Siirry pääsisältöön

martta ja uimarinkutka

On torstai. Torstai, heinäkuun 23. Martan syntymäpäivä, tosin aamulla en sitä vielä tiennyt. Siis silloin kun alakertaan tupsahti tyttölapsi joka valitti että sitä kutittaa ihan armottomasti ja kaikkialta. Pyysin että se näyttää mistä ja kuuliaisesti se näytti nilkkaa jossa oli hyttysenpurema, ja reittä jossa oli kolme hyttysenpuremaa, ja vatsaa jossa niitä oli neljä, ja käsivarsia joissa hyttysenpuremia oli useampia. Kaivoin kaapista allergialääkettä ja sellaista paikallisesti levitettävää liuosta rauhoittamaan kutinaa. Se sanoi et se yrittää olla raapimatta, mutta raapi silti... vatsaa, jalkaa, toista jalkaa, selkää, käsivarsia.

Tarjoilin ensihätään paahtoleipää ja istahdin parhaan kaverini googlen pariin. Eilen illalla me ei oltu ulkona. Eilen me oltiin uimassa. Eilen me uitiin koko iltapäivä. En huomannut rannalla hyttysiä. En huomannut puistossa tai keinuilla tai kiipeilyseinällä hyttysiä. Silti olin aika vakuuttunut siitä et joku sitä puri. Toisaalta... onhan se ollut koko viikon leirillä, ja viime viikonkin. Ja eilen illalla se valitti tukkoista nenää. Nenä huuhdeltiin suolavedellä ja perään suihkautettiin ensin allergialääkettä ja sit rasvaa ja ongelma hoitui sillä. Mutta miksi se on täynnä kutisevia paukamia. Google tarjoili vastauksia, ja vaikka olin melko vakuuttunut siitä että päädyin oikeeseen diagnoosiin varasin silti ajan lääkärille, ei muuten mutta Tohtori netti ei kuitenkaan ihan aina osaa ajatella kaikkea.

lääkärissä


Puolisentuntia myöhemmin me istuttiin lastenlääkäriaseman vastaanottohuoneessa. Ne kaikki kolme istui rivissä siinä pöydällä ja jokainen luki kirjaa. Otin ekan mahdollisen ajan jotta prinsessa pääsis leirilleen ja Tohtori Larsen astui huoneeseen. Kerroin tohtorille oman mielipiteen tilanteesta, vastailin kysymyksiin ja tohtori tutkaili paukamia. Se kysyi kysmyksiä myös M:lta ja M vastili kuuliaisesti. Kuten arvelinkin, neidillä on sorsien parasiittien levittämä ”uimarin kutka” vaaraton, mutta äärimmäisen kiusallinen ja kutiseva järvisyyhy. Miksi me muut ei saatu sitä? Koska se on niitten parasiittien toukkien aiheuttama allerginen reaktio, eikä kaikki ole allergisia niille mikroskooppisen pienille toukille. Periaatteessa järvisyyhy pitäis voida välttää käymällä suihkssa uinnin jälkeen. Periaatteessa. Ei aina. M sai syyhynsä suihkusta huolimatta.

Ei sille varsinaisesti mitään voi tehdä. Järvisyyhy paranee itsestään, mutta kutinaa voi lievittää antihistamiineilla ja samalla litkulla ”calamine lotion” millä lievitetään Myrkkymuratin ja Myrkkysumakin aiheuttamaa ihottumaa. Vastusteluista huolimatta ajoin kutisevan lapsen leirille, ajatuksena että kutina ehkä vähän unohtuis leirin aikana. Hyvä ajatus. Antihistamiinit yhdistettynä leiriin helpotti oloa ja kotiin tuli vähemmän kutiseva lapsi.

iltapäivällä me käytiin pyöräretkellä


M:n jäätyä leirille me ajettiin apteekkiin ostamaan sitä edellä mainittu litkua. Silmäkulmasta näin että puhelimessa oli muutama uusi sähköposti ja ennen auton starttaamista – valhe, starttasin auton ja käänsin ilmastoinnin nupit kaakkoon – katsastin meilikansion, deletoin kolme ensimmäistä ja avasin viimeisen:

“Hi Yksis,
Yes! We have puppies! We have 2 yellow females - I think you were leaning toward a female? Let me know if you are still interested please. Oh goodness but you have a lovely family!!
Lucy”


Martta on syntynyt. Tyttöjä tuli kaksi, molemmat keltaisia. Kahdeksan viikon päästä meillä on taas koira. Vastaan kasvattajalle ja laitan viestin eteenpäin Freddelle. 





Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää