Siirry pääsisältöön

lautalla kotiin

Kotona... pyykkikone pyörii viimeistä lastiaan yläkerrassa, lapset istuu syömässä ja edessä on lasi punkkua - hyvää punkkua. Huomista odotan kauhunsekaisin tuntein... kuusi vuotta poissa työelämästä on pitkä aika. Ihanaa, kamalaa ja ihanan kamalaa... ja odotan sitä niin. Huomisen pukeutumiskoodi on business casual, eli toimistovaatteet... tuijotan vaatehuonetta ja mietin voiko yhtään mun vaateparsista luokitella tohon kategoriaan. Eihän ne mitään rättejä ole, osa monen sadan taalan arvoisia vaatteita, mutta yhtään jakkupukua tai housupukua sieltä ei löydy, ei vaikka kuinka etsis... pellavaa, trikoota, puuvillaa, villaa... 

L uskoo että mä ajan aamulla hermostuksissani väärään sairaalaan, M istuu pöydän ääressä ja itkee, pojat on edelleen lähinnä tyytyväisiä kun kuulee et tuun takaisin kotiin ennen niitten nukkumaanmenoaikaa. Mä tiedän et L pärjää lasten kanssa. Siitä pärjääkö M itsensä kanssa en ole ihan varma... se raivoaa, itkee ja kiukkuaa kuin kaksivuotias, yrittää lyödä ja potkia. Kirkuu, karjuu, huutaa... melkein kuusivuotias on jo sen kokoinen että sen kanssa saa tosissaan painia kun se heittäytyy tosissaan hankalaksi. M on autisti. Sillä on ahdistuneisuushäiriö. Siihen ei päde ne keskimäärin lapsiin pätevät lainalaisuudet... Se ei kestä muutosta, ja jo paljon pienempikin vekki sen normaalissa aiheuttaa kaaoksen sen pienessä maailmassa. M:n mielestä kaiken pitää aina olla samalla tavalla, samassa järjestyksessä, samaan aikaan.

 meillä oli hetki aikaa pistäytyä alueen suomalaiskaupungissa, Astoriassa. 
Täältä saa mm. suomalaista suklaata, karkkia, vaatteita, tekstiilejä...
siltaakin olis toki päässyt, mut tää oli paljon hauskempaa... 



HUI!



sieltä se tulee... Wahkiakum Ferry









Puget Island näkyy jo!




mä en muistanutkaan miten kaunis tämä tie on


Kommentit

  1. en yritä edes kuvitella pienen ihmisen ahdistusta *huokaus*
    Jos meillä nuo gaussin käyrän keskipisteet pystyvät kerimään kierroksia niinkin simppelistä asiasta kuin uusista farkuista (seen that!) - tai siis lähinnä siitä, että pitääkö niitä ihan tosisaan ruveta käyttämäänkin sen jälkeen kun ne on ostettu... - juu, en yritä edes kuvitella tuon teillä jyllertävän ahdistuksen mittaa.

    Voimia ja iloa(kin) tähän alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LOL meilläkin on vähän tätä kaappihousuongelmaa... Kiitos! Kyllä tästä vielä hyvä tulee, jahka alkuun päästään.

      Poista
  2. Oikein hyvää työpäivää Yksis!

    VastaaPoista
  3. Hyvaa tyopaivaa! Ja aivan ihania kuvia - tulee ihan ikava WA state niita katsoessa.

    VastaaPoista
  4. Onnea uuteen työhön! Aika jännittävältä kuulostaa. Ymmärrän intosi päästä "aikuisten hommiin".
    Yhtään en osaa kuvitella miltä M:stä tuntuu. Ja sit toisaalta, onhan tavallisellekin lapselle aikamoista kun tulee muutoksia. me aikuiset aina sanotaan et "lapsi sopeutuu ja on onnellinen kun vanhemmat on onnellisia": Aina en ole siitä kyllä niin varma...
    Toivon sun puolesta et alkuaika menee vauhdilla ja tyttö tottuu äkkiä. Että voitte sitten taaksepäin katsella ja muistella, miten outoa olikaan pelätä.

    Iloa päiviisi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi