torstai 23. heinäkuuta 2015

martta ja uimarinkutka

On torstai. Torstai, heinäkuun 23. Martan syntymäpäivä, tosin aamulla en sitä vielä tiennyt. Siis silloin kun alakertaan tupsahti tyttölapsi joka valitti että sitä kutittaa ihan armottomasti ja kaikkialta. Pyysin että se näyttää mistä ja kuuliaisesti se näytti nilkkaa jossa oli hyttysenpurema, ja reittä jossa oli kolme hyttysenpuremaa, ja vatsaa jossa niitä oli neljä, ja käsivarsia joissa hyttysenpuremia oli useampia. Kaivoin kaapista allergialääkettä ja sellaista paikallisesti levitettävää liuosta rauhoittamaan kutinaa. Se sanoi et se yrittää olla raapimatta, mutta raapi silti... vatsaa, jalkaa, toista jalkaa, selkää, käsivarsia.

Tarjoilin ensihätään paahtoleipää ja istahdin parhaan kaverini googlen pariin. Eilen illalla me ei oltu ulkona. Eilen me oltiin uimassa. Eilen me uitiin koko iltapäivä. En huomannut rannalla hyttysiä. En huomannut puistossa tai keinuilla tai kiipeilyseinällä hyttysiä. Silti olin aika vakuuttunut siitä et joku sitä puri. Toisaalta... onhan se ollut koko viikon leirillä, ja viime viikonkin. Ja eilen illalla se valitti tukkoista nenää. Nenä huuhdeltiin suolavedellä ja perään suihkautettiin ensin allergialääkettä ja sit rasvaa ja ongelma hoitui sillä. Mutta miksi se on täynnä kutisevia paukamia. Google tarjoili vastauksia, ja vaikka olin melko vakuuttunut siitä että päädyin oikeeseen diagnoosiin varasin silti ajan lääkärille, ei muuten mutta Tohtori netti ei kuitenkaan ihan aina osaa ajatella kaikkea.

lääkärissä


Puolisentuntia myöhemmin me istuttiin lastenlääkäriaseman vastaanottohuoneessa. Ne kaikki kolme istui rivissä siinä pöydällä ja jokainen luki kirjaa. Otin ekan mahdollisen ajan jotta prinsessa pääsis leirilleen ja Tohtori Larsen astui huoneeseen. Kerroin tohtorille oman mielipiteen tilanteesta, vastailin kysymyksiin ja tohtori tutkaili paukamia. Se kysyi kysmyksiä myös M:lta ja M vastili kuuliaisesti. Kuten arvelinkin, neidillä on sorsien parasiittien levittämä ”uimarin kutka” vaaraton, mutta äärimmäisen kiusallinen ja kutiseva järvisyyhy. Miksi me muut ei saatu sitä? Koska se on niitten parasiittien toukkien aiheuttama allerginen reaktio, eikä kaikki ole allergisia niille mikroskooppisen pienille toukille. Periaatteessa järvisyyhy pitäis voida välttää käymällä suihkssa uinnin jälkeen. Periaatteessa. Ei aina. M sai syyhynsä suihkusta huolimatta.

Ei sille varsinaisesti mitään voi tehdä. Järvisyyhy paranee itsestään, mutta kutinaa voi lievittää antihistamiineilla ja samalla litkulla ”calamine lotion” millä lievitetään Myrkkymuratin ja Myrkkysumakin aiheuttamaa ihottumaa. Vastusteluista huolimatta ajoin kutisevan lapsen leirille, ajatuksena että kutina ehkä vähän unohtuis leirin aikana. Hyvä ajatus. Antihistamiinit yhdistettynä leiriin helpotti oloa ja kotiin tuli vähemmän kutiseva lapsi.

iltapäivällä me käytiin pyöräretkellä


M:n jäätyä leirille me ajettiin apteekkiin ostamaan sitä edellä mainittu litkua. Silmäkulmasta näin että puhelimessa oli muutama uusi sähköposti ja ennen auton starttaamista – valhe, starttasin auton ja käänsin ilmastoinnin nupit kaakkoon – katsastin meilikansion, deletoin kolme ensimmäistä ja avasin viimeisen:

“Hi Yksis,
Yes! We have puppies! We have 2 yellow females - I think you were leaning toward a female? Let me know if you are still interested please. Oh goodness but you have a lovely family!!
Lucy”


Martta on syntynyt. Tyttöjä tuli kaksi, molemmat keltaisia. Kahdeksan viikon päästä meillä on taas koira. Vastaan kasvattajalle ja laitan viestin eteenpäin Freddelle. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.