Siirry pääsisältöön

sotaveteraanit

Keskimäärin vanhemmat odottaa kauhulla loma-aikoja, etenkin erkkojen kanssa. Erkkojen kanssa kun arki ja rutiini tekee elämästä noin keskimääräisesti helpompaa. Olen vinoutunut. Odotan joululomaa. Nautin siitä että me saadaan vaan olla. Siitä ettei ole kiire kouluun ja harrastuksiin. Nautin siitä et saan pitää ne lähellä.

Sotaveteraanienpäivänä meillä leikittiin sotaveteraaneja. Nauroin mielessäni, koska allekirjoittaneelle tulee edelleen sotaveteraanista mieleen se suomalainen sotien veteraani ja hiljainen kunnioitus. Jos sille pitää antaa oman isoisän lisäksi kasvot, kuuluvat me kasvot Kenraali Adolf Ehrnroothille – mieluiten linnan juhlien haastattelussa. Mun on vaikeeta kuvitella – edellä mainitusta johtuen – että kukaan haluais leikkiä sotaveteraania. Meidän lapset haluaa, koska niitten mielessä sotaveteraani näyttää toisenlaiselle. M tosin kirjoitti kirjeen mun isoisälle. Kirjeessä se kiitti sitä siitä että se taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta jotta mä sain kasvaa vapaassa Suomessa.

kuva - Kaleva

versus

kuva - Huffington Post

Me lähdettiin kävelylle metsään. Oli kylmä. Viisi astetta ja aurinkoista. Ne oli sotaveteraaneja rintamalla. Välillä tosin etsittiin sieniä. Sit taas ammuttiin vihollista. Me katsottiin telkkarista elokuva, syötiin poppareita ja karkkia. Meillä oli vapaapäivä ja ihanaa.



L tuli kotiin ja ne kysyi lähdenkö töihin, vastasin että kampaajalle. L vei M:n poikien kanssa sillä aikaa sosiaalisten taitojen ryhmään.





Kotona löysin M:n lattialta lukemassa kirjaa. Se luki Roald Dahlin kirjaa "Jali ja suklaatehdas", kainalossa sillä oli Koira ja taustalla loimusi takkatuli. Ulkona oli pakkasta. Marraskuussa tulee aina kylmä jakso. Idässä – siis itärannikolla - sataa kai lunta. Täydellinen idylli.





Kommentit

  1. kuulostaapa ihanan leppoisalta vapaapäivältä, haluaisin samanlaisen! (oli vähän rankanpuoleinen työpäivä eilen...)

    onko tuossa kampaajakuvassa käsiveska vai onko se joku kampaajan tarvikepussukka? Aikasta kivannäköinen nimittäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Marika mun ikiaikainen käsveska, vanha ja rakas. Varmaan löytyy edelleen kuitenkin mallistosta ainakin jotakin samansuntaista; http://www.dooney.com/home

      Voimia ja punaviiniä rankkoihin työpäiviin, mulla oli aivan järkyttävän kiireinen viikonloppu töissä ja kauhunsekaisin tuntein meen tänään takaisin :O

      Poista
  2. hitsinpimpulat; ei ollut aikaa /mahdollisuutta edes punaviiniin. No, onneksi on päivä uus.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...