Siirry pääsisältöön

kaksi tuoppia kiitos!

täällä asuu koiria, me tavattiin Noche ja Will

Jos kaikki menee hyvin, syntyy meille koiranpentu noin kahden viikon päästä. Koko perhe on innoissaan ja odottaa uutta vauvaa syntyväksi. M pelkää yhdessä mun kanssa ettei synnykään yhtään tyttöä, ja sit me joudutaan taas odottamaan.

lauma ja Noche


Eilistä koiratapaamista juhlistimme syömällä lauman kanssa ravintolassa. Koska paikallisen panimon ravintola oli sopivasti matkan varrella pysäköimme pihaan ja kävelimme sisään. Emme istuneet terassilla koska meidän piloillehemmoteltujen mielestä oli liian kylmä (24C). Jos olisi ollut vähemmän tuulista ja lämpimämpää olisimme istuneet terassille moneen muun kanssa. Ravintola terasseineen oli täynnä pyöräilijöitä, töistä kotiin matkalla olijoita, naisia istumassa kesäiltaa, äitejä ja isiä ja lapsia. Aikuisilla oli edessään olut, oltiinhan panimossa. Siinä istuskellessa ja syödessä join kaksi olutta. Freddekin joi kaksi olutta. Lapsilla oli edessään kokista, limonaatia ja omenamehua. Viereisessä pöydässä istuvalla naisporukalla oli myös edessään oluet, vieressä oli vaunuissa pieni vauva. Kukaan ei ollut humalassa enkä usko että kenenkään tarkoituksena oli humaltua.



Useimmissa ystävä ja tuttavaperheissä käytetään alkoholia päivittäin, näin myös meillä. Kun Fredde tulee töistä me juodaan oluet – yhdet ei kahta, kolmea, viittä tai viittätoista. Oluen jälkeen jompikumpi meistä kaataa meille lasit viiniä. Tämä toistuu päivittäin. Seitsemänä päivänä viikossa. Syntymäpäivinä ja muina juhlahetkinä aloitetaan aamu mimosalla. Toisinaan avataan parempi pullo, useimmiten pysytään arkiviineissä. Lastenkutsuillakin tarjotaan miltei poikkeuksetta aikuisille alkoholia, ei siis vain meidän kutsuilla vaan lastenkutsuilla noin yleensä. Naisten kanssa kokoonnutaan aina toisinaan läheiseen pubiin lasilliselle ja jokainen ajaa sieltä ihan itse myös kotiin.

En ole koskaan kuullutkaan etteikö ravintolassa tarjoiltaisi alkoholia sen takia että lapset ovat mukana. Miksi ei? Lauantaisin ja sunnuntaisin me pysähdytään usein ravintolaan, ihan vain lasilliselle. Joskus tilataan alkuruoka, usein ei. Mulle ei tullut mieleenikään etteikö mulle tarjoiltaisi. Kyllä amerikassakin on alkoholisteja, ja kyllä täältäkin löytyy niitä jotka vetävät nakit silmille, perseet olalle tai nollavat. Alkoholia ei saa myydä päihtyneelle henkilölle, käsittääkseni Suomessa on sama lainsäädäntö? Siitä olen samaa mieltä että kännääminen lasten kanssa on edesvastuutonta, se asettaa lapset tarpeettomaan vaaraan ja opettaa lapsille humalahakuista juomista. Kuopiolaisen ravintolan käytäntö oli toivottavasti yksittäistapaus ja hätävarjelun liioittelua.

panimossa

Viime viikonloppuna K kysyi voiko hänkin saada oluen. Kun vastasin ettei olut ole lastenjuomaa, sain kysymykseksi ymmärrettävästi; ”Miksi ei?” Sen jälkeen me puhuttiin koko lauman kanssa yhdessä alkoholista ja miten ihmisen elimistö reagoi alkoholiin, ja miten lapsen elimistö ei osaa käsitellä alkoholia. Me puhuttiin siitä miten juomalla liian paljon alkoholia tulee myrkytystilaan – humalaan – ja mitä siitä seuraa. Me puhuttiin myös siitä miten erilaisissa juomissa on erilaisia määriä alkoholia, ja miten olutta juodaan isompi lasillinen kuin viiniä ja miten Fredde kaataa viskilasiin vaan ihan vähän.

Kiillottamatta kruunua totean ettei meillä olla koskaan humalassa, eikä kenelläkään ole koskaan krapulaa. Ei ole tarvetta tehdä irtiottoja, nollata tai pistää elämä risaiseksi. Tämä päätös on tehty, tai oikeastaan tapahtunut ihan itsestään jo vuosia sitten. Ajatus siitä että meistä jompikumpi tai molemmat odottaisi viikonloppua, juhlia tai iltaa ravintolassa vetääkseen kännit tuntuu suorastaan absurdilta. Olen nähnyt Fredden krapulassa kahdesti yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Itse olen viettänyt krapulapäivän ehkä sen samat kaksi tai kolme kertaa. Meistä kumpikaan ei saa humalasta nautintoa. Humala tuntuu pahalta. Omalla kohdallani pitäisin huolestuttavana tilannetta jossa en osaisi juoda vain lasia tai kahta. Se että vaihtoehdot on kaikki tai ei mitään kertoo omissa silmissä muustakin kuin humalahakuisen juomisen kulttuurista, se kertoo kyvyttömyydestä hallita omaa juomistaan. On taitolaji osata lopettaa ennen kuin humaltuu.


Se onko tasainen tissuttelu yhtään sen terveellisempää kuin kunnon kännien vetäminen harvemmin, siitä on näkemyksiä puolesta ja vastaan. Toisaalta riski joutua onnettomuuteen, teloa itsensä humalassa tai tehdä humalan nimissä typeryyksiä jää pois jos ei koskaan ole humalassa. 

M tanssii lavalla leiriviikon aikana

Kommentit

  1. Varmaan tosi mukavaa kaikille teille, kun saatte jonkun ajan päästä uuden pennun! Toivotaan, että syntyis tyttökoirakin!

    Onko USA:ssa muuten eri promillerajat autolla ajolle kuin Suomessa? Itse en koskaan ole uskaltanut ajaa autolla, jos juon yhtään alkoholia. Ajatteko silti autolla, vaikka olisitte ottaneet pari olutta? Montako keskiolutta tai vastaavaa voi ottaa ja silti ajaa autolla ilman liian korkeaa promillemäärää? Itse en tiedä näistä ja sanon aina miehellekin, ettei vaan ajais, vaikka ois juonut ees yhden pullollisen. No, toisaalta sillä on selvinkin päin keskittymisongelmaa, joten sen ei kannata kyllä ajaa kuin ihan selvänä.

    Maijuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me odotetaan uutta tulokasta kaikki innoissamme! Ihanaa saada taloon taas hännänheiluttaja.

      Vaikka osavaltiot saavat päättää promillerajoistaan itsenäisesti, käytännössä se on kaikkialla se sama 0.8 promillea. Vain New Yorkin osavaltio vaatii ammattikuljettajalta 0.4 promillea. Rattijuoppoja taitaa olla kaikkialla maailmassa eikä siihen taida auttaa promillerajat.

      Käytännössä 0.8 on niin paljon etten itse enää istuisi ratin taakse, onhan se melkein promillen humala. Parin oluen jälkeen voi vielä ajaa, eihän niitä putkeen vedetä kymmenessä minuutissa ja sit hypätä autoon. Täällä ei ole ratsioita vaan kuljettajan saa pysäyttää vain jos lakia rikotaan. Niinpä meillä näkyy lauantai iltaisin kuljettajia jotka ajavat korostetun huolellisesti vähän alle nopeusrajoituksen ;)

      Poista
  2. Näin se menee suunnilleen meilläkin. Miinus autoilu Suomessa ollessa (ja mulla aina). Se on jännä, kun on kerran karistanut kannoiltaan sen liikaa juomisen/humalajuomisen taakan, niin suhde alkoholiin muuttuu niin täysin. No, kaikki ei muutu kuitenkaan. Suomi on täynnä mestoja, joihin en ikinä menis lasteni kanssa sille yhdelle lasilliselle, tuopille, millekään, jotka mielellään kiertää mahdollisimman kaukaa. Multa oli muualla asuessa jotenkin unohtunut se, että ei riitä, että vastaan omasta käytöstäni ja käytöksestäni ja tiedän miten menettelen lasteni suhteen - ei, lähes aina ja kaikkialla pitää skannata ympäristöä, ellei halua altistaa lapsiaan sille kaikelle.
    En seurannut tätä Kuopion tapausta, että millaisesta mestasta oli kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa Jenkeissäkin on paljon epämääräisiä räkälöitä, joihin ei voi lasten kanssa mennä tuopilliselle? Eikö niitä sellaisia paikkoja ole joka maassa, koska mikään maa ei ole täynnä vain järkeviä ja tasapainoisia tyyppejä ja ne epämääräiset tyypit kasaantuu usein erityisesti epämääräisiin paikkoihin. Monissa maissa kapakoissa on myös paljon pilvessä tai muissa aineissa olevia tyyppejä.

      Poista
    2. Tottakai on, mutta eikö tämän asian pitäis olla vanhempien ratkaistavissa, siis sen mihin lapsensa vie tai on viemättä? Ehkä sitten ei.

      Täällä asia on ratkaistu siten että ravintolat on rajattu ruokailutilaan ja baarialueeseen, baarin puolelle alle 21-vuotiailla ei ole asiaa, ei edes vanhempien seurassa. On myös ravintoloita joiden ovenpielessä on kyltti "no minors" - ei alaikäisiä.

      Poista
    3. Joo, mun kommentti ei ollut mikään Suomi-USA-jokumuumaa -vertailu...mutta jos nyt sitä omalla kohdalla mietin, niin Suomessa näihin paikkoihin on erittäin vaikea olla törmäämättä. Niitä on kirkonkylät ja ostoskeskukset pullollaan aamuysistä yömyöhään, samoin sitä jengiä (käyttöä ja käytöstä), jota haluan lasten kanssa liikkuessa karttaa. Muualla asuessa ja reissatessa ei ole ollut tätä ongelmaa, vaan olis pitänyt erikseen etsiytyä tietyille alueille esittelemään lapsille humalaisia/muissa aineissa heiluvia.

      Poista
    4. Suomessakin olen nähnyt näitä rajattuja ravintoloita, joissa on erikseen baarialue yli 18-vuotiaille.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...