Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
Ihan huippu blogilöytö, ilmoittaudun ilolla lukijaksi. :) Ensinnäkin sain ihanaa vertaistukea lukiessani arjestasi erityislasten vanhempana. Meillä on 8-vuotiaalla pojalla just tutkimukset menossa, että missä mättää. Normimeininkiä hänen kanssa ei todellakaan ole. Eka diagnoosi jo saatu psykan puolelta, mutta luulen etta neurologisellakin puolella jotain on... Neljä muutakin lapsukaista löytyy. Muut on ihan jees, mutta 3,5-vuotiaasta alkaa löytyä tuttuja piirteitä. Hmmm..... ;)
VastaaPoistaToisekseen blogiisi tuo ihanan mausteen se, että asut Amerikassa. Omia rakkaitani (vanhemmat, sisaruksia, sukua...) asuu sielläpäin liuta ja sitä kautta oon ihastunut itekkin maahan.
Rentouttavaa ja nautinnollista joulunaikaa teille!
Olipa ihana hyvänmielen kommentti. Kiitos ja ihanaa joulua!
PoistaNiin ja vielä... voimia siihen raskaaseen selvittelyvaiheeseen.
PoistaMeillä diagnooseista on ollut ihan valtavasti "iloa" kun ollaan niitten myötä pystytty hakemaan itsellekin tietoa ja sitä kautta myös ymmärrystä lasta kohtaan. Kannustan aina jokaista joka vähänkin miettii näitä asioita viemään laspen ongelmia rohkeasti eteenpäin ja hakemaan aupa.
Hyvää Joulua! Ja suuret kiitokset blogistasi, joka tuo vuoden jokaiselle päivälle iloa ja ajatuksia. Onnellista Uutta Vuotta myös! Olkoon vuosi 2015 yhtä ihana kuin tämä kulunutkin - elämänmakuinen siis. Terkut Haartman instituutista, jossa käyn töissä. ;)
VastaaPoistaKiitos Jutta! Hyvä kun pidät yllä suomalaisen lääketieteen perinnettä. Vuosi 2014 oli hyvä vuosi, toivottavasti 2015 tulee tosiaan olemaan yhtä hyvä, ihana ja elämänmakuinen - myös siellä :)
Poista