Siirry pääsisältöön

vote for Pedro!

Vuoden 2014 yleisten vaalien virallinen vaalipäivä on tiistaina, kalenterissakin se on “election day” vaalit kun on aina marraskuun 4. Ennakkoäänestys on kuitenkin jo hyvässä vauhdissa ja moni on jo äänestänyt.


Äänestyslippu on kaksisivuinen ja siinä äänestetään kerralla useampaa asiaa. Tueksi ja avuksi tulee liki 80-sivuinen "Voters' Pamphlet" joka esittelee valokuvan ja vaaliohjelman kera kaikki ehdokkaat ja muista asioista ne olemmat puolet; äänestämällä "kyllä" olet tätä mieltä, jos äänestät "ei" se tarkoittaa tätä.

vaalimainoksia sataa postiluukusta ja on meillä käynyt ehdokkaita ihan ovellakin


Tällä kertaa me valitaan kansanedustajia kaksivuotiskaudelleen ja osavaltiotason hallintoa. Washingtonissa on kymmenen vaalipiiriä ja niistä valitaan kymmenen edustajaa kongressiin. Kongressi pyörii kaksivuotiskausissa. Kongressissa on yhteensä 435 edustajaa. Senaattoreita on kaksi jokaista osavaltiota kohden eli 100. Senaattorin kausi on kuusi vuotta, mutta senaatti ei vaihdu aina kerrallaan vaan esimerkiksi meillä äänestetään osavaltion kahdesta senaattorista seuraavan kerran 2016 ja 2018.



Omassa äänestyskäyttäytimisessäni puolsin niitä ehdokkaita jotka kokivat koulutuksen tärkeäksi, siis niitä jotka olivat valmiita niistämään jostakin siirtääkseen määrärahoja perusopetukseen. Pääasiallisesti nojasin tutusti oikealle, mutta tais sinne yksi demokraattikin mukaan mahtua. Rintamalla "koti, uskonto, isänmaa" siis mennään.

Lisäksi tässä sopassa pyörii ne presidentin nelivuotiskaudet, joita voi olla korkeintaan kaksi. Presidentti Obama on tällä hetkellä toisella nelivuotiskaudellaan voitettuaan 2012 vaaleissa vastaehdokkaansa täpärästi (Obama 51% Romney 48%). Presidentti Obama on jäämässä näillä näkymin historiaan Yhdysvaltain epäsuosituimpana presidenttinä sitten toisen maailmansodan. Muualla maailmassa niin suosittu presidentti ei omassa maassaan ole kovin suuressa huudossa.









Lisäksi meiltä kysytään pitäiskö luokkakokoja pienentää etenkin niissä kouluissa joissa on keskimääräisesti enemmän alempien sosioekonomisten luokkien lapsia – TOTTAKAI. Ja sit niistä ampuma-aseista. Pitäiskö ampuma-aseen ostajalle tehdä ns. background check – KYLLÄ pitäis, ja pitäiskö poliisilla olla oikeus tarvittaessa takavarikoida ase – DUH, no JOO. Se etten usko aseen itsellään tappavan yhtään ketään ei tarkoita etteikö vois edes yrittää  pitää niitä poissa vääristä käsistä. Meillä sitä pyssyä nyt ei ennenkään ole voinut ostaa maitokaupasta samaan aikaan niitten jugurttien kanssa, mutta monessa paikassa näin voi tehdä.








Kommentit

  1. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, että Obama ja nuorempi Bush ovat tällä hetkellä tilastojen perusteella epäsuosituimpia presidenttejä, koska kuka nyt muistelisi historiaa kauheasti taaksepäin. Myös ne, jotka tekevät muutoksia suuntaan tai toiseen, herättävät tunteita ja se näkyy.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi