En nyt ylipäätään
oikeastaan ymmärrä miten mun kirjoitus suomalaisten suhtautumisesta lapsiin
julkisella paikalla saatiin kommenttiosiossa aikaan keskustelu Yhdysvaltain
potentiaalisesta turvattomuudesta ja Suomen ylivertaisuudesta. Epäilemättä
järkevämpää olis ollut olla tarttumatta siihen selkeään provon koukkuun, mutta
harkinnan ja itsehillintäjakson jäkeenkään en siihen pystynyt. Provosoiduin ja
vastaan.
Unohdin – no en
oikeastaan edes unohtanut – ettei mulla ulkosuomalaisena ole minkäänlaisia
oikeuksia kritisoida Suomea saati suomalaisuutta. Suomi on se ihanuuksien
ihmemaa ja pysyköön sellaisena, huolimatta siitä että olen valinnut sieltä
muuttaa pois. Suomen terveydenhuoltojärjestelmä olkoon täydellinen, koulutus
kaikinpuolin maailman huippua – monilta osin se onkin, ihmiset älykkäimpiä ja
turvallisuus tietenkin aivan omaa luokkaansa. Sääli kaikkia niitä ihmisiä, jotka
eivät ole syntyneet Suomeen. Onneksi siis sain syntyä ja kasvaa Suomessa.
Onneksi sain kouluttautua siellä. Sain lottovoiton ja synnyin Suomeen.
Kommenteista
voisi päätellä että kirjoittajien käsitys Yhdysvalloista maana on varsin
värittynyt ja rajallinen. Kommenteista voisi myös vetää sen johtopäätöksen että
mielikuva on syntynyt pääasiallisesti televisosarjoista, elokuvista ja
iltapäivälehtien otsikoista. Ei siinä mitään pahaa ole, itsekin muistan
istuneeni L:n kanssa autossa juuri tänne saapuneena uskaltamatta mennä
ravintolaan keskellä turvallisen kaupungin turvallista lähiötä. Mielessä kun
pyöri vielä kaikki ne tv:n rikossarjojen ammuskelut ja ryöstöt. Jos kysyn
anopilta minkälaista täällä on se sanoo että täällä on korkeita taloja, loskaa,
moottoriteitä ja kauheesti vaan ammuskellaan.
 |
| Washingtonin osavaltio versus Suomi |
Loppupeleissä
kuitenkin meidän elämä ei poikkea turvallisuusnäkökohdissa mitenkään siitä
elämästä jota elin aikanaan eteläisessä Helsingissä. En pelkää kenenkään
kidnappaavan lapsiani sen enempää kuin jengisotaa tai holtitonta ammuskelua. En
edes ajattele kenenkään hyökkäävän holtittomasti minun tai perheenjäsenteni
kimppuun yhtään sen enempää kuin aikanaan Helsingissä. En pelkää yhdenkään
perheenjäsenen turvallisuuden puolesta. En pelkää illalla tai yöllä yhtään sen
enempää kuin päivälläkään. En pelkää yhtään. Tämä huolimatta siitä että
turvallisuustilastojen mukaan olisi turvallisempaa asua New Yorkissa tai Los
Angelesissa.
 |
| turvallisimmat kaupungit |
 |
| turvattomimmat kaupungit |
 |
| Redmondin kaupungin väkivaltarikokset viimeisen kolmen kuukauden (3kk) ajalta. 18 tappelunnujakkaa ja 1 ilmoitus seksuaalisesta väkivallasta |
 |
| meidän "kuntamme" King Countyn asukasmäärä on reilut kaksi miljoonaa |
Yhdysvalloissa on paljon turvattomuutta. Täällä on alueita ja kaupunkeja joita ehdottomasti välttäisin, meidän perheemme kuitenkin asuu sangen turvallisella alueella. Täytyy taas kerran muistaa että tämä on suuri maa. Kuinka paljon sinua pelottaisi jos asuisit Helsingissä ja Joensuussa olisi piiritystilanne? Toki varmasti miettisit niitä ihmisiä joita se koskettaa, mutta pelkäisitkö oman turvallisuutesi puolesta? Tuskin.
Epäkohtia on
paljon. On köyhyyttä. On sairautta. On kodittomuutta. Näitä tosin esiintyy myös
Suomessa, varmasti vähemmän kuin täällä mutta silti niitä esiintyy myös
Suomessa. Epäkohtia on kuitenkin kaikkialla.
Meillä oli tänään ihanaa, pelotonta ja turvallista kurpitsapellolla lokakuisen hellesään hemmotellessa.
Ihmiset unohtaa niin helposti Suomen koon tällasissa asioissa, minkä toitkin hyvin esille :)
VastaaPoistaitse muistan kun kävin ekan kerran Lontoossa ja mua oli peloteltu, miten turvaton ja kaikkee se oli ja illalla olin ihan peloissani siellä.
Sitten myöhemmin asuinkin Lontoossa vähän aikaa ja tajusin sen, isossa kaupungissa on aina ihmisiä liikkeellä :D
Suomessa on paljon huonojakin puolia, mm. rasismi ja tietynlainen välinpitämättömyys, ihan hullua haukkua tuolla tavalla USA:aa, kuten kommenteissa. Jos maa olis niin hirvee, kuka sinne jäis edes asumaan :D
Valtion koko ei vaikuta väkilukuun suhteutettuihin tutkimustuloksiin. USA:ssa kuolee tilastollisesti paljon enemmän ihmisiä arkisissa katuampumavälikohtauksissa kuin Suomessa.Yhtenä syynä pidetään mm USA.n järjettömän vapaita aselakeja. Juuri missään muualla maailmassa yksityishenkilöillä ei ole hallussaan niin paljon aseita kuin USA:n ihmisillä.
VastaaPoistahttp://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/usa-ja-aseet-arjen-ampumisiin-kuollut-enemman-ihmisia-kuin-yhdysvaltain-sodissa-yhteensa
Toisena syynä väkivallan suureen määrään pidetään sitä, että Yhdysvalloissa suuri joukko vakuutuksettomia (tai huonot vakuutukset omaavia) ihmisiä jää terveydenhoidon ulkopuolelle. Niinpä kaduilla liikkuu ja elelee hoidotta olevia mielenterveyspotilaita, mm skitsofreenikkoja.
USA:ssa ei voi monilla alueilla päästää lapsia kävellen kouluun, jotta he eivät joutuisi vaaraan. (mm kidnappausriski) Suomessa tälläisiä alueita ei ainakaan vielä taida olla missään päin maata.
USA on myös yksi maailman suurimpien yhteiskunnallisten tulo-ja varallisuuserojen maa.Tämä aiheuttaa yhteiskunnallista levottomuutta ja katkeruutta, joka purkautuu mm huumeongelmana, väkivaltana ja jengiytymisenä.
Onhan Jenkkilässä rauhallisempiakin asuinaluita, mutta varakkaat joutuvat usein poistumaan niiltä vaarallisimmille seuduille. Ja jos itsellä olisikin varaa asua suhteellisen rauhallisella hyvintoimeentulevien alueella, niin omat lapset tai lapsenlapset eivät välttämättä pärjääkään yhtä hyvin. He voivat sitten päätyä niille levottomimmille seuduille asumaan ja elämään. Yliopistokoulutukseenkaan ei monella ole varaa, elleivät vanhemmat ole vuosia sitä varten säästäneet. Suoritusaloilla Jenkeissä voi taas olla hyvin matalat palkat suhteessa mm terveydenhoidon kalleuteen.
Sitä paitsi on vastenmielistä, että viis veisaisi siitä, miten muilla seuduilla omassa maassa voidaan. Suomessa on äänestetty niin, että kansakuntana emme ole välinpitämättömiä vähempiosaisista. Täällä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus perusterveydenhuoltoon, joka on kansainvälisesti vertaillen hyvätasoista. Kaikilla on myös perustoimeentulo, joka on USA.n köyhien tilannetta paljon parempi.
Ei Suomikaan ole ongelmaton, mutta ongelmat täällä ovat paljon USA:a lievempiä.
Eipä siis ihme, jos joitain voi ärsyttää. kun Yksis haluaa korostaa bloggauksissaan huokailevansa helpotuksesta , kun ei joudu perheineen asumaan täällä milloin minkäkinlaisia kauheita epäkohtia vilisevässä Suomessa.
Haloo! Asioita voisi katsoa suuremmassa mittakaavassa ja vähän suhteellistaa! Kumpikohan maa on kyllästetty suuremmalla määrällä epäoikeudenmukaisuutta ja inhimillistä tuskaa ja hätää...Suomi vai USA. Ei tarvitse varmaan kauaa miettiä. Ja ei, minua ei vakuuta kommentti, jossa todetaan, että mut kun me asutaan Jenkkilän " Westendissä" tai "Kaivopuistossa" ja siellä on ihan kivaa.
Suomen Westendissä asuvat tuttunikin kantavat huolta maamme muidenkin alueiden ihmisten hyvinvoinnista. Eivät he asu omassa kuplassaan välinpitämättöminä vaan tukevat mielellään Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa pyritään siihen, että heikommin pärjääviäkään ei jätetä omanonnensa varaan.
Voi Suomessakin olla välinpitämättömyyttä yms huonoja asioita, mutta näkeehän sen jo tuloksista, että täällä on välitetty lähimmäisistä paljon enemmän kuin kovan kilpailuhengen ja isojen luokkaerojen maissa, missä monet kärsivät epäinhimillisissä oloissa samalla kun toiset viettävät luksuselämää.
Kiinnostavat kartat ja taulukot. Oikeastaan yllätyin kuinka iso maantieteelliseltä alueeltaan Suomi on verrattuna USA:han. Vertaantuu kooltaan ja väkiluvultaan esim. Wyomingiin jos Suomi pakkaantuisi laatikoksi.
VastaaPoistaTiesin jo että meidän lähikaupungit ovat maan vaarallisimpia, mutta onhan se vähän karua nähdä sekä Baltimore että Washington DC top viiden listassa, DC on nimittäin parantanut paljon mainettaan viime vuosina, ja siellä liikun iltaisinkin. Baltimoressa liikun enimmäkseen päivisin (töissä), ja sitä joutuu todella näkemään alueita jotka eivät saisi kelvata ihmisasutuksiksi. Baltimoressa on ihan hyvä ajatus hankkia pelottavan näköinen koira seuralaiseksi, eikä paremmalla kadulla asuminen ole mikään tae turvallisuudesta, n.s. paremmat kadut kun ovat todella lähellä huonomaineisia.
En koe liikkuessani suurempaa pelkoa, mutta olen tietoinen "pelon maantiedosta" ja varustautunut terveellä järjellä ihan eri tapaan kuin koin asian Suomessa, vaikkei sielläkään ole varmaan ihan järkevää liikkua yksin iltaisin kaikkialla.
En myöskään suoralta kädeltä allekirjoita että paremmilla alueilla asuvat olisivat välinpitämättömiä. Sekä poliittisella että ruohonjuuritasolla riittää vaikka mitä alotteita ja kansalaisaktivismia. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat vain NIIN syviä ettei mikään yksittäinen ryhmä onnistu kuin parantamaan lieveilmiöitä, ja ihmisten on pakko elää omaa elämäänsä kuten parhaaksi näkee.
Jotkut vanhemmat esimerkiksi antavat lapsensa käydä “huonompaa” koulua vartavasten että keskiluokan kato loppuisi ja noidankierre katkeaisi jossa kaikki kynnelle kykenevät lähettävät lapsensa yksityisiin kouluihin. Poliittiselta tasolta ei voida koskaan tulla odottamaan samanlaista konsensuspolitiikan ohjaamaa satsausta hyvinvointivaltioon kuin Suomessa, mutta silti se ei tarkoita etteikö ihmiset välitä ja tee töitä yhteisen hyvän puolesta. Suomessa välinpitämättömyys näkyy ainakin minulle juuri yksittäisellä tasolla, kun jotkut tuudittautuvat ajatukseen että yhteiskunta hoitaa..
M.
Kiinnostavia kommentteja blogissasi, samoin kirjoituskin oli kiintoisa!
VastaaPoistaAjattelin tässä sitä millaista on asua maassa, jossa turvaverkot eivät ole kovin kattavat. Kun tulee joku iso muutos, niin ihminen voi yhtäkkiä pudota paljon enemmän kuin ns Pohjoismaisen hyvinvointimallin tapaisissa maissa.
Amerikassa on tosi rikkaita ja melkoisen köyhiä. Sosiaaliturva ja terveydenhuolto ei ole kovin hyvin järjestetty, joten jos yhtäkkiä jostain syystä köyhtyy elämä voi muuttua tosi paljon ja voi päätyä niiltä turvallisemmilta , rauhallisemmilta asuinalueilta äkkiä paljon levottomampaan paikkaan.
Tälläisiä tilanteita voisivat olla esim työttömyys tai avioero.Käsittääkseni USA:ssa on paljon perheitä, joissa on kotiäiti tai isä on isopalkkainen tai sitten perheen äitillä on paljon pienempi palkka, jos aika on hänellä mennyt paljon muuhun kuin opiskeluun ja uran luomiseen.
Miten sitten , jos tuleekin ero ja nainen ei ole pitkälle koulutettu ja kovapalkkaisessa työssä, mutta mies on. Ajatellaan vaikka sinun tapaustasi Yksis. Miehelläsi on isot tulot, mutta sinä olet lähihoitajaa vastaavalla koulutuksella vastaavassa työssä. Jos eroaisitte, olisiko sinulla varaa asua teidän nykyisen kaltaisella asuinalueella vai joutuisitko ehkä muuttamaan juuri jollekin huonommalle ja mahdollisesti levottomammalle alueelle? Varmaan muutenkin elintasosi laskisi dramaattisesti.
Tai sitten , jos miehesi menettäisi työnsä...sittenkin Suomen kaltaiset turvaverkot voisivat olla poikaa. Suomessa isotkaan elämän muutokset eivät aja välttämättä kovin huonoille alueille asumaan tai täällä ei ole kovin helposti riskiä jäädä ilman hyvää terveydenhoitoa.
Sinkkuna lähihoitajana tai yksinhuoltajana voisit ehkä ajatella USA:n ihanuudesta verrattuna Suomeen. vähän miedommin. Nyt kun sinulla on hyvin tienaava mies, on helpompi katsella USA:a sen valoisemmalta puolelta. Elämäntilanteita on kuitenkin monenlaisia ja kaikille USA ei näytä kauniita kasvojaan.Ja huonojen turvaverkkojen maassa lähes jokainen elää tavallaan kuin veitsenterällä. Yksi iso muutos voi merkitä hyvin paljon.
L.K.
Minkä takia porukka hermostuu yksiksen ylpeydestä ja onnellisuudesta olla ja elää missä haluaa. Juttuhan oli ihan oikea uutinen täältä. Ihme hyökkäilyä.
VastaaPoistaLuin itsekin sen markettijutun, jossa kerrottiin, että jonkun perheen lapsi oli kiljunut marketissa 15 minuuttia ja sitten asiakkaat valittivat myyjille siitä, kun tilanne vain jatkui ja jatkui. Myyjä sitten pyysi perhettä poistumaan, jolleivat saa lastaan millään hiljenemään.
PoistaNo, sehän oli uutinen juuri siksi, että tuollainen tapahtuma on äärimmäisen harvinainen Suomessa. Yleensä lapst saavat rääkyä kaupoissa myymälän tai muiden asiakkaiden puuttumatta. Samoin on aika harvinaista, että ravintoloissa Suomessa olisi erikseen lapsiperheilla ja lapsettomille osastot. Mutta jossain on ja siitäkin oli uutinen.
Eipä siinä mitään , jos näistä asioita blogeissa keskusteltaisiin. Mutta oli varsin ärsyttävää, että Yksis nosti nämä pari tapahtumaa suurena esimerkkinä esiin siitä, miten asiat ovat Suomessa niin hullulla tolalla, että voi huokaista helpotuksesta, kun saa asua USA:ssa.
Tosi provosoivaa ja suhteetonta käytöstä Yksikseltä, kun itse asuu maassa, joka on kuuluisa todella syvistä ongelmista ja laajojen ihmisjoukkojen pahoinvoinnista,
Ei siinäkään olisi mitään kovin kummoista, jos Yksis aina välillä vaan hehkuttaisi USA:n kivoja puolia, Joo, mutta kun se ei riitä hänelle vaan hän ei malta olla mollaamatta Suomea aina aika ajoin vertaillen kärjekkäästi miten milloinkin vaikka missä asiassa USA:ssa on asiat niin paljon paremmin ja Suomessa niin ihmeellisen hullusti tai huonosti.
Eipä siis ihme, että monelle voi tulla mieleen ajatus, että Yksis voisi oppia vähän suhteellisuudentajua ja nöyryyttä. Yksi jos toinenkin asia, josta hän Suomea mollaa on suhteellisen pieni juttu tai jopa vain yksittäistapaus, joka on yleistetty muka kertomaan jostain yleisestä ongelmasta, jota ei edes ole. (kuten että täällä muka lapsia jotenkin erityisesti yritettäisiin vaientaa ja saada näkymättömiksi, en ole havainnut, eivätkä tutkimuksetkaan tue mitään tälläistä)
Sen sijaan USA:n syvistä yhteiskunnallisista ongelmista ja laajojen ihmisjoukkojen kärsimyksistä suhteessa esim Suomen yleisempään hyvinvointiin Yksis mielellään olisi aika hiljaa korostaen kuinka kivaa ja mahtavaa heillä itsellään USA:ssa on.
Yksis pelaa siis eri säännöillä puhuessaan USA:sta ja Suomesta. Suomessa voi yksittäiset tapahtumat yleistää niin, että maassa on vaikka mitä laajoja ongelmia ja ihanaa, kun siellä ei tartte asua.
USA:ssa taas maan isot ongelmat ei juuri merkkaa mitään, koska just heillä on siellä kivaa. Eli USA:n suhteen yksittäiset ongelmat eivät laajene siihen, että USA on huono maa asua. Edes laajat tilastollisesti todistetut ongelmat eivät laajene Yksiksen pohdiskeluissa siihen, että USA olisi huono paikka asua. Mutta Suomea hän kohtelee kirjoituksissaan ihan toisin. Milloin mikäkin seikka saa hänet näyttävästi huokailemaan siitä, että onneksi hän ei asu Suomessa.
USA:n kivoista puolista voisi ylpeänä kertoa ilman kärjekkäitä (ja usein paikkansa pitämättömiä tai pinnallisia ja väärin analysoituja) vertailuja Suomeen. Yksiksellä on joku tarve nostaa USA:a ja mollata Suomea. Jos tuon Suomen mollauksen hän jättäisi, niin kommenteissakaan Suomea tuskin vaivauduttaisiin puolustamaan ja USA:n epäkohtia tuomaan esiin. Ja Yksiksen Suomen mollaus& USA.n hehkutus ei ole älyllisesti hyvin perusteltua argumentointia vaan juurikin hyvin pinnallista asioitten heittelyä ilman suhteellisuudentajua, ymmärrystä isoista kuvioista ja kokonaisuudesta sekä syy-ja seuraussuhteista.
Pohdiskelija
Suomen haukkuminen asuinmaana USA:an verrattuna naurettavien syiden perusteella- se ärsyttää eikä se, että Yksi tuo Yhdysvaltojen mukavia puolia esiin. Tuo ylimielinen USA:n ylistys ja Suomen suhteellisuudentajuton pilkkaaminen provosoivasti voisi jäädä vähemmälle.
VastaaPoistaJa toden totta, jos lähihoitaja Yksis jäisikin jostain syystä sinkuksi yksinhuoltajaksi jutut voisivat olla vähän nöyrempiä. Ehkä USA:ssa vähävaraisena yksinhuoltajana levottomalla alueella ilman varaa tasokkaaseen terveydenhuoltoon ja hyviin terapioihin lapsille tulisikin Suomea ja Suomen oloja ajateltua hieman myönteisemmin...tiesvaikka siihen tilanteeseen joutuessaan Yksis jopa ajattelisi järkevimmäksi muuttaa takaisin Suomeen. Täällä olisi matalapalkkaisen yksinhuoltajankin lapsilla varaa kouluttautua (vaikka ihan ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa) ja perheellä asua ihan rauhallisella alueella ja lapset ja äiti saisivat joka tapauksessa ihan hyvää hoitoa ja terapioita. Tiedän itse, koska olen ollut yksinhuoltajanakin ja kyllä olin silloin onnellinen, että asuin Suomessa kuten olen edelleenkin.
Sussu