Siirry pääsisältöön

aamulla

Kävelin aamupakkasessa M:n kanssa bussipysäkille. Sillä oli lapaset kädessä, paksu pipo päässä ja päällä toppatakki, jalassa UGG:it. Edessä kävelevällä tytöllä oli polvipituiset legginsit, tennarit, ohut toppatakki, paljaat sormet ja paljas pää. Rattaissa istui pieni poika yöpaidassaan. Isällä oli jalassaan flipflopit. Mä palelin niitten puolestakin ja muistin taas miksi ne telkkarissa erikseen aina muistaa kertoa että siellä on oikeesti kylmä, ja että olis hyvä pukea päälle välttääkseen hypotermiaa ja paleltumia.

Kotona keitin kupillisen kahvia, asetuin tähän koneelle jannujen leikkiessä hippaa ja törmäsin videoon.

Ei mulla tänään muuta.




Eduskunnassa tuumitaan parhaillaan kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Jos Suomen evankelisluterilaisen kirkon papit saisivat hoitaa tuon äänestyksen, jaa-ääniä olisi enemmän. (Papistosta lakia kannattaa 44 %, vastustajia on 41 %.) 

Kuinka on eduskunnan laita: ovatko erilaiset perheet silmissänne tasa-arvoisia?

Videolla esiintyvät papit tulevat kaikista Suomen hiippakunnista ja nostavat peukalon pystyyn jaa-äänen merkiksi. He kannattavat lainsäädäntöä, joka toteuttaa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Heille kaikkien seurakuntalaistensa perheiden tasa-arvoinen kohtelu yhteiskunnssa on tärkeää.
Jos papit saisivat äänestää, jaa-ääni voittaisi. Kuinka on sinun ammattikuntasi laita? Tule mukaan peukuttamaan, olit sitten leipuri, opettaja, juristi tai rakennusinsinööri. Mukaan pääset täällä:
Peukuta sinäkin tasa-arvoista avioliittolakia #tahdon2013 #tahdon2014

Kommentit

  1. http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/uuden-avioliittolain-paradokseja/1928929

    Yllä yksi toinen näkökulma. Ei mulla muuta.

    - Yksi Jeesuksen seuraaja ja Hänen opetuksiinsa nojautuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen Jeesuksen seuraaja ja Hänen opetuksiinsa nojautuva joka näkee asiat toisin. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valintakysymys.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän