Tahdon Asiat

Fredden lähtiessä aamulla töihin se jätti mut lukemaan blogeja kahvin kanssa. Kun se kohta palaa kotiin, se löytää mut todennäköisesti samasta paikasta kuin mihin se mut jättikin, tällä kertaa tosin kirjoittamassa. Just nyt kuuntelen näppäimistön naputuksen lomassa yläkerrasta kantautuvaa yltyvää kinastelua ja odotan koska on tarve mennä väliin. Pullataikinan kohotessa ja lauman leikkiessä yläkerrassa, M oli lukemassa, mä deittailin Jillian Michaelsin kanssa ja puuskutin ja hikoilin. Mietin taas kerran kaikkia niitä kauniisti hikoilevia ihmisiä... en hikoile kauniista ja jälkihikeä pukkaa vielä pitkään. Naaman väri muuttuu sellaiseksi punajuuren sukulaiseksi, sellaiseksi et jos urheilisin julkisesti multa varmaan kysyttäis tarvitsenko kenties lääkintäapua. Kun on kotona koko päivän ehtii paljon. Yhteistyönä saatiin selvittyä varmaan kymmenen koneellista puhdasta pyykkiä. K lajitteli mun kanssa ja M ja O suoriutui yhdessä lastenvaatteiden paikoilleen laittamisesta. Op...

38C Eilen oli 38:n asteen päivä. Siis ulkona, celsiusta. Ottaen huomioon että tänään jo kymmeneltä ollaan päälle kolmessakympissä, niin eiköhän se sama lukema saavuteta iltapäivästä. Uimarannalla oli ihan jees, niin kauan kun pysyi varjossa ja piti kengät jalassa. Paljaita varpaita kuuma hiekka poltti. Välillä kävin uimassa ja silti varjossakin oli kuuma. M ui neljä tuntia putkeen ja jannut rakenteli ystävän lasten kanssa hiekkalinnoja, kahlaili vedessä ja M ajelutti niitä kaikkia ympäriinsä jättimäisellä uimarenkaalla. Mä laskin lapsia – 1, 2, 3... M, K, O... 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7... M, K, O, Josiah, Caedmon, Ella, Ethan - ja vaihdoin kuulumisia kahden hyvän ystävän kanssa. Me puhuttiin vähän kaikesta. Me puhuttiin elämästä ja työstä, Angela on sairaanhoitaja ja Amy valokuvaaja. Angela palaa syksyllä osa-aikaisesti - kolme päivää kuukaudessa - työhönsä saattohoitoon, Amy tekee keikkahommia. Käytiin läpi äitiyden suuria tunteita, pohdittiin maanjäristyksiä, kesälomia, kä...

Aamulla herätessäni kurotan yöpöydälle, kohti puhelinta jo ennen kuin avaan silmät. Joku sanoo että se on mediariippuvuutta. Olkoon. Silti teen niin. Ensin avaan sähköpostin, siis sen normi inboksin ja deletoin kaiken turhan. Turhaan lukeutuu lähinnä mainoksia. Sit avaan mahdolliset tärkeät. Aamulla niitä ei yleensä ole, tärkeät tulee myöhemmin – virka-aikaan. Kun inboksi on käyty läpi kurkistan onko kansioissa mitään, tää on vähän kuin joulukalenteri. Avaan blogikansion ja lasken mahdolliset kommentit. En lue niitä vielä, säästän ne aamukahville. Jokaisen kommentin avaaminen jännittää vähän. Tuleeko risuja vai ruusuja. Saanko kannustusta vai lunta tupaan. Nautiskelen. Vastaan jos ehdin. Vastaan jos mulla on vastus. Joskus vastausta pitää haudutella hetken, miettiä mitä sanoa ja miten asettaa sanansa. Toisinaan aamulla on kiire ja vastaaminen jää tuonnemmaksi. Kirjoittaessani pyrin rehellisyyteen. Yritän olla siloittelematta, kaunistelematta tai vääristelemättä. Usein ajatuk...

Valitan että on rankkaa. Hetken uskon etten jaksa, ja jaksan taas. Tottakai jaksan sillä rakkaus on ihmeellinen voima, se on ehtymätön. Ne on mun. Ne on mun vaikka elämä on kuinka sekavaa ja täynnä liian paljon ääntä. Usein ne on aamulla heti herättyään – vielä unisina, ennen ensimmäistä ”tilannetta” – parhaimmillaan. Tai ehkä illalla. Silloin kun ne on jo sängyssä ja mä kerron niille iltasatua pienestä koirasta joka on viikon vanha, tai kun M salaa vakoilee mun katsomaa telkkarisarjaa ja luulee etten mä huomaa.  Silloin ne on  parhaimmillaan. Joskus ne on parhaimmillaan kun ne huutamisen sijaan keskustelee keskenään takapenkillä.  Niiden ajatukset on moniuloitteisia ja mahtavia. Silloin ne on parhaimmillaan. Joskus kun me puuhataan jotakin ihan vaan kahdestaan. Kun M auttaa mua järjestämään meidän noin tsiljoonaa paperia, järjestäjä rakastaa järjestämistä ja lykkää paperin toisensa jälkeen just oikeeseen riippukansioon; erityiopetussuunnitelmat, koulupaperit, ...

Eilen oli hammaslääkäri, siis laumalla. Täällä hammaslääkärissä käyminen aloitetaan vaihtoehtoisesti silloin kun tulee ekat hampaat, tai viimeistään vuoden ikäisenä. Vuoden iässä pitäis mennä hammaslääkäriin oli hampaita tai ei. Näin siis täydellisessä maailmassa. On valtavasti lapsia jotka eivät ole minkäänlaisen hammashoidon piirissä, mutta me jotka ollaan tehdään kai pääsääntöisesti näin. Se ekan hammaslääkärikäynnin jälkeen, hammaslääkärissä käydään kuuden kuukauden välein, ja näinpä me suunnataan hammaslääkäriin heinäkuussa ja tammikuussa. Hammaslääkärinsä jokainen valitsee ihan itse, useimmat ystävän-tuttavan-toisenäidin-naapurin suosituksesta. Niin mekin. Me käydään lastenhammaslääkärissä, siellä samassa missä kaikki jotka mä tunnen käy. Yhtä hyvin voisin viedä ne omaan hammaslääkäriini, mutta lastenhammaslääkärissä on hauskempaa, ja näin ollen hammaslääkärikokemus on positiivisempi kuin ne omat muistot kouluhammashoitolasta. Kahdesti vuodessa hampaat puhdistetaan...

Herään kuudelta. Ei aavistustakaan miksi, mutta herään. Alakerran täyttää ilmastointilaitteen tasainen humina joka voimistuu aina välillä kompuran käynnistyessä. Tuoli natisee ja seinäkellosta kuuluu tasainen naputus. Etupihalla käyskentelee peura joka aina välillä vilkaisee ikkunaa kuin arvellen onko se nähty. Naapuri oli eilen nähnyt ison ilveksen. Onneksi se naapuri jonka mielestä on makeeta asua täällä luonnonhelmassa. Kirjoittaminen puhdistaa ilmaa. Sen avulla on helpompaa ottaa etäisyyttä asioihin ja jatkaa taas eteenpäin. Korjasin meidän tiskikoneen. En niinkään taidolla vaan enneminkin päättäväisyydellä ja vähän onnenkantamoisellakin. Tiskikone on alle vuodenikäinen ja tää on toka kerta kun se menee rikki. Ekalla kerralla odotin takuukorjaajaa viikon ja kuulin ettei vika oikeastaan edes kuulu takuuseen. Tällä kertaa päättelin että siinä on sama vika, poistoputki tukossa ja päätin ettei se ota jos ei annakaan, siis yrittää korjata se. Tunnin lattialla konttaamisen, al...

Olli Immonen aukoo päätään ja saa arvattavasti aikaan melkoisesti hälinää. Hyvä että saa. Aito Avioliitto kansalaisaloite saa kasaan tarvittavat äänet nitkahtaakseen eteenpäin ajatuksenaan kumota tasa-arvoinen avioliittolaki. Niputan molemmat tapahtumat yhteen, ovathan ne sukua toisilleen vaikka Aidon Avioliiton kannattajat ehkä kieltäytyvät sitä näkemästä. Keskityn ennemmin meidän viikonloppuun, sen kohokohtiin ja rimanalituksiin ja mitä niistä sitten seurasi. Eilen illalla konttasin Fredden kanssa olohuoneen lattialla meidän kootessa Ikean Billyä ruokailutilan seinustalle. Epäinsinööri Fredde tunkee puutappeja vääriin reikiin, K riehuu, M kiukuttelee ja O:sta lähtee sellainen epämääräinen narina. Ne on väsyneitä lauantaista, mä olen väsynyt lauantaista. Mä olen väsynyt mun perheeseen, päästän muutaman suomalaiskansallisen ärräpään niin että kaikki ympärillä pysähtyy. Viimeisenä mun huulilta tasi päästä ilmoille; ”Enkö mä v**tu sanonut että ulommaisiin reikiin!!!” S...

M leirin päättäjäisissä tänään Sain niin osuvan kommentin että vastaan siihen erikseen. Vastaan siihen erikseen, koska olin muutenkin ajatellut tänään tavallaan sivuta aihetta, en ehkä juuri niihin kysymyksiin vastaten, mutta tavallaan kuitenkin. Meidän perheessä on kolme lasta. Yhdellä on ihan virallisestikin autisminkirjon diagnoosi ja sen rinnakkaislahjana ahdistuneisuushäiriö. Sit on se toinen, K jolla tiedetään jo olevan tarkkaavaisuushäiriö. Se ei ole sellainen vähän vilkas, sellainen joka menis muitten joukossa jos antais mennä. Se on sellainen joka itse kärsii omista oireistaan ja lääkityksestään huolimatta itki mun sylissä eilen, sopertaen ettei tiedä miksi sen on koko ajan pakko tehdä kaikkea kamalaa. K:lla on puolentoistaviikon päästä testipäivä ja sen tuloksena me ollaan toivottavasti viisaampia ja osataan katsoa kokonaisuutta lapsen kannalta järkevämmin. Kolmas on koko elämänsä tullut vähän jälkijunassa. Se oppi kaiken myöhemmin kuin ikätoverinsa, mutta oppi k...

On torstai. Torstai, heinäkuun 23. Martan syntymäpäivä, tosin aamulla en sitä vielä tiennyt. Siis silloin kun alakertaan tupsahti tyttölapsi joka valitti että sitä kutittaa ihan armottomasti ja kaikkialta. Pyysin että se näyttää mistä ja kuuliaisesti se näytti nilkkaa jossa oli hyttysenpurema, ja reittä jossa oli kolme hyttysenpuremaa, ja vatsaa jossa niitä oli neljä, ja käsivarsia joissa hyttysenpuremia oli useampia. Kaivoin kaapista allergialääkettä ja sellaista paikallisesti levitettävää liuosta rauhoittamaan kutinaa. Se sanoi et se yrittää olla raapimatta, mutta raapi silti... vatsaa, jalkaa, toista jalkaa, selkää, käsivarsia. Tarjoilin ensihätään paahtoleipää ja istahdin parhaan kaverini googlen pariin. Eilen illalla me ei oltu ulkona. Eilen me oltiin uimassa. Eilen me uitiin koko iltapäivä. En huomannut rannalla hyttysiä. En huomannut puistossa tai keinuilla tai kiipeilyseinällä hyttysiä. Silti olin aika vakuuttunut siitä et joku sitä puri. Toisaalta... onhan se ollut koko v...

Muutaman päivän me ollaan Fredden kanssa mietitty miksi meidän rakkaasta prinsessasta on taas kerran tullut kuin myrskyn merkki. Se pätkii poikia turpaan, pyörittelee silmiään, tiuskii ja kiukuttelee, noin kaiken kaikkiaan ihan kaikki on huonosti ja jos ei just nyt ole niin kohta ainakin. Se ei itsekään tiedä miksi se on niin huonolla tuulella... kunnes. siellä oli rapu - oikeesti Kunnes me istuttiin uimarannan laiturilla luomassa sitä ikimuistoista kesää ja mä kaivoi kylmälaukun uumenista eväitä. Kaivoin lounasleivät, pakastekuivatun parsakaalin ja riisimaidosta tehdyt juustotikut. Sen jälkeen kun löysin ne muutama viikko takaperin niitä on syöty paljon. Lauma söi eväitään ja mä ihan vaan silmäkulmastani huomasin sen riisijuuston tuoteselosteen; vettä, tummaa riisiä, vaaleaa riisiä, kaseiinia... Niin, kaseeinilla on toinenkin nimi. Kaseiini on maitoproteiinia. Kaseiini on just se asia jota mun lapsen elimistö ei kykene käsittelemään. Kaseiinista tulee epämääräise...