Siirry pääsisältöön

sekalaista väsyneenä maanantaina

Tänään väsytti. Pahasti.

Pitäis varmaan hankkia askelmittari. Olis kivaa tietää kuinka pitkälle eilen kävelin. Onneks oli hyvä tiimi. Siis oikeesti hyvä tiimi. Joskus kun työparina on niitäkin sairaanhoitajia joitten mielestä mä olen niitten henkilökohtainen avustaja jonka tehtävä on tehdä niitten duunit. Yhdeksällätoista potilaalla on syytä olla hyvä tiimi. Tunnissa kolme minuuttia kuusitoista sekuntia per huone. Leikkauspotilas liikkuu keskimäärin aika hitaasti. Osa ei liiku ollenkaan. Susan kysyi onko mulla kiire, mä vastasin että kysymys on väärä, mitä tarvitset? Nicole kysyi et ehdinkö, mä sanoin et kaikilla mun potilailla on mun lisäksi sairaanhoitaja, ehdin. Ylihoitaja yritti auttaa, nosti lopulta kädet pystyyn, nauroi katketakseen ja totes ettei käy kateeks... meillä oli eilen hyvä tiimi. Yhdeksässä tunnissa kävin kai kerran vessassa ja nopeesti söin kylmän lounaan muutaman tiimiläisen kanssa. Onneksi on hyvä tiimi. Vikaks illalla täytin sen kaavakkeen missä ilmoitetaan et jäi taas tauot pitämättä. Onneksi on paljon naurua ja hyvä tiimi.

upcider
Autossa haistoin edelleen sekoituksen eritteitä. Olin kotona hetken ennen puoltayötä. Otin ensin oluen, sitten L:n suomentuliaisina tuoman siiderin. Sulatin pakastimesta Reissumies tummaa, laitoin päälle prosciutto crudoa ja tuijotin takkatulta. L oli tehnyt karjalanpaistia. Mun L joka viime syksynä ei vielä osannut keittää edes pastaa. Sängyssä olin suihkun jälkeen kai joskus yhdeltä ja aamulla heräsin kellon soittoon aivan liian varhain. Vieressä M ja L ja Koira. Mulla ei ole aavistustakaan koska M tuli siihen mutta siinä se oli. Vartin avasin väkisin silmiä jokaisen lihaksen muistuttaessa olemassaolostaan.

Tapasin aamukahvilla S:n. Puhuttiin lasten lääkityksistä. Vertailtiin näkemyksiä ja kokemuksia, mitä oltiin kokeiltu ja mitkä oli kokemukset. Puhuttiin pakko-oireyhtymän ja autismin eroista, kysymyksestä miksi on pakko? M järjestää löytääkseen rauhan ja sisäisen seesteisyyden. Se ei enää järjestele alusvaatteita, kirjoja ja tyynyjä, vaan pienemmässä mittakaavassa legopalikoita tiettyyn järjestykseen tietyssä asennossa tietyllä rytmillä. Pakko oireinen taas järjestää koska sen on pakko. Me puhuttiin siitä että M saa enemmän ahdistuslääkettä kuin neurostimulanttia ja K taas toistepäin. Me puhuttiin siitä miten S:n pojan neurostimulantti on ollut loistava valinta, mutta se toinen lääke on aiheuttanut enemmän haittaa kuin hyötyä ja seuraavaksi kokeillaan kai sit ahdistuslääkitystä. Me puhuttiin siitä turhautumisesta kun ei enää jaksa.

Mä kerroin meidän kokemukset ja meidän psykiatrin näkemyksen eri ahdistuslääkitysten eroista, kaikessa kun on puolensa. Kerroin miksi me päädyttiin just siihen mihin päädyttiin. Puhuttiin lasten unesta ja siitä miten meillä edelleen M:n uni on tärkeää, miten se itsekin on alkanut ymmärtämään että siitä tulee hirviö jos se ei nuku. Me puhuttiin siitä mieten sitä, kuin huomaamatta, joutuu omien lastensa vangiksi ja elämästä tulee kaaoksen välttämisen hallintaa, siitä veteen piirretystä viivasta – pelkäänkö omaa lastani vai yritänkö vain tehdä elämästä sujuvaa. Sellaista että sitä jaksaa. Sellaista että sitä pystyy elämään. Me puhuttiin O:stakin ja siitä että sen tehtävä on vaan loputtomasti joustaa ja olla joviaali kahden muuden vaatiessa aina vaan enemmän. Me puhuttiin omasta väsymisestä ja siitä miten S:n mies on aloittanut oman masennuksensa hoidon ja miten S itse roikkuu jossakin viimeisessä toivon säikeessä. Me naurettiin sitä että kukapa ei olis lääkitty, eihän tätä muuten kukaan kestä. Mielessäni mietin Villa-Hulinan kirjoitusta jaksamisesta ADHD-lapsen kanssa. Olen taipuvainen yhtymään siihen ettei sitä jaksa kukaan - ainakaan sellaisenaan.

Matkalla hakemaan K:ta koulusta juttelin jannujen kummitädin kanssa. Me puhuttiin työstä ja siitä miten hänellä on tunne siitä että pitäis palata töihin koska se on jotenkin sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Korjasin että sosiaalisesti oletettua on se että hän pysyy kotiäitinä kunnes lapset on vähintäänkin teini-ikäisiä. Mä palasin töihin koska muuten mut olis todennäköisesti pitänyt tunkea laitoshoitoon pehmustettuun huoneeseen. Mun oli pakko saada happea ja omaa tilaa. Kummitäti K:n mies Kummisetä M on sanonut että hän tukee kyllä vaimonsa töihinpaluuta. Sillä ehdolla että perheeseen palkataan se täysiaikainen lastenhoitaja. Kummisetä M kun ei ole ajatellut osallistua perheen elämään yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Kummitäti K kysyi että mieten L pärjää mun työnteon kanssa ja mä sanoin että meillä siitä on seurannut aivan valtavasti hyvää. L:llä on viimeinkin ihan oikeesti jonkinlainen suhde jannuihin. L nauttii siitä että lapset ihan oikeesti kaipaa sitä. L ei enää ole se tyyppi joka pilaa niitten illat ja viikonloput, vaan niillä on isä. Isä voi laastaroida, puhaltaa, tehdä läksyjä ja laittaa ruokaa. L:llä on ekaa kertaa ihan oikeesti kolme lasta. Kummitäti K totes että se ei ole heillä minkäänlainen vaihtari, ykkönen on Kummisetä M ja sen työ.

K:n koululla K:n opettaja sanoi et ne oli tiimin kanssa miettineet voisko sillä olla purkkaa koulussa. Vois olla. Kotona sillä on aina purkka suussa koska muuten se syö sormensa. Kouluun en lähettänyt sitä purkan kanssa koska koulussa ei saa syödä purkkaa. Nyt saa. Pojan erityisopetussuunnitelmaan kirjataan lisäykseksi että se saa syödä purkkaa koulussa. Olin helpottunut että koulun toimintaterapeutti oli kiinnittänyt huomiota siihen et jannulla on pakko olla aina jotakin suussa. Jos ei paidan hiha tai kaulus, purulelu tai palikka, niin sit sormet.  Jannun kynnet on jo nyrhitty siihen kuntoon ettei niistä ole paljoa jäljellä.

Me jatkettiin K:n koululta hakemaan O, sen puheterapiaan ja keskusteluun puheterapeutin kanssa siitä että tän uusimman suuntauksen kanssa änkyttämiseen pitää nimenomaan kiinnittää huomiota ja osoittaa se lapselle. Sanoin et mulle on aina sanottu et se pitää ohittaa ja pitää vaan huolta et lapsella on ”tilaa” sanoa sanottavansa. Meghan sanoi et niin häntäkin aikanaan opetettiin, mutta nyt uskotaan että jotta asiaa voidaan korjata pitää se alkuun osoittaa lapselle. ”Makes sense”. Hullunkurista tässä on se että O:n änkytysterapian aloittamisen jälkeen sen änkytys on jo kolmessa viikossa vähentynyt huomattavasti, ainakin hetkeksi.

Töissä joku sanoi et rotanmyrkystä on tehty joukkokanne koska se aiheuttaa syöpää. No tottakai rotanmyrkky aiheuttaa syöpää, mutta pakkohan sitä on syödä kun muuten kuolis ennenaikaisesti keuhkoveritulppaan. Kumpi on pienempi paha? Todennäköisyys on suurempi et saan tän lauman edes semiaikuisiksi ennen kuin kuolen jos syön sen rotanmyrkkyni. Tänään kävin taas verikokeessa. Veriarvot on hyvät ja ekaa kertaa saan seitsemän viikon välin verikokeisiin, eihän siihen mennyt kuin kaksi ja puoli vuotta.

tänään puistossa paistoi aurinko



Kotimatkalla laiton L:lle viestin etten kertakaikkiaan jaksa viedä M:aa kiipeilyyn. Hain M:n koulusta, ajoin kotiin ja kaaduin sohvalle. Lauma istui mun päälle katsomaan telkkarista Tuomas Veturia. Mä nukuin sohvalla muutaman tunnin kunnes L tuli töistä joskus ennen seitsemää. Onneksi huomenna on sotaveteraanienpäivä ja saan olla yöpaidassa koko päivän.

O oli kutsuttu synttäreille lauantaina




leikkihuone

Kommentit

  1. Oon kuullut monelta, että ovat hyötyneet todella paljon homeopaatin määräämistä homeopaattisista valmisteista änkytykseen, joten suosittelen visiittiä osaavalle homeopaatille.

    Sulle suosittelen jaksamiseen NingXia Rediä Young Livingiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan pitäytyä puheterapiassa änkytyksen hoidossa, mutta kiitos vinkistä.

      Jaksamiseen auttaa hyvin nukuttu yö. Viime viikonloppuna yöunet jäi turhan vähäisiksi. NingXia Rediä en voi käyttää oman peruslääkitykseni vuoksi, ihan kuten myös esim. kalaöljyvalmisteet.

      Poista
  2. Puheterapiassa on se ongelma, että se ei hoida änkytyksen syytä. Siksi monet puheterapiassa käyneet jo änkytyksestä eroon päässeet alkavat hyvin usein änkyttää uudelleen aikuisena, jos änkytystä on hoidettu lapsena. Homeopatialla hoidetaan änkytyksen syytä ja siksi oireesta pääsee eroon lopullisesti.

    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun käsittääkseni homeopatiakaan ei kykene muuttamaan ihmisen geeniperimää. Yleinen näkemys kun on että änkyttäminen on pitkälti geneettistä.

      Poista
  3. Epigenenetiikka on huimasti kehittyvä tieteenala. http://fi.wikipedia.org/wiki/Epigeneettinen_periytyminen

    Sen mukaan eri ihmisillä (jopa identtisillä kaksosilla) on eri geenit aktivoituneina, vaikka geeniperimä olisi täysin sama, Niinpä esim ravintomme ja elintapamme (ja vanhempiemme ja isovanhempiemme elintavat, ravinto, alkoholin ja huumeiden käyttö, käytetyt lääkkeet, kemialliset altistukset, stressaavat elinolosuhteet jne) voivat vaikuttaa siihen, mitkä geenit ovat sammuneessa tilassa ja mitkä aktiivisina.

    Klassisella hmeopatialla voidaan vaikuttaa tehokkaasti ihmisen kokonaistilanteeseen ja juurikin siihen, mitkä geenit geeniperimästämme ovat aktivoituineina ja mitkä jäävät tai siirtyvät sammuneeseeen tilaan. Niinpä homeopaattisen hoidon seurauksena änkytykselle altistavat geenit voidaan saada passiiviseen tilaan jne.

    Olen saanut hoidettua klassisella homeopatialla kuntoon monia änkytysongelmaisia samoin kuin esim pakonomaisesti esineitä imeviä ja pureskelevia keskittymisongelmaisia ADHD- henkilöitäkin. Juuri epigenetiikka muodostaa yhden selittävän linkin esim homeopatian ja koululääketieteen välille. Haitallisia geenejä voidaan siis pyrkiä saamaan sammuneeseen, passiiviseen tilaan.

    Kun ihminen on epäterveessä tilassa, hänen kokonaisenergiakenttänsä /elinvoimansa on tasapainottomassa tilassa. Homeopatialla annetaan sysäys/ informaatiota elimistön omalle energeettiselle systeemille alkaa tasapainottaa itse itseään eli ongelmien alkuperäinen syy alkaa lieventyä ja parantua. Kun elimistön energeettinen tila tasapainottuu, seurauksena on mm, että elimistön aktiivisessa tilassa olevat haitalliset geenit alkavat passivoitua ja sammua sekä edulliset geenit aktivoituvat.

    Suosittelen lämpimästi klassista, yhden vaikuttavan aineen homeopatiaa.(Homeopatiaakin on monentasoista: pinnallista ja huonoakin sekä sitten myös erittäin tasokasta.) Sen avulla meidänkin perheen purijat, riehujat ja levottomat änkyttäjät ( ADHD;n ja autismin kirjon tapaukset) ovat tervehtyneet aivan mainioon kuntoon. Ei voisi uskoa, mikä oli lähtötilanne!

    T: Marianne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vanhaa tietoa, että olisimme hyvin vahvasti geeniemme armoilla." Geenien hirmuvalta on murrettu.Ne eivät ole koko totuus." "Epigenetiikan lait ovat joustavia. Muutokset voivat kumoutua ja perintökuorma keventyä."

      Seuraava" Olet mitä mummosi söi."- kirjoitus epigenetiikasta on tosi valaiseva ja monella tapaa uusia näkökulmia ja toivoakin luova. Tosin se herättää samalla myös kysymyksiä
      siitä, miten kaikki keinotekoinen, kemiallinen ja jopa myrkyllinenkin, mitä nyky-yhteiskuntamme suoltaa ja mille altistumme tai altistamme itsemme ja lapsemme, voikaan vaikuttaa meihin ja jälkeläisiimme epigeneettisin vaikutusmekanismein . Toisaalta terveellisillä ja luonnonmukaislla valinnoillamme voimme vaikuttaa myös hyvin suotuistasti itseemme ja lapsiimme, niin, että haitalliset geenit sammuvat ja hyödylliset aktivoituvat.

      http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=7447

      Poista
    2. Koska geenejä voidaan vaimentaa tai aktivoida, on ymmärettävää, että monilla asiolla voidaan saada suotuisia muutoksia terveydentilaamme, vaikka geeniperimämme olisikin jollain tavalla heikohko.. Kaikilla meillä on lukuisia geenejä, jotka altistavat lukuisille sairauksille, kehityshäiriöille yms... joillakin enemmän ja vakavampia ja joillakin
      vähemmän ja ehkä lievempiä, mutta meidän kaikkien geeneissä on paljon haitallisia muunnoksia. Geenivirheistämme huolimatta terveysongelmiin voi vaikuttaa positiivisesti monin tavoin luonnollisinkin keinoin esim juuri tasokkaalla ravinolla, välttämällä myrkyllisiä sekä haitallisia kemikaaleja ja aineita mahdollisuuksien mukaan ja juurikin
      esim laadukkaalla homeopatialla.Tasokas homeopatia voi syvällisesti tasapainottaa elimistömme tilaa, jolloin haitallisia geenejä saadaan passiiviseen tilaan sammutetuiksi.

      Monet ympäristömme kemikaalit ja kemialliset lääkkeet sen sijaan toimivat karkeasti ja monin tavoin elimistöämme haavottaen aiheuttaen sivuvaikutuksina elimistömme epigeneettisten mekanismien häiriöitä, jotka lopulta johtavat sairastumisiin ihan uusillakin alueilla, joilla aiemmin olimme terveitä. Monet haitalliset aineet voivat esim epigeneettisesti ylivirittää jonkun geenin, joka sitten aiheuttaa joitain oireita ja sairastumisemme. Eli vaikka moni lääke saa ehkä pintapuolisesti katsoen jotain hyvää aikaan, se voi samalla vaikuttaa niin, että epigeneettisesti monen geenin toiminta voi mennä epätasapainoon ja seuraukset ovat moninaiset. Tiede ei kuitenkaan osaa vielä yhdistää asioita ja löytää näitä mekanismeja tarkasti kuten tutkijat myöntävät. Niinpä esim jonkun kemikaalin tai lääkkeen epigeneettisin mekanismein aiheuttamia haittoja ja sairaustumisia ei usein osata yhdistää vielä kemikaaliin tai lääkkeeseen, joka aiheutti
      epigeneettisen muutoksen geenin tai monien geenien toimintaan ja sitä kautta sairastumisen.

      Luonto ja ihminen on niin hienovarainen ja herkkä mekanismi, että on paras olla usein sorkkimatta systeemiä keinotekoisesti ja voimakkaasti kemiallisin ainein mikäli suinkin mahdollista, koska seuraukset voivat olla usein ennalta-arvaamattomia ja haitallisiakin. Sen sijaan esim terveellinen, luonnonmukainen ravinto ja homeopatia tarjoavat luonnonmukaisen ja pehmeän tavan hoitaa ja tasapainottaa elimistöämme...seurauksena hyvien geenien aktivoituminen ja haitallisten passivoituminen.

      Poista
  4. On se hyvä olla tosi tarkkana tuon rotanmyrkyn kanssa ja varmasti pitää olla huolellinen , ettei käytä samaan aikaan muita verta ohentavia aineita. En tiennytkään, että rotanmyrkky eli varfariini (lääkenimeltään Suomessa ainakin Marevan) aiheuttaa syöpääkin.Sen tiesin, että jos veri oheneekin sillä jostain syystä liikaa, niin seurauksena voi olla sisäinen verenvuoto.

    Mun isä käytti rotanmyrkkyä, koska sillä oli mm katkokävelyä ja ilmeisesti taipumus suonitukoksiinkin. Aluksi meni hyvin ja arvot olivat kaikissa verikokeissa tasaiset olleet jo
    pitemmän aikaa. Sitten yks yö tuli soitto, että mun isä oli saanut äkillisen massiivisen aivoverenvuodon, koska just toi rotanmyrkky oli jostain tuntemattomasti syystä ohentanutkin isän verta liikaa. Sen näki verikokeista. Isä ei koskaan palannut tajuihinsa ja kuoli seuraavana aamuna.

    Kukaan ei tiennyt, miksi veri yhtäkkiä ohenikin liikaa. Joitain mahdollisia syitä löysin:

    "Aineet, jotka tehostavat varfariinin tehoa
    Tulehduskipulääkkeet mm. aspiriini, ibuprofeeni, ketoprofeeni ja naprokseeni
    Alkoholi
    Tupakka"

    Alkoholia isä ei käyttänyt, tupakkaa kylläkin kuten oli jo pitkään käyttänyt. Kipulääkkeitten käytöstä en tiedä. Jotain tapahtui, jokin meni pieleen, mutta mikä jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Isä kuoli turhaan liian nuorena. Surettaa, mutta tiedossa oli ja on, että lääkkeissä on aina riskinsä ja sivuvaikutuksensa ja isä piti pienempänä riskinä syödä rotanmyrkkyä kuin olla syömättä.

    Onko sua Yksis varoitettu noitten kipulääkkeiden ja alkoholin käytöstä rotanmyrkyn käytön takia? Mitä kaikkea sun pitää varoa ton varfariinin käytön takia? Eiköhän monet rotanmyrkyn käyttäjät käytä myös kipulääkkeitä. Lienee myös yksilöllisistä, mikä coctail on kellekin suht siedettävä tai sitten ihan sopimaton.

    T: Isän tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin osanotto sinulle isäsi menetyksen johdosta.

      Varfariini on yksi niistä lääkkeistä joitten kanssa pitää oikeasti punnita hyödyt ja haitat. Mun kohdalla keuhkoveritulpan riski on niin suuri että lääkehoito on kannattavaa ja tärkeää.

      Varfariinihoito vaatii säännöllistä seurantaa, tasaisia elämäntapoja ja omatoimisuutta myös potilaalta. Mä kapinoin tätä "uutta" elämää rajoituksineen pitkään, mutta oon vähitellen sopeutunut tai tottunut siihen että ihan kuten esim. diabeetikkokin joudun funtsimaan keskimääräistä enemmän mitä syön tai juon. Nyrkkisääntönä on että melkein mitä vaan voi syödä tai juoda jos sen tekee päivittäin. Alkoholia on turvallista nauttia jos sitä juo sen saman määrän jokaisena päivänä, joten mä juon sen lasilliseni tai oluen aina ja joskus sit saatan ottaa kaksi lasillista. L:n onni on se että sillä on aina kuski, ei niin että se nyt itsekään koskaan muutamaa lasillista enempää ottais.Pinaattia, lehtikaalia, persiljaa ja parsakaalia voi syödä jos niitten tummanvihreitten määrä pysyy tasaisena eli aina yhtä vähän tai paljon, niitten sisältämä K-vitamiini kun on omiaan heiluttelemaan hoitotasapainoa. Kipulääkkeistä panadol on turvallisin ja tulehduskipulääkkeet kuten ibuprofeiini ja aspiriini on totaalisesti pannassa. Antibiooteilla on myös taipumusta vaikuttaa hoitotasapainoon ja antibioottikuurin yhteydessä tulee veriarvoja seurata erityisen tarkkaan. Periaatteessa mitään uusia lääkkeitä, ravintolisiä tai vitamiineja ei pitäis aloittaa ilman tarkempaa seurantaa. Hoitotasapainoon vaikuttaa myös muutokset stressissä tai liikunnan määrässä.

      Verikokeessa käyn säännöllisesti, mutta kotonakin on helppoa seurata omaa tilannetta. Lisääntyvät mustelmat, nenäverenvuoto tai ienten vuotaminen kertovat liian ohuesta verestä.

      Poista
    2. Kiitos! Mun isä oli luonteeltaan aika boheemi. Voi olla, että joku ohjeistus unohtui. Ehkä isä sitten esim söikin jotain verta ohentavaa kasvista tai kipulääkettä tms yhden kerran tai jonkun aikaa poikkeavan paljon, eikä tiennyt tai muistanut, että niin ei olisi saanut tehdä. Tai ehkä se jostain syystä otti vahingossa liikaa sitä Marevan-lääkettä. Tai sitten joku tuntematon
      muuttuja, josta ei oltu osattu isää varoittaa, aiheutti tuollaisen jutun, että Marevan ohensi liikaa verta.

      Mutta isä ei ollut tosiaan luonteeltaan niitä säännöllisimpien ja tasaisimpien elämäntapojen ihmisiä eikä hän varsinkaan helposti mistään huolestunut vaan ajatteli aina, että "No, ei se niin vaarallista voi olla." monista riskeistä ja saattoi olla joskus aika huoleton ohjeitten ja varoitusten noudattamisessa ja muutenkin ylioptimistinen.

      Mutta hienoa, että sulla Yksis on tuollainen tarkka asenne ja meiniki tuon lääkityksen kanssa, niin riskit näin ollen sulla minimoituu ja lääkkeestä voi olla sulle tärkeä apu kuten kerroit.

      T:Isän tyttö

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi