ja sit uunissa

 Tulossa ainakin tarina ammattimaisesta kodittomuudesta. Meidän ruokaviikko, ja muuta sekalaista.



M oli oma-aloitteisesti kirjoittanut talon vieraskirjaan






Kommentit

  1. Ihana vieraskirjamerkintä! :) Mitä aiot tehdä noille meritähdille kun olet kuivattanut ne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meritähdet kävi ensin kaikkien luokissa näytillä ja keskustelunaiheena. Nyt ne on osa sisustusta, ja etsivät omaa paikkaansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi