Siirry pääsisältöön

sinä lähdit tänään

Eilen halusit ajaa parran. Et vain halunnut, vaan vaadit saada ajaa partasi. Toin sinulle partahöylän, partavaahtoa, pesuvadin ja pyyhkeitä. Aikuinen poikasi lupasi auttaa sinua. Myöhemmin kehaisin lopputulosta ja nauroit, halusit että korjaan tyynyä ja parannan asentoasi. Illalla olit levoton, et halunnut olla yksin ja halusit jonkun huoneeseen – jatkuvasti.

Tänään kuulin että sinut on siirretty palliatiiviiseen hoitoon, kuulin että perheesi oli lähtenyt päätöksen tehtyään ja palannut omaan kotiinsa toiselle puolen Yhdysvaltoja. Kuulin että keuhkoahtaumataudista oli tullut terminaalivaiheen keuhkosyöpä tämän päiväisissä tutkimuksissa. Olit yksin. Olit sairaalassa. Olit kohtaamassa kuoleman.

Pyysit minua soittamaan paikalle hengitystieterapeutin ja sait lääkkeen. Lääkäri kävi ja päätettiin aloittaa morfiini- ja ahdistuslääketippa. Samalla lääkäri päätti yhdessä puhelinpalaverissa perheesi kanssa lopettaa ylipainehoidon. Valitit että on vaikea hengittää. Hieroin selkääsi, otin tuolin sänkysi vierelle, pidin kädestä ja silitin hiuksiasi. Rauhoituit ja palasin takaisin osastonkäytäville. Tiesin ettet olisi täällä enää pitkään.


Seuraavan kerran kun olin huoneessasi, suljin silmäsi, soitin sairaanhoitajalle ja käänsin sinut selällesi. Sammutin huoneesta valot ja käänsin laitteet pois päältä. Käytävällä käynnistyi tapahtumasarja; soitettiin elin- ja kudossiirtoyksikköön, soitettiin kuolinsyyntutkijalle, soitettiin perheelle, lääkärille ja ruumishuoneelle. Minä kokosin tavaroitasi muovikassiin. Hain tarvikehuoneesta paketin, kolme lappua ja tukevasta muovista tehdyn pussin. Tarrat lappuihin, lappu ranteeseen, varpaaseen ja pussin vetoketjuun. Olit niin kevyt että jaksoin nostaa sinut pussiin ilman apua. Olit niin kevyt että tunnuit lapselta aikuisen mitastasi huolimatta. Ennen kuin suljin pussin, silitin vielä hetken poskeasi, sinun on nyt hyvä olla. Enää ei ole vaikeaa hengittää.

Olit niin kevyt, ja ajattelin tätä kuvaa kun nostin sinut ruumispussiin
Yhteisvastuu 2014

Kommentit

  1. Niin hieno kirjoitus, taas. Mietin isääni ja sitä, miten hän lähti vajaa kolme vuotta sitten. Onneksi siskoni olivat hänen vierellään. Marketta

    VastaaPoista
  2. Sait itkemään... Upea kirjotus ♡

    VastaaPoista
  3. Oi, oliko se ylipainehoito ihan pakko lopettaa. Olisi ollut helpompi hengittää. Varmasti vaikeita päätöksiä.

    Koskettava kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olettaisin että lääkäri teki perheen kanssa tämän päätöksen perustuen potilaan hoitotestamenttiin ja omaan tahtoon.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän