Siirry pääsisältöön

yllättävä vapaapäivä

Työviikonloppu. Sunnuntaina nukuin yhdeksään, istuin katsomassa telkkaria laumani kanssa, söin pitkän aamiaisen, lonnin ja järjestelin kotia. Puoliltapäivin hyppäsin suihkuun, meikkasin, kampasin ja vedin päälleni työvaatteet. Alakerrassa pakkasin eväät, laitoin kulkukortin rintapieleen, kaivoin työkengät kaapista, halasin lapset ja sit soi puhelin. Puhelimen näytössä lukee ”Prov Main” – sairaalan vaihde. Tiedän heti että se on työvuorojärjestelijä, ja oletan et se kertoo et mut lähetetään täksi illaksi johonkin toiseen yksikköön ja kiroilen hiljaa mielessäni; ”mä en haluu, haluu, haluu!” Olen oikeassa, puhelimessa on työvuorojärjestelijä, mutta sen viesti vaan on aivan toinen. Se ilmoittaa mulle että on mun vuoro olla päivystävä lähihoitaja tai halutessani voin kieltäytyä päivystämästä ja ottaa palkattoman vapaan. Vastaan puhelimen tyypille etten voi päivystää koska en voi ilmoittautua työhön säädetyssä 45 minuutissa ilmoituksesta, kun pelkkä työmatka on jo 50 minuuttia. Häviän päivystyspalkan ja saan ilmaisen vapaapäivän – jihaa!!! Vielä tuntia myöhemmin on vähän huono omatunto, tuntuu siltä kuin lintsaisin. Naamiksessa vitsailin et pitää varmaan lähteä ylimääräisen vapaan kunniaksi shoppailemaan – ei varmaan olis pitänyt. Toisaalta käytetyllä rahasummalla sai aika mukavasti vastinettakin.


Työpäivä vaihtuu siis hetkessä odottamattomaan vapaaseen sunnuntaihin perheen kanssa. Tuntuu mahtavalta hypätä autoon ja lähteä lauman kanssa hankkimaan kauan suunniteltua työpöytää. Mun tietokone on ollut ruokapöydällä - aina. Lasten kouluvuoden aikana tähän tilanteeseen liittyy epämääräinen kasa koulusta tulevia ja kouluun takaisin palaavia papereita, muistilappuja, raportteja ja muistettavia päivämääriä. Työpöytäprojekti laajeni työpöydän lisäksi uusiin tuoleihin keittiön saareketta varten, kirjahyllyyn olkkariin, ja uuteen ruokapöytään. Samalla mukaan tarttui myös työpöydäntuoli ja pari sohvatyynyä. Loppupeleissä rahaa paloi varsin kohtuullisesti ($2000) ottaen huomioon että työpöytää (Ikea) lukuunottamatta kaikki ostokset tehtiin yleisesti aika hintaviksi koetuissa liikkeissä (Land of Nod, Crate and Barrel, Restoration Hardware). Verrattuna siihen että olis ostanut kaiken täyteen hintaan, säästyi rahaa tänään $1000 - naisen matikkaa, kannatti ostaa. Kotikaupasta ostin vielä auringonkukat aaltomaljakkoon piristämään työpisteen ilmettä.


Lähtötilanne:





Lopputulos:




Muuta mukaan tarttunutta:

uudet sohvatyynyt tuo syksyn tunnelmaa kotiin


Felix baarituolit

Sawyer kirjahylly

tätä me ollaan kuolattu jo vuosia... uusi ruokapöytä 10 hengelle (284cm x 99cm x 76cm; 90kg) Restoration Hardware


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää