Siirry pääsisältöön

ihanaa olla kotona!

Tuntuu hyvältä istua taas omassa keittiössä. Laukut on purettu, pyykit pesty – pääosin jo ennen kotiin palaamista – lapset istuu syömässä Petran maapähkinävoikanaa, ja vain M on valittanut et ruoka on pahaa eikä sitä voi syödä. Kiitos Petralle! Lasissa lainehtii skumppa ja pihakin on ehditty koristelemaan tulevaan juhlaan. Tulkoon syksy, tulkoon halloween!


tässä on "Tony"


Siinä missä kesälomalta palaaminen heinäkuussa oli lähinnä ahdistavaa - muistan miten itkin matkalla töihin. Nyt tuntuu aidosti hyvältä olla kotona. Meillä oli täydellinen loma. Meillä oli kivaa, ja meillä oli mukavaa. Sää oli enneminkin elokuisen helteinen kuin lokakuinen. Meitä hellittiin. Silti huomenna alkava työputki ei ahdista. Palaan lomalta töihin miettimättä irtisanoutumisen mahdollisuutta. Tuntuu hyvältä palata töihin.




"Victor" 12,7kg



M vietti lomansa ilman lääkitystä, tai siis pelkällä ahdistuslääkityksellä ja melatoniinilla. K taas... no K on K. Siinä missä joku toinen vanhempi ehkä pärjäis K:nkin kanssa, mä en pärjää. En osaa olla vanhempi tälle lapselle ja tarvitsen apua. Vähintään kaksi kolmasosaa pojan saamasta palautteesta on negatiivista, se rikkoo muitten lelut, raivoaa ja huutaa ja itkee ja riehuu. Se kuulee muttei kuuntele ja mä tiedän ettei se mahda itselleen mitään. Silti. Kolme milliä oli liikaa, kaksi ja puoli liian vähän. Aamulla soitan taas kerran psykiatrille ja neurologille. Onneksi se menee kohta nukkumaan, ja taas aamulla kouluun. 

lokkien ruoka-aika



rannalle huuhtoutunutta meritähteä ei enää voi pelastaa,
nämä olivat kuolleita siinä vaiheessa kun ne löysin

liotus yön yli alkoholissa

sit kuivatus enisn talouspaperilla ja sit uunissa

 Tulossa ainakin tarina ammattimaisesta kodittomuudesta. Meidän ruokaviikko, ja muuta sekalaista.



M oli oma-aloitteisesti kirjoittanut talon vieraskirjaan






Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi9. lokakuuta 2014 klo 12.47

    Ihana vieraskirjamerkintä! :) Mitä aiot tehdä noille meritähdille kun olet kuivattanut ne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. lokakuuta 2014 klo 18.59

      Meritähdet kävi ensin kaikkien luokissa näytillä ja keskustelunaiheena. Nyt ne on osa sisustusta, ja etsivät omaa paikkaansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää