Siirry pääsisältöön

sinä lähdit tänään

Eilen halusit ajaa parran. Et vain halunnut, vaan vaadit saada ajaa partasi. Toin sinulle partahöylän, partavaahtoa, pesuvadin ja pyyhkeitä. Aikuinen poikasi lupasi auttaa sinua. Myöhemmin kehaisin lopputulosta ja nauroit, halusit että korjaan tyynyä ja parannan asentoasi. Illalla olit levoton, et halunnut olla yksin ja halusit jonkun huoneeseen – jatkuvasti.

Tänään kuulin että sinut on siirretty palliatiiviiseen hoitoon, kuulin että perheesi oli lähtenyt päätöksen tehtyään ja palannut omaan kotiinsa toiselle puolen Yhdysvaltoja. Kuulin että keuhkoahtaumataudista oli tullut terminaalivaiheen keuhkosyöpä tämän päiväisissä tutkimuksissa. Olit yksin. Olit sairaalassa. Olit kohtaamassa kuoleman.

Pyysit minua soittamaan paikalle hengitystieterapeutin ja sait lääkkeen. Lääkäri kävi ja päätettiin aloittaa morfiini- ja ahdistuslääketippa. Samalla lääkäri päätti yhdessä puhelinpalaverissa perheesi kanssa lopettaa ylipainehoidon. Valitit että on vaikea hengittää. Hieroin selkääsi, otin tuolin sänkysi vierelle, pidin kädestä ja silitin hiuksiasi. Rauhoituit ja palasin takaisin osastonkäytäville. Tiesin ettet olisi täällä enää pitkään.


Seuraavan kerran kun olin huoneessasi, suljin silmäsi, soitin sairaanhoitajalle ja käänsin sinut selällesi. Sammutin huoneesta valot ja käänsin laitteet pois päältä. Käytävällä käynnistyi tapahtumasarja; soitettiin elin- ja kudossiirtoyksikköön, soitettiin kuolinsyyntutkijalle, soitettiin perheelle, lääkärille ja ruumishuoneelle. Minä kokosin tavaroitasi muovikassiin. Hain tarvikehuoneesta paketin, kolme lappua ja tukevasta muovista tehdyn pussin. Tarrat lappuihin, lappu ranteeseen, varpaaseen ja pussin vetoketjuun. Olit niin kevyt että jaksoin nostaa sinut pussiin ilman apua. Olit niin kevyt että tunnuit lapselta aikuisen mitastasi huolimatta. Ennen kuin suljin pussin, silitin vielä hetken poskeasi, sinun on nyt hyvä olla. Enää ei ole vaikeaa hengittää.

Olit niin kevyt, ja ajattelin tätä kuvaa kun nostin sinut ruumispussiin
Yhteisvastuu 2014

Kommentit

  1. Niin hieno kirjoitus, taas. Mietin isääni ja sitä, miten hän lähti vajaa kolme vuotta sitten. Onneksi siskoni olivat hänen vierellään. Marketta

    VastaaPoista
  2. Sait itkemään... Upea kirjotus ♡

    VastaaPoista
  3. Oi, oliko se ylipainehoito ihan pakko lopettaa. Olisi ollut helpompi hengittää. Varmasti vaikeita päätöksiä.

    Koskettava kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olettaisin että lääkäri teki perheen kanssa tämän päätöksen perustuen potilaan hoitotestamenttiin ja omaan tahtoon.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...