tiistai 14. heinäkuuta 2015

muurahaispesä housuissa

Muutaman viimepäivän aikana olen, tai siis me ollaan yhdessä vanhempina pohdittu sitä vaihtoehtoa että kokeiltais K:n kanssa sitä paljon puhuttua kesätaukoa. Oon ollut kirjeenvaihdossa M:n ja K:n psykiatrin kanssa, olen haastatellut ystäviä jotka luopuu lääkityksestä kesän ajaksi ja lukenut vinon pinon artikkeleita aiheesta. Ne artikkelit joita olen lukenut, olen etsinyt niistä lähteistä joita itse pidän luotettavina, kuten  American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, American Psychiatric Association tai Mayo Clinic. Olen vieraillut ADD ja ADHD liiton sivuilla ja lukenut erilaisten lastenpsykiatrien kirjoittamia kolumneja yhden jos toisenkin.

ekan leiripäivän aamuna


Ystävä sanoo lopettavansa lasten lääkityksen kesäksi koska sen pojat kasvaa muuten niin huonosti. Se lopettaa lääkityksen kerralla ja tarjoilee laumalleen korvaushoitona B12-vitamiinia lastenlääkärin määräämänä. Viikon verran menee kuulemma paljon viiniä ja sit helpottaa. Toinen lääkitystaukoa pitävä menee pelkällä viinillä. ADHD lääkkeitä on kahdenlaisia, stimulantteja ja nonstimulantteja. Stimulantit voi lopettaa kuin seinään. Kärsiä mahdollisesti muutaman päivän hyperhyperhypervilkkaudesta ja sit päästä vähitellen niin sanottuun lääkitsemättömään normaaliin. Nonstimulantit taas pitää lopettaa vähitellen ja niiden vaikutuksen poistuminen elimistöstä saattaa viedä jopa kuukausia.



Meidän psykiatrin kanta oli se että vanhempina me tehdään lopullinen päätös, mutta hän suosittelee ehkä enneminkin annoksen pienentämistä kuin lopettamista, mikäli me halutaan keventää lääkityskuormaa kesällä. K:n lääkäri toteaa myös että mikäli meillä on K:n lääkityksen kanssa ongelmia, voidaan lääkityksen vaihtamistakin pohtia. M ei kesällä saa stimulanttiaan lainkaan ja ahdistuslääkityksen annostusta on kesäksi pienennetty.

Jokainen aiheesta kirjoitettu artikkeli jonka luin, varmasti päinvastaisiakin mielipiteitä löytyy, mutta ei sieltä mistä minä vastauksiani etsin, on aiheesta samaa mieltä. Lääkelomista ADD:n ja ADHD:n hoidossa on näitten tahojen mielestä useimmiten enemmän haittaa kuin hyötyä. Yksikään ei jätä mainitsematta sitä että tarkkaavaisuushäiriöitä on toki eritasoisia, mutta ihan samaan tapaan kuin sydän- ja verisuonitauditkin ovat ympärivuotisia ja ympärivuorokautisia, eivät lapsen tarkkaavaisuusongelmat tai ylivilkkauskaan rajoitu kouluvuoteen ja koulutunteihin. Ne ovat olemassa myös kesällä, iltaisin ja viikonloppuisin.



Psykiatrien kirjoittamissa kolumneissa todetaan jokaisessa että lääkäri myöntyy hoitotaukoihin yleensä vanhempien tahdosta, ja siitä ajatuksesta että halutaan ylläpitää hyvää hoitosuhdetta lapsen vanhempien kanssa. Artikkeleissa puhutaan myös sosiaalisten taitojen taantumisesta ja lapsen itsetunnon heikkenemisestä lääketaukojen takia. Osa kirjoittaa myös että hoitotasapainon saavuttaminen saattaa olla vaikeampaa lääkeloman jälkeen.

M saa kantaa oman ryhmänsä kylttiä
Maanantaiaamuna unohdan pitkästä aikaa antaa K:lle sen lääkkeen. On ensimmäinen leiriaamu. Puolikymmeneltä näen meidän yhteistilaisuudessa tuolillaan väkkäränä pyörivän lapsen. Viisi minuuttia myöhemmin näen että sen opettaja on istunut pojan viereen. Leirin jälkeen kotosalla yritän keksiä meille jotakin järkevää tekemistä, mutta palapelin palaset se heittää ilmaan, paperin se repii silpuksi, kaataa tuolin, eikä ulkona jaksa edes ajaa pyörällä. En uskalla päästää sitä silmistäni ja me yritetään lukea ja rakentaa ja lopulta katsoa telkkariakin. Mistään ei tule mitään. Fredde tulee kotiin mun repiessä hiuksia päästäni sen hyperhyperhyperhyperhypervilkkaan pojan kanssa. Mietin mielessäni ettei maailmassa taida olla sellaista määrää viiniä että mä edes haluaisin kokeilla lääkelomaa. Lopulta lykkään sille tabletin kouraan ja sitä hakiessani saan kuningasajatuksen. Tarjoilen sille jääkaapista sokerisen energiajuoman, epäilemättä aivan kamalan huono jannun maksalle ja munuaisille mutta olen epätoivoinen. Lasken huonoäitipisteitä, tästä niitä saa paljon.


Tuntia myöhemmin mun lapsi lukee kirjaa peiton alla sohvalla. Tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen aivot tarvitsevat stimulantin toimiakseen oikein. Stimulantti lisää aivoissa tiettyjen motorista hallintaa, tarkkaavaisuutta, järjestelykykyä, suunnittelua ja päätöksentekoa säätelevien pitoisuuksia ja helpottaa siten oireita. Ne aineet jotka tavallisissa ”keskivertoisissa” aivoissa stimuloivat ja virkistävät toimivat tarkkaavaisuushäiriöisen ihmisen aivoissa päinvastaisesti. Siksi energiajuoma rauhoittaa lapsen.


 

17 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! En edes tullut ajatelleeksi, että kofeiinikin toimisi tarkkaavaisuushäiriöisillä näin. Tosin miksipä ei, piriste mikä piriste :D Kiitos kivasta blogista, paljon ajatuksia on herännyt tämän myötä ja toki tätä on kiva lukea ihan "muuten vaankin" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Piristeet tosiaan vaikuttaa ADHD aivoihin päinvastaisesti.

      Poista
  2. Löysin joitakin kiinnostavia linkkejä aiheeseen liittyen. Meidän uskomattoman ylivilkkaalle diagnosoidulle ADHD /Asperger -lapsellemme olisi vuosia sitten määrätty Ritalinia. Valitsimme toisen tien ja hän kuntoutui todella toimintakykyiseksi ja hyvinvoivaksi (oikeastaan voisi sanoa terveeksi) tasokkaalla homeopaattisella hoidolla. Viimeisismmässä keskustelussa lääkärin kanssa lääkäri myönsi, ettei pojasta huomaa enää lainkaan mitään neurologisia oireita häntä tarkkaillessa. Koulumenestyskin on ollut mainio ja lapsi tähtää yliopistoon. Kotosalla toki jotain pientä erikoisuutta vielä voi välillä havaita, mutta ne jutut eivät haittaa elämää enää käytännössä.

    Itse suosittelen lämpimästi keskustelemaan aiheesta taitavan ja tunnustetun (mieluiten paljon kokemusta ADHD-lasten hoidosta omaavan) klassisen homeopaatin kanssa, jos asia yhtään kiinnostaa.

    http://umm.edu/health/medical/altmed/condition/attention-deficit-hyperactivity-disorder

    http://www.huffingtonpost.com/dana-ullman/adhd-homeopathy_b_862492.html

    http://www.britishhomeopathic.org/bha-charity/how-we-can-help/articles/the-hyperactive-child/

    Päätättepä miten tahansa toivottavasti löydätte sopivan, turvallisen ja terveellisen avun K:n ADHD-ongelmiin. Mukavaa kesän katkoa!

    T: alkujaan diagnosoidun, nykyään tervehtyneen pojan vanhempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin miettimään onko lapsesi kohdalla kenties tehty virheellinen diagnoosi. Monet muutkin ongelmat kun aiheuttavat tarkkaavaisauushäiriöiden ja autisminkirjon kaltaisia oireita. Tällä tietoa kun sen enempää autismiin kuin ADHD:n ja ADD:n ei ole löydetty parannuskeinoa. Osalla lapsista oireet helpottavat myös teini-iässä ja tarve lääkitykselle saattaa vähentyä tai parhaassa tapauksessa jopa poistua kokonaan.

      Poista
    2. Mietin samaa kuin Yksis. Tiedän adhd:sta kärsiviä, nyt jo aikuisia, jotka ovat vuosien myötä oppineet hallitsemaan oireitaan erittäin hyvin. Toisaalta paljon on myös niitä, joilla oireet jatkuvat haittaavina läpi elämän. Ei liene kahta samanlaista tapausta. Homeopatian tehoa ei valitettavasti ole todistettu (muuta kuin homeopaattien omissa tutkimuksissa). Ymmärrän toki, että kirjoittaja tarkoittaa hyvää. Mutta kuten Yksis toteaa, adhd on parantumaton neurologinen poikkeavuus, ja on jopa epäeettistä väittää sen olevan parannettavissa hoidolla, jonka tehosta ei ole mitään tieteellistä näyttöä.

      Poista
  3. Oletko jostain syystä miettinyt K:n lääkityksen vaihtamista, kun lääkäri viittasi siihen mahdollisuuteen? Jos olet niin mistä kaikista syistä? Mitä teille on ehdotettu vaihtoehdoiksi nykyiselle lääkkeelle vai onko vielä mitään? Miksi juuri se nykyinen on valittu? Mitkä nykyisessä lääkkeessä ovat suurimmat huolen aiheet?

    Nämä lääkeasiat kiinnostavat kovasti.

    A.N.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ainoa huolenaihe nykyisessä lääkityksessä on se että se menee aika isolla annostuksella. Sivuvaikutuksia oli lääkitystä aloittaessa joitakin viikkoja, ja niistökin lähinnä ruokahaluttomuus päivisin. K:n kasvu ei kuitenkaan ole missään vaiheessa hidastunut vaan jannu kasvaa edelleen omalla käyrällään (+1.5).

      Me päädyttiin Quillivanttiin koska se on nestemäinen, pitkävaikutteinen stimulantti. Nestemäisen lääkkeen annosta on helpompi säätää kuin tabletin ja toisaalta pitkävaikutteisen lääkkeen pitäisi kantaa koko päivän, aamusta iltaan. K:lla lääkettä joudutaan kuitenkin antamaan kahdesti päivässä, aamusta ja uudestaan iltapäivällä.

      Muista vaihtoehdoista ei olla puhuttu, ja toisaalta mä olen ainakin puolittain haluton vaihtamaan lääkitystä kun meillä on lääke joka toimii eikä siitä tule vaikeita sivuvaikutuksia. Toisaalta ehkä jollakin toisella lääkkeellä saataisiin riittävä hoitovaste pienemmällä annoksella.

      Lääketaukoa pohdittiin lähinnä sen ison annoksen takia ja kun muutama viikko on ollut aika hulinaa mietittiin pitäiskö annosta taas nostaa vai eikö se enää toimikaan. Jo kuitenkin yhden päivän tauolla tultiin siihen lopputulokseen että kesähulinasta huolimatta lääkitys toimii edelleen.

      Poista
    2. Näissä neurostimulanteissahan on todettu tehon hiipumisilmiö eli aluksi lääke tuntuu auttavan selvästi monilla, mutta sitten sen teho hiipuu.

      Nämä neurostimulantithan ovat sukua huumeille lähinnä amfetamiinille yms. Huumeissakin on sama juttu eli teho hiipuu ja ainetta tarvittaisiin aina vaan lisää, jotta alkuperäinen vaikutus jatkuisi. Huumeisiin ja neurostimulantteihin syntyy myös riippuvuus ja ne kummatkin saavat aikaan pysyviäkin haitallisia muutoksia aivorakenteissa. Nämä muutokset eivät enää koskaan palaudu ainakaan kokonaan, jos käytön lopettaa.

      Niin neurostimulanttihuumeissa kuin neurostimulanttilääkkeissä kummassakin suurin ongelma ei yleensä ole heti ilmenevät sivuvaikutukset vaan pitkäaikaisvaikutukset. Kyllähän huumeidenkäyttäjäkin joitakin vuosia porskuttaa suhteellisen normaalin oloisena, mutta pitkään aineita käyttäneillä onkin sitten vaikka mitä elimistön rappeutumisongelmia, sekä psyyken että fyysisen puolen.

      Pahin vaara lasten psykostimulanttien käytössä on nimenomaan se mitä kaikkea ne saavatkaan aikaan pitkän ajan jälkeen. Ja sitten kun vahingot huomataan, onkin jo myöhäistä. Kaikkea ei voi korjata.

      Miten menneinä vuosisatoina ja vuosikymmeninä kestettiin äärimmäisen ylivilkkaita lapsia, kun psykostimulanttihoitoja ei vielä ollut keksitty? Siinä nämä menivät perheitten ja yhteiskunnan jäseninä, erilaisina mutta elimistöltään terveempinä kun nykyiset lääkkeillä huumatut ja myrkytetyt lapset.

      Nykyään moni vanhempi ei tunnu kestävän lastensa käytöstä edes paria kuukautta kesäisin ilman että nämä ovat huumeen kaltaisilla aineilla muunnettu helpommiksi kestää. Oma sisaruksellani diagnosoitiin ADHD (K:n kaltainen hänen ikäisenään), mutta niin vaan pärjäsi läpi lapsuuden ja nuoruuden perheessämme ja koulussa ilman mitään stimulantteja. Tokihan hän oli erilainen ja vaati vanhemmilta ja meiltä sisaruksilta enemmän kuin normityyppi, mutta mitäs sitten. Pitääkö asioissa mennä siitä, missä aita on matalin ja lasten terveyden kustannuksella.

      Olen sitä mieltä, että usein vanhemmat itse tarvitsisivat jotain lääkitystä, jos ei heillä hermot ja kantti kestä omien lastensa kanssa ilman että näitten keho ja aivot myrkytetään huumeiden kaltaisilla aineilla.

      Make

      Poista
    3. Ahaa. Kirjoitat, että huolenaiheenne on se, että lääkitystä menee isolla annostuksella. Miksi se on huolenaihe? Mitä siitä isosta annoksesta voi seurata? Mitä mahdollisia haittavaikutuksia lääkkeen käytöstä voi esim vuosien jälkeen seurata ja tulevatko ne pitkäaikaisvaikutukset siis helpommin ja/tai vakavammin esiin, jos lääkettä käytetään isolla annostuksella?

      Oletteko saaneet erityisluvan käyttää lääkettä noin nuorelle lapselle vai tarvitaanko teillä päin sellaista edes? Ainakin Suomessa tietääkseni alle kuusivuotiaille noita lääkkeitä eivät lääkärit Käypä hoito -suositusta noudattaessaan määrää. En ole kuullut, että Suomessa noin nuoret (4-5 vuotiaat) käyttäisivät tuollaisia lääkkeitä, mutta ehkä Yhdysvalloissa sellainen on sitten yleisempää.

      A.N.

      Poista
    4. A.N.

      Lääke menee mun silmissä isolla annostuksella, ei lääkärin. Tosiasiassa maksimiannos K:n saamaa lääkettä on kaksinkertainen nykyiseen annostukseen nähden ja M.n annos on alle keskimääräisen terapeuttisen tason.

      Kyllä. Olemme saaneet erikoisluvan käyttää lääkitystä alle 6-vuotiaalla lapsella. Tähän vaaditaan lapsen psykiatrilta erityislausunto apteekkia ja vakuutusyhtiötä varten. ADHD on sairaus joinka oireet vaihtelevat ongelman vakavuuden mukaan, valitettavasti K tarvitsi lääkityksen tavallista nuorempana.

      Poista
    5. Make

      Hoitotasapainoa etsitään yleensä ensimmäiset kaksi VUOTTA lääkehoidon aloittamisen jälkeen, tarkoittaen että useimmilla lapsilla annosta kasvatetaan ensimmäisen kahden vuoden aikana noin 15-20% ensimmäisestä toimivasta annoksesta.

      Vaikka osalla lapsista lääkkeen hoitovaste heikkenee ajan myötä, valtaosa hyötyy lääkityksestä eikä näin ollen ole syytä niputtaa kaikkia yhteen ryhmään. Lääkitystä voidaan myös myöhemmin vaihtaa toiseen jos vaikuttaa siltä että hoitovaste katoaa.

      Vaikka stimulantit ovat samaa sukua amfetamiinin ja muiden piristeiden kanssa ei ole näyttöä siitä että lääkitykseen syntyisi riippuvuus niin kauan kuin pysytään ns. terapeuttisessa annoksessa. Sen sijaan on todettu että huumausaineitten väärinkäyttö on yleisempää niillä lapsilla, jotka eivät ole saaneet lääkitystä oireisiinsa kuin lapsilla jotka ovat saaneet lääkityksen.

      Miten ennen sitten pärjättiin? Ei pärjätty. Omilta kouluvuosiltani muistan useammankin lapsen jotka leimattiin joko häiriköiksi tai tyhmiksi. Osa siirrettiin "tarkkikselle" josta päätyivät myöhemmin nuorisovankilan kautta jonnekin... ne toiset taas rämpivät jotenkin kouluvuotensa läpi kärsien kyvyttömyydestä solmia sosiaalisia suhteita ja joutuen tekemään kohtuuttomasti töitä selviytyäkseen tehtävistään edes auttavasti.

      Mitä meihin lapsensa huumaaviin vahempiin tulee, rohkenen väittää että meillekin lapsen hyvinvointi menee oman hyvinvoinnin edelle. Minun lapseni saa lääkkeensä, jotta hänen - ei minun - elämästään tulisi tasapainoisempaa ja onnellisempaa.

      Poista
    6. Make: on todella loukkaavaa väittää, että lääkärin määräämän lääkkeen käyttäminen olisi lapsen huumaamista. Ajatteletko samalla tavalla myös esimerkiksi diabeetikon tai astmaatikon vanhemmista...?

      Poista
  4. Mielenkiintoinen juttu ja näköjään taas kovin ajatuksia herättävä, kuten arvelinkin. Olen niin usein yrittänyt kommentoida mutta jostain syystä se on tainnut vain kerran onnistua. Kiitos Yksis blogistasi. Se on minulle niin mieluisa ja aina se eka, jonka avaan omaa rauhaa saatuani. Kirjoituksistasi huokuu aina rakkaus ja lapsesi ovat suloisia. Ja tietenkin nautin kaikista ihanista kuvistasi, saan aina hetken haavematkustaa maisemiinne, jonne niin itsekin haluaisin. Kirjoitustyylisi on miellyttävä ja perheenne elämää on niin mielenkiintoista seurata. Välillä ihan kaipaan takas niitä kaaosvuosia kun lapset oli pieniä ja tuntui, että aika ei riitä mihinkään muuhun kun selviämiseen. Kiitos blogistasi ja mukavaa kesälomaa perheellesi! Mia

    VastaaPoista
  5. Tarkkaavaisuushäiriöitä voi hoitaa muutenkin kuin lääkkeillä esim sensorisen integraation toimintaterapialla tai sitten vaan annetaan enemmän tukea ja vahditaan tarkemmin. Kun lääkkeistä on kerran mahdollisia pitkäaikaishaittoja ja ne rasittavat maksaakin , niin miksi ette voisi käyttää jotain muuta kuten terapiaa lääkkeitten tilalla tai edes rinnalla aluksi?

    Jotkut ihmiset ovat tyhmiä, jotkut sosiaalisesti ujoja ja rajottuneita, joittenkin on vaikeaa keskittyä ja totella auktoriteetteja. Ihmisillä on eri lahjat ja eri heikkoudet. Miksi kaikki pitää diagnosoida ja medikalisoida ja lääkitä? Itse tunnen pari oikeasti tyhmää ihmistä. Pitäisikö heitäkin jotenkin lääkitä? Tunnen myös äkkipikaisia. Pitäisikö heitäkin lääkitä?

    Ainakin Suomessa on tuhansia pikkupoikia, jotka riehuvat yms ja joilla olisi ADHD, jos testattaisiin. Sitä pidetään tavallisena asiana, että joka porukassa on aina ne tietyt ylivilkkaat häslääjät. Siihen sitten puututaan ja näitä häslääjiä enemmän valvotaan. Munkin veli sai vasta aikuisena ADHD-diagnoosin, koska halusi tietää miksi oli erilainen. Lapsena oli kuten K, mutta hänen annettiin olla erilainen eikä sitä lääkkeillä yritetty muuttaa. Siitä se käytös sitten tasottui ajan myötä ja elimistö ei turhaan rasittunut lapsena millään mömmöillä.

    Voihan lapsi aloittaa lääkkeet sitten nuorena, aikuisena jos itse haluaa kokeilla. Miksi vanhemmat tekevät noin isoja päätöksiä lasten puolesta jo ihan pienenä. Ehkä USA:ssa lapset aloittavat koulun liian aikaisin. Päiväkodeissa ja kerhoissa siedetään ainakin Suomessa sählääjiäkin ja samoin kodeissa. Koulu alkaakin Suomessa vasta sinä vuonna, kun lapset täyttävät seitsemän. Esikoulu alkaa kuuden ikäisenä.

    Lääkkeitten käyttö lapselle on iso juttu, koska se muovaa pysyvästi lapsen aivoja siihen suuntaan, että lapsen on myöhemminkään enää vaikea sitten oppia elämään ilman lääkkeitä. Ja eihän ihmisen elimistö kestä hyvin vuosikausien vahvojen lääkkeitten käyttöä. Väsitämättä jotain haittoja tulee. Lääkekeskeinen kulttuuri vaikuttaa siihen, että lapset altistuvat monissa maissa aivan liian nuorena kaiken maailman aineille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkityskeskustelun tuoksinassa on jäänyt mainitsematta uudemmille lukijoille että niin M:lla kuin K:llakin on melkoinen terapiatausta.

      Alkuvaiheessa M kävi kuntouttavaa eskaria neljä päivää viikossa ja sen lisäksi puheterapiassa, toimintaterapiassa, syömisterapiassa, sosiaalistentaitojen ryhmässä, ABA terapiassa ja fysioterapiassa. Lisäksi M kävi psykologilla käsittelemässä ahdistusoireitaan kolme vuotta.

      K on käynyt kaksivuotiaasta toimintaterapiassa (sensorisen integraation ja refleksi) ja sen lisäksi myös puheterapiassa ja sosiaalisten taitojen ryhmässä. Kolmevuotiaasta K on ollut neljä päivää viikossa kuntouttavassa eskarissa. K:n kohdalla terapiasta ei ollut sanottavaa hyötyä ennen lääkityksen aloittamista terapian rinnalle.

      Tänä kesänä meillä on ensimmäinen kesä kun ollaan kokonaan terapiatauolla. Kouluvuoden aikana K:lla on koulun kautta toimintaterapiaa kahdesti viikossa ja sosiaalisten taitojen ryhmä kolmasti. M käy sosiaalisten taitojen ryhmässä kolme kertaa viikossa.

      Voitaneenkin todeta että lääkitys tukee terapioita, eikä missään vaiheessa olla oltu tilanteessa jossa lapsia olisi yritetty kuntouttaa pelkän lääkityksen voimin.

      Siihen alkaako koulu Yhdysvalloissa liian aikaisin en osaa sanoa mitään. Suomessa koulu aloitetaan tavallista myöhemmin.

      Poista
  6. Uskallat yhä uudelleen ottaa esille tulenarkoja aiheita, hienoa! Täällä Suomessa on valloillaan perusteettoman suuret mittasuhteet saanut lääkkeidenvastustamisbuumi, joka koskettaa monien muiden sairauksien ohella myös adhd:ta. Tietenkin on hyvä, että asioista keskustellaan, mutta omasta mielestäni tässä(kään) asiassa ei ole vain yhtä oikeaa tietä. Jotkut julkisuudessa esiintyneet lääkärit ovat jopa olleet sitä mieltä, ettei adhd ole sairaus. Itse koen tällaiset kommentit hyvin loukkaavina ja jopa ahdistavina - mikä MINUSSA sitten on vikana, kun arki kahden rakkaan adhd-lapsemme kanssa tuntuu usein niin äärettömän raskaalta, eivätkä asiat muutu vaikka mitä yritämme?

    Useimmiten ymmärtämättömien kommenttien esittäjiä ovat ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista todellista kokemusta adhd:sta. Se on todellakin jotain muuta kuin vilkkautta tai kasvatuksen puutetta! Nämä puheet satuttavat ja vihastuttavat minua joka kerta. Adhd:ta on myös monen tasoista. Me olemme loppujen lopuksi päässeet helpommalla kuin monet muut, ja olemme toistaiseksi selvinneet ilman lääkitystä. En kuitenkaan kuvittele, että se olisi meidän vanhempien ansiota. Tunnen useita adhd-lasten perheitä, ja voin kertoa, että näissä perheissä kiinnitetään kasvatukseen, ravitsemukseen, liikuntaan ja uneen takuulla enemmän huomiota kuin keskivertolapsiperheessä - ihan vaan siksi, että näistä lipsuminen aiheuttaa yleensä aina jonkinasteisen katastrofin. En myöskään tunne yhtäkään vanhempaa, jolle lapsen lääkitys olisi helppo juttu. Kaikki ovat harkinneet lääkitystä todella tarkasti, eikä kukaan ole aloittanut lapselleen lääkitystä vain siksi, että pääsisi itse helpommalla.

    En voi ymmärtää ylläolevaa kommentointia, että olisi parempi sinnitellä ilman lääkitystä, niin säilyy elimistö "puhtaampana". Kommentoijan olisi hyvä miettiä, minkälaista on lapsen elämä, jos joutuu koko ajan pinnistelemään henkisesti äärirajoilla. Kaiken päälle tulee ympäristön jatkuva negatiivinen palaute (jos ei ole kokemusta lääkitystä vaativasta adhd:sta, niin on turha hurskastella, että siltä voitaisiin välttyä).

    Yksis on oikeassa myös siinä, että hoitamaton adhd voi johtaa siihen, että teini-iässä aletaan itse "lääkitä" itseä. On myös totta, että suuri osa rikollisista ja vangeista kärsii adhd:sta. Tässä valossa on käsittämätöntä, että joku kehtaa väittää, ettei adhd ole sairaus (eikä siitä kärsivät ilmeisesti sitten tarvitse myöskään hoitoa tai tukea).

    Kiitos sinulle Yksis, että jaat arkeasi ihanassa blogissasi, ja jaksat päivittää sitä ilahduttavan usein :)

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.