Siirry pääsisältöön

kulman takana uusi arki

Tänään on keskiviikko ja reilun kolmen tunnin päästä pitää lähteä töihin. Lauma sai luvan katsoa hetken etelkkaria kun mä kirjoitan, sit siivotaan ja rakennetaan junarata. Jos ehdin laitan pyykit ennen lähtöä, todennäköisempää on et teen sen huomenna. 76 päivän kesälomasta on jäljellä kaksitoista. Käytännössä niistä kahdestatoista seitsemän on arkipäiviä ja niistä seitsemästä arkipäivästä me tehdään jotakin koulunkäyntiin liittyvää neljänä. Perjantaina pitää kai mennä ostamaan lapsen kouluromppeet, värikynät, kumit, lyijärit ja penaalit. Maanantaina se palaveri erityisopen kanssa, keskiviikkona virallinen tutustumispäivä, torstaina vanhempainilta. Maanantaille landaa myös M:n evaluaatio ja testaus syksyn sosiaalistentaitojenryhmää varten, ja torstaina K:lla on puheterapian testaukset kun sillä edelleen on vaikeuksia l:än ja r:än kanssa. Tiistaina kesän viimeinen leikkideitti ja viimeiset jalkapalloharkat. Illalla mulla päivällinen ystävien kanssa. Täydeltä näyttää viimeiset lomapäivät.

Meillä on ollut ihana kesä. Me on ehditty leikkiä, uida ja retkeillä. On oltu lomalla, syöty puistossa ja käyty pyöräretkillä. Edessä viimeinen vuosi kun lauma on levitetty kolmeen eri kouluun. Vuodenpäästä ne on kaikki samassa, samalla bussipysäkillä, samaan aikaan. Vielä pari viikkoa takaperin en ollut valmis, nyt olen. En sillai et tunkisin ne syyskuun tokana ovesta ulos ja järjestäisin bileet kun oon päässyt niistä eroon. En laske aamuja tai päiviä, voisin pitää ne tässä kyljessä pidempäänkin. Olen kuitenkin valmis. Odotan uutta. Odotan ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen kun mulla on neljänä aamuna se vajaat kaksi ja puoli tuntia omaa aikaa, omaa aikaa mennä ja tehdä – mitä mä haluan. Tuntuu hurjalta ajatella että kaupassa tai lääkärissä voi viimeinkin käydä myös ilman lapsia. Voin varata silmälääkärin tai hammaslääkärin kysymättä ensin L:ltä et sopiiko se sille.

En erityisemmin odota eväitten pakkaamista. M vois joo periaatteessa syödä kouluruokaakin, mutta käytännössä maidottomat vaihtarit on aika vähissä ja homma jää mun harteille. Hyvä äiti ryhtyis siis armottomaan valmistamis-leipomis-pakastamisrumbaan ja poimis kouluaamuina sit lapselle pakkasesta mukaan pinaattilettuja ja lihapiirakoita, käytännössä saattaa olla että M:n lounas on tylsästi PB&J ja kun ne maapäähkinät on kuitenkin kiellettyjä niin ehkä cream cheese and J tai auringonkukansiemenvoi ja J.


Viikonloppuna pitäis kai alkaa kääntämään noitten rytmejä. Kesä on eletty kuin vasikat laitumella, menty nukkumaan myöhään ja nukuttu pitkään. On ollut iltoja kun mua on töistä tullessa tervehtinyt L:n lisäksi myös M. Reilun viikon päästä K:n pitää istua bussissaan vähän kahdeksan jälkeen, M pitää raahata pysäkille puoliyhdeksäksi ja O:n koululla pitää olla yhdeksältä. Iltaisin päitten olis hyvä olla tyynyssä yhdeksään mennessä eikä puoliltaöin. 

Tänä kesänä me ollaan ehditty...

ajaa monoraililla

katsoa maailmaa Space Needle:stä

käydä synttäreillä

katsoa maailmaa avaruussukkulasta

loikoilla auringossa

nukkua pitkään

syödä aamiaista rannalla

juosta viinitarhassa

riemuista vedestä

käydä lelukaupassa

hämmästellä kesähiihtoa

tutustua tulivuoriin

kiivetä korkealle

hyppiä trampoliinilla

ajaa polkuautolla huvipuistossa

sairastaa enterorokko

käydä pyöräretkellä

pelata jalkapalloa

istua nuotiolla

kiivetä korkealle ja löytää uusi harrastus




Kommentit

  1. Onpa teidän lapset saaneet kokea sun kanssa kaikkea kivaa kesällä! Jää varmasti hyvät muistot! :)

    Nina

    VastaaPoista
  2. Ihanan oloisen kesän ovat lapset tosiaan saaneet viettää. Hienoa, kun jaksat järjestää kaikenlaista kivaa aktiviteettia!

    Anna

    VastaaPoista
  3. Mukavaa koulunalkua! Kuulen mielelläni taas koulustakin kuulumisia lukuvuoden aikana. Kiva kuulla että lapset siirtyy vuoden päästä samaan kouluun. Helpottuu teidän vanhempien elämä monella tapaa. t. nuori ope Suomesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuskin maltan odottaa että saan koko lauman samaan opinahjoon, ja varmasti pääset pian lukemaan myös koulujuttuja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi