Siirry pääsisältöön

sitä samaa perjantaille... aurinkoa ja hiekkaa

Perjantai rannalla on samanlainen kuin mikä muu tahansa päivä rannalla... aurinkoa, ulkoilua, herkkuja ja lepoa. Vielä lauantai jäljellä, sunnuntaina me pakataan kamat ja ajetaan kotiin. Maanantaina meidän perheelle aukeaa uusi maailma... yhdelle ahdistavampi kuin toiselle - uusi kaikille.

me päätettiin kävellä aamiaiselle sinne "pannaripalatsiin"



selkeästi mun jälkikasvun mielikuva palatsista eroaa jonkun verran mun mielikuvista

"mamma... tää on se iso silta jonka yli me ajettiin!!!" - Niin on rakas

tukeva aamiainen kantaa pitkälle päivään, vai miten se nyt meni

M:lle jäi nälkä ja me käytiin hakemassa donitseja jälkkäriksi


pääkatu




sit me lähdettiin taas rakentamaan hiekkalinnoja


...ja pelaamaan jalkapalloa


     
...ja tutkimusretkelle

...ja ihan vaan nauttimaan auringosta

se melkein kuusivuotias istuu siellä ostoskärryissä, jotta se ei hajoittais koko kauppaa ahdistuksessaan

se ei oo sitä mieltä et mun töihin meneminen on hyvä ajatus... sen mielestä se on maailman loppu, ja onhan se sen yhden maailman loppu - tai ainakin ajan...


ja me lähdettiin purkamaan ahdistusta retkelle - kahdestaan







...ja mä sain kuvan kissasta kun se hyppäs aidan ylitse meidän pihalle...

...ja me käytiin taas pyöräilemässä


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi23. maaliskuuta 2014 klo 5.24

    Onpa jännän näköistä tuo pannaripaikan ruoka! Mitä siinä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa23. maaliskuuta 2014 klo 7.44

      Leipää, kinkkua, kaksi uppomunaa, hollandaise kastiketta ja röstiperunaa :) "eggs benedict"

      Poista
    2. Anonyymi24. maaliskuuta 2014 klo 2.33

      Ai se oli kinkkua! Luulin että jotain vaaleanpunaista puuroa.. Enkä uppomuniakaan tunnistanu. Kuulostaa hyvältä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää