kylppärissä on valaita

Jokainen katsoo elämää omasta kokemuspohjastaan. Tämä omalta osaltaan vaikuttaa niihin valintoihin joita teemme vanhempina, kasvattajina ja yhteiskunnan jäseninä. Omat valinnat tuntuvat oikeilta, ja usein meillä on tarve vakuuttaa muut siitä että ne omat valinnat ovat ainoita oikeita, jos ei muuten niin vakuuttaaksemme itsemme siitä että valitsimme oikein. Tosiasiassa elämän täyttää mustan ja valkoisen sijasta värien kirjo. Se mikä on oikein yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Keskustelussa tai väittelyssä ei ole oikeaa lopputulosta vaan jäljelle jää kaksi tai useampi eriävää mielipidettä riippuen siitä mistä suunnasta asiaa katsoo. Jokainen niistä on yhtälailla oikea tai väärä, usein jotakin siltä väliltä.

Meillä on takana viikko kesän raamattuleiriä. Seurakunnan kesäleiri on monin tavoin kesän kohokohta. Sen viikon aikana tapahtuu enemmän kuin 52 pyhäkoulusunnuntain aikana. Tämän viikon sain seurata parinkymmenen 3-5 vuotiaan leirikokemusta. Meillä oli kivaa. Meillä oli meluisaa. Meillä oli riehakasta. Torstaina M kirjoitti nimensä kirjaan, jossa lupasi seurata Jeesusta tämän opetuslapsena. Ymmärrän että seitsemänvuotiaalle se oli todennäköisesti melko merkityksetön tapahtuma, joka painuu jonnekin mielen takamaille hyvinkin pian. Jos olisin voinut olisin lykännyt tätä tapahtumaa vielä useammalla vuodella. Itse vastustan tällaista jonkinlaisen ryhmähegemonian nimessä tapahtuvaa sitoutumista. Jos meidän lapset valitsee mun tien, toivon sen tapahtuvan sitten kun heillä on mahdollisuus itsenäisesti tehdä valintansa ilman minkäänlaista ryhmän painostusta. Ei siksi että muutkin. Ei siksi että joku toinen, vaan siksi että ihan itse haluaa ja tahtoo. Meidän kodissa on tarjolla kumpikin vaihtoehto.

Heinäkuun alusta me aloitettiin taas kerran uudessa vakuutuksessa. Periaatteessa se on parempi kuin edellinen. Käytännössä kaikessa on jotakin hyvää ja huonoa. Kokonaisuudessaan meidän perheen terveydenhoitokulujen pitäis uuden vakuutuksen myötä kohtuullistua. Järjettömällä kuukausimaksulla saa enemmän kuin ennen. Lääkärikäynnit ovat edullisempia. Vakuutus korvaa enemmän, paremmin ja laajemmin. Reseptilääkkeet ovat edullisempia. Käytännössä kävin eilen illalla läpi meidän reseptilääkkeitä. Mun lääkitys on korvattu. M:n lääkitys on korvattu ja edullisempi kuin ennen. K:n lääkityksen kohdalla sain viestin; ”Tämä lääkitys ei kuulu vakuutuksen piiriin eikä sitä korvata.” Yhtäkkiä me ollaan tilanteessa jossa lapsen lääkitys on pakko vaihtaa. Nykyinen lääkitys kun maksaa omakustanteena $240 kuukaudessa.

Torstai-iltana yhdeksän jälkeen laitan viestin K:n psykiatrille. Kerron tilanteesta ja kysyn neuvoa. Laitan mukaan myös listan vaihtoehtoisiksi tarjotuista lääkkeitä. Puoli yhdentoista aikaan illalla tilanne on selvitetty. K:lle on valittu uusi lääkitys sähköpostikirjeenvaihdolla virka-ajan ulkopuolella. Tänään Fredde ajoi psykiatrin vastaanoton kautta kotiin ja poimi vastaanotosta K:n uuden reseptin. Lääkäri laittoi mulle sähköpostilla yksityiskohtaiset ohjeet lääkityksen vaihtamisesta ja me sovittiin että tavataan neljän viikon kuluttua uuden lääkityksen aloittamisesta. Täällä lääkäri on aina töissä. Se vastaa potilaan sähköpostiin iltaisin ja viikonloppuisin. Sille voi aina laittaa sähköpostia tai soittaa, siis aina.

Perjantaina soitan vakuutusyhtiöön K:n tulevasta leikkauksesta, ihan vaan ettei tule mitään ylläreitä siitä kuka sen laskun maksaa. Olen yllättynyt kun saan ihmisen puhelimenpäähän käytännössä ilman jonottamista. Esitän kysymyksen ja Jessica puhelimen toisessa päässä kysyy tiedänkö toimenpiteen laskutuskoodia - no, enpä tiedä. Jessica kysyy sopiiko jos hän ottaa yhteyttä lastensairaalaan ja kysyy sen? - sopiihan tuo. Jään odottelemaan linjalle ja tyhjennän odotellessani tiskikoneen. Jessica palaa takaisin ja sanoo että toimenpide korvataan, meille jää vuotuinen omavastuu ja 20% toimenpiteen hinnasta. Loistavaa. 

Eilen illalla K halus mennä kylpyyn. Annoin luvan ehdoin a) vesi pysyy ammeessa b) kylpy tapahtuu lasten omassa kylpyammeessa, ei mun. M jäi alakertaan harjoittelemaan kesäleirin tanssikoreografioita ja esiintymään meille. O oli M:n apulaisena ja raamattuhirvenä – ”Bible Point Moose”.  Kymmenen minuuttia myöhemmin K on rakentanut lasten kylpyammeeseen akvaarion. Siellä ui kaikki lasten pyyhkeet ja matot... ne oli kaloja, isoja kaloja. K:n ideapankki on ehtymätön. 

Puolitoista viikkoa isovanhempien lähdön jälkeen tilanne on rauhoittunut. Me ollaan saatu meidän puolikaoottinen normaali takaisin. Elämään mahtuu iloa, naurua, lasten riitoja. Arkeen kuuluu K:n hulvattomia ideoita, O:n mökötystä pöydän alla ja M:n maailma, omanalaisensa ja ihana.

heinäkuussa 2010 meillä oli kaksi poikaa yksissä rattaissa