Siirry pääsisältöön

tiellä taas



Se että elohopea kipuaa päivällä neljänkympin tuntumaan ei ainakaan helpota. Aamulla auto lastataan, ajetaan seuraavaan elämykseen ja nautiskellaan taas koko rahalla. Lauma lahjotaan tarvittaessa hiljaiseksi karkilla.  Välillä tankataan vaihtoehtoisesti oluella kahvilla ja/tai ruualla. Ravintolassa O muistuttaa että ravintolassa saa juoda kokista – joo, rakas, niin saat. Kokista kuluu, niin kuluu myös vetä, olutta ja kahvia.

Lake Union on kansainvälinen lentokenttä. Kuvassa lähtevä vesitaso.

Uneton Seattlessa



ritiläsillasta näkyy läpi

Kanavassa. Oikealla näkyy pienveneitten jono. Täältä pääsee järveltä merelle.










Lokilla oli pesä parhaassa paikassa.



Yhdestä elämyksestä siirrytään seuraavaan. Kiivetään portaita ja helteen paahtamia katuja. Maantieteellisesti Seattlen kaupunki muistuttaa San Franciscoa. Täällä on on mäki ja mäen kaverit. Osassa on rakennettu portaat helpottamaan kiipeämistä. Välillä pysähdytään odottamaan käppänöitä – niin kuin ne itse itseään nimittää. Aurinko on paahtanut kadut niin kuumiksi että asvaltti polttaa varpaita kengänpohjan lävitse.





Katupöly muuttaa jalat mustiksi ja illalla suihkussa saippuan kanssa vesi värjäytyy mustaksi. Ruokakaupasta ostan lapsille kylpypommin ajamaan sen palasaippuan virkaa, siis sen jolla itse jalkani kuuraan. Lasten kengät nostan suoraan keittiön lavuaariin, omat varvastossuni heitän roskikseen. Kaadan päälle tiskiainetta ja kloriittia. Muistan miten New Yorkin kesänä jalat ja kengät koki saman kohtalon.






Seattlen satama on Alaskaan matkaavien risteilylaivojen tukikohta.




Tänään on itsenäisyyspäivä. Yhdysvallat täyttää 239 vuotta. Maa on edelleen nuori ja se juhlii nuoren riemulla. Illalla on paljon kiistelty ilotulitusnäytös. Mä kuuluin niihin, jotka vastusti. En sinänsä ilotulituksia sillä ne on upeat ja juhlavat ja ihanat. Niistä on jokaisena vuonna puhuttu vielä kuukausia tapahtuman jälkeen ja meidän ilotulituksia tullaan salaa katsomaan kaukaakin. Kuulun siihen ryhmään joka pelkää että ne kauniit, upeat ja juhlavat polttaa mennessään ensin sen jalkapallokentän, sitten ympäröivän metsän ja lopulta myös meidän kaikkien kodit. Vienosti joku yritti ehdottaa että siirrettäis komeus syksyyn – turhaan. On kuivaa. On niin kuivaa että metsä on jo aikaa sitten lakannut tuoksumasta metsälle, sen tuoksu muistuttaa lähinnä jalkahikeä. Sellaiselta tuoksuu liian kuiva metsä, sellainen joka ei ole saanut vettä kuukausiin.


Seattlen alta löytyy kaupungin historia.

Maanalaiset jalkakäytävät ja liikehuoneistot on rakennettu muurien sisään ennen katujen nostamista nykyiselle tasolleen. Seattlen kaupunki on kirjaimellisesti rakennettu paskan päälle - viemärijäte - huorien rahoilla. Ilotytöt olivat oman aikansa suurituloisia "ompelijattaria" ja omelukoneveroa keräämällä saatiin varat kaupungin katujen nostamiseen ja viemärijäteongelman hoitamiseen., 




Vanhat jalkakäytävät on katettu, osin lasi-ikkunoin.


Tältä ne lasi-ikkunat näyttää nykyisillä jalkakäytävillä.

Suomalaiselta ei saa viedä saunaa. Amerikkalaiselta ei voi viedä grilliä tai itsenäisyyspäivän ilotulistusta. Keskustelussa päädyttiin lopulta siihen että on meillä on oikeus ilotulituksiin. Tänään meillä on siis ilotulitukset.


Iltapäivällä kuumenee grilli. Siellä kypsyy tunti toisensa jälkeen ribsit. Ribsien kanssa tarjoillaan maissia, vesimelonia ja makaronisalaattia – perinneruokaa. 


Vesiputki silloin joskus ennen



Ennen kaupungin nostamista vessat tulvivat nousuveden aikaan.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Kisu4. heinäkuuta 2015 klo 23.39

    Mielenkiintoinen juttu tuo katujen nostaminen. Minkäs merkkiset nuo teidän lasten kivat kesäkengät olikaan? Olet kyllä maininnut, mutta en muista, milloin, että pystyisin jutun etsimään. Saisikohan niitä tilattua jostain Suomeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa5. heinäkuuta 2015 klo 8.49

      Ne on Native -merkkiset. Ainakin Amazonista kannattaa varmasti katsoa :)
      https://nativeshoes.com/

      Poista
    2. Kisu5. heinäkuuta 2015 klo 13.40

      Kiitos! Suomesta on todella vaikea löytää kenkiä lapsille, jotka olishyvät jalalle (ei liian jäykät pohjat, mutta pysyy jalassa tiukasti)

      Poista
  2. Anonyymi5. heinäkuuta 2015 klo 6.40

    Kivoja kuvia! Meillä ei helteellä pystytä juurikaan juomaan diureetteja kuten kokista, olutta tai kahvia. Niiistä tulee meidän poppoon ja mun mielestä vaan enempi jano ja joskus jopa huono olo. Me juodaan veden lisäksi mehuja tai joskus jotain limppaa, jossa ei ole kofeiinia. Ja mehujäitä menee paljon ja vesimelonia. Nyt täälläkin on kovat helteet. Tosin vain noin 27-30, mutta kumminkin.

    Maijaliina

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää