Siirry pääsisältöön

elokuun ekana oli kuuma

Elokuun ekana oli ihan liian kuuma. Me palautettiin Ikeaan se kertaalleen myyty kaappi, syötiin lounasta sademetsäravintolassa, M shoppaili kenkiä ja illalla grillattiin. Aamulla lauma oli ekaa kertaa hetken yksin kotona.

















Fredde opettaa M:aa soittamaan meille jos pelottaa kun me lähdettiin hakemaan se myyty kaappi kyytiin. Lauma jää ekaa kertaa IKINÄ kymmeneks minuutiks yksin kotiin. Tähän mennessä me ollaan aina oltu huutoetäisyydellä.
Nyt matkaa oli linnuntietä noin 200 metriä. 


lupasin et me ollaan takas alle vartissa
















sinne meni sit meidän lämminvesi...



kello on joo melkein ykstoista, mutta toi lämpötila taitaa olla yön alin 18C eikä se oikea lämpötila


eka etappi on Carnationin pikkukaupunkiin lankakauppaan






kyllä lankoja myydään muuallakin, mut tää on paras

lisää lankaa



valmis!




Add caption



sitä toisenlaista amerikkaa... autoliike, panttilainaamo, jobbari, panttilainaamo, pikaruokala, panttilainaamo, autoliike, jobbari, pikaruokala, panttilainaamo, jobbari, jobbari, panttilainaamo...


ei tänne oikeesti ihan näin pitkä matka ole


enää meille ei tule Ikean huonekaluja... toivottavasti koskaan



"ei täs varmaan kauaa mee..."






halpaa bensaa




viidakkoravintolasta saa lounasta








M testaa kenkäehdokkaita ja hylkää ne






nelisen senttiä jää tilaa, hyvin mahtuu



vaikka kukkaro on jollakin muulla, niin lapsetkin on asiakkaita

M osti itselleen kahdet kengät
















Fredde sai jäsenkortin eläkeläisten kerhoon... AARP eli  
American Association of Retired Persons

uudet ballerinat

vihdoinkin totaalisen saumattomat pikkarit M:lle, ja tietysti kolme kokoa liian isot ettei vaan kiristä






tomaatinpoimija työssään



joo, kyl meil on kaks grilliä... toinen kalalle (oikeesti)

pihatyömaa ja viini


ampiaisetkin syö näköjään kanaa





yksi kuva kertoo enemmän kuin...


omat ja naapurin






teriyaki kanaa, halloumia ja tomaatti-avokadosalsa

lauantaina saa limua - a kiss and a hug


Fredde siivoo

toiset M:n ostamat kengät






edelleen 26C


"aina vaan pitää siivota...!"




Kommentit

  1. Kivoja kuvia taas! Mut miten sä millään uskallat jättää lapsia keskenään yksin kotiin? Eiks siinä voi sattua vaikka mitä sen mukaan mitä ite oot kertonut heidän menostaan...paha ja vaarallinen tappelu, kaikenmoisia päähänpistoja jne... Mä en ois millään ite uskaltanut jättää edes samanikäisiä tavislapsiakaan keskenään kotiin saati erikoisempia, koska lapset voivat keksiä keskenään vaikka mitä vaarallista.

    T:Mutsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska just silloin sattui olemaan se täydellinen hetki. Se jolloin K makas vähän puolikuntoisena sohvalla ja ne kaikki katsoi yhdessä tabletilta telkkaria. Siksi. Ja siksi että tiesin että me ollaan poissa korkeintaan kymmenen minuuttia, ja siksi että naapurinrouva istui aamukahvilla kuistilla ja tiesi et me lähdettiin hetkeksi. Siksi. Ja siksi että tällaisessa tilanteessa voin luottaa tyttäreeni ja sen äärettömään tarpeeseen noudattaa sääntöjä. Siksi.

      Useimpina päivinä, useimpina hetkinä, useimmissa tilanteissa en voi jättää niitä keskenään. Tää ei ollut mikään uuden alku, tää oli poikkeus poikkeusten joukossa ja pisara meressä josta lauma poimi mukaansa aimoannoksen uskoa itseensä.

      Lähtisinkö kauppaan? En. Lenkille? En. Naapuriin kahville? En. Koulupäivän jälkeen, tai ennen koulua kotiin? En.

      Poista
    2. Ok...kiitti, kun kerroit, että kyseessä oli pikku hetki ja erikoistapaus. Aloin jo oikeesti huolestua, että jos alat käymään kappareissuilla yms ja lauma rupeaa jäämään usein keskenään kotiin, alkaa tulla ruumiita... tai no, ainakin riski pahoihin haavereihin kasvaa hirmuisesti. Sitä tulee näköjään eläydyttyä aika paljon teidän perheen asioihin, kun blogin kautta tulette aika tutuiksi. Vähän aattelinkin toisaalta, että ehkäpä kyseessä oli ihan pikku pikku hetki ja ei sentään uusi alkava trendi. :)

      T:Mutsi

      Poista
    3. No, kyllä tosiaan alkais joo tulla ruumiita ;) Mä oon aivan otettu huolenpidosta :)

      Poista
  2. Hei mikä tämä kaappijuttu siis oli? Mitä sen kanssa kävi, mulla on mennyt jotenkin ohi - muistan lukeneeni kun kokositte sitä, mutta mitäs sitten..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän harkinnan jälkeen me ajettiin Ikeaan ostamaan se lasiovonen Billy. Ajatuksena oli et se olis mun työpöydän jatkeena ja siellä olis lasten koulupaperit ja kaikkee sekalaista askartelutarvikkeista postimerkkeihin. Kun se sit saatiin taisteltua kasaan ja laitettua paikoilleen se näytti siinä ihan hirveeltä. Ovien välissä oli säätämisenkin jälkeen edelleen sentin rako ja kaappi kaatui jos oven avas, ja vaikka se kiinnitettiin - lue pultattiin - seinään se oli edelleen melkoinen vempula.

      Päätettiin siis palauttaa koko systeemi, mut hetken mielijohteesta mä laitoin siitä kuvat meidän asukasyhdistyksen sivuille, ihan vaan jos joku olis Billyn tarpeessa ja haluis ostaa sen. Ostaja löytyikin ja kaappi vaihtoi omistajaa, kunnes uusi omistaja totes saman kuin me... eihän se pysy kunnolla pystyssä edes sillä seinäkiinnikkeellä.

      Niinpä kaappi haettiin vielä kertaalleen meidän kyytiin ja palautettiin Ikeaan. Samalla me tehtiin perheen sisäinen lupaus, että tästä lähtien Ikeasta ostetaan vaan kodintekstiilejä, rieskaa ja irtokarkkeja. Huonekalut hankittakoon muualta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi