muurahaispesä housuissa

Muutaman viimepäivän aikana olen, tai siis me ollaan yhdessä vanhempina pohdittu sitä vaihtoehtoa että kokeiltais K:n kanssa sitä paljon puhuttua kesätaukoa. Oon ollut kirjeenvaihdossa M:n ja K:n psykiatrin kanssa, olen haastatellut ystäviä jotka luopuu lääkityksestä kesän ajaksi ja lukenut vinon pinon artikkeleita aiheesta. Ne artikkelit joita olen lukenut, olen etsinyt niistä lähteistä joita itse pidän luotettavina, kuten  American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, American Psychiatric Association tai Mayo Clinic. Olen vieraillut ADD ja ADHD liiton sivuilla ja lukenut erilaisten lastenpsykiatrien kirjoittamia kolumneja yhden jos toisenkin.

ekan leiripäivän aamuna

Ystävä sanoo lopettavansa lasten lääkityksen kesäksi koska sen pojat kasvaa muuten niin huonosti. Se lopettaa lääkityksen kerralla ja tarjoilee laumalleen korvaushoitona B12-vitamiinia lastenlääkärin määräämänä. Viikon verran menee kuulemma paljon viiniä ja sit helpottaa. Toinen lääkitystaukoa pitävä menee pelkällä viinillä. ADHD lääkkeitä on kahdenlaisia, stimulantteja ja nonstimulantteja. Stimulantit voi lopettaa kuin seinään. Kärsiä mahdollisesti muutaman päivän hyperhyperhypervilkkaudesta ja sit päästä vähitellen niin sanottuun lääkitsemättömään normaaliin. Nonstimulantit taas pitää lopettaa vähitellen ja niiden vaikutuksen poistuminen elimistöstä saattaa viedä jopa kuukausia.

Meidän psykiatrin kanta oli se että vanhempina me tehdään lopullinen päätös, mutta hän suosittelee ehkä enneminkin annoksen pienentämistä kuin lopettamista, mikäli me halutaan keventää lääkityskuormaa kesällä. K:n lääkäri toteaa myös että mikäli meillä on K:n lääkityksen kanssa ongelmia, voidaan lääkityksen vaihtamistakin pohtia. M ei kesällä saa stimulanttiaan lainkaan ja ahdistuslääkityksen annostusta on kesäksi pienennetty.

Jokainen aiheesta kirjoitettu artikkeli jonka luin, varmasti päinvastaisiakin mielipiteitä löytyy, mutta ei sieltä mistä minä vastauksiani etsin, on aiheesta samaa mieltä. Lääkelomista ADD:n ja ADHD:n hoidossa on näitten tahojen mielestä useimmiten enemmän haittaa kuin hyötyä. Yksikään ei jätä mainitsematta sitä että tarkkaavaisuushäiriöitä on toki eritasoisia, mutta ihan samaan tapaan kuin sydän- ja verisuonitauditkin ovat ympärivuotisia ja ympärivuorokautisia, eivät lapsen tarkkaavaisuusongelmat tai ylivilkkauskaan rajoitu kouluvuoteen ja koulutunteihin. Ne ovat olemassa myös kesällä, iltaisin ja viikonloppuisin.

Psykiatrien kirjoittamissa kolumneissa todetaan jokaisessa että lääkäri myöntyy hoitotaukoihin yleensä vanhempien tahdosta, ja siitä ajatuksesta että halutaan ylläpitää hyvää hoitosuhdetta lapsen vanhempien kanssa. Artikkeleissa puhutaan myös sosiaalisten taitojen taantumisesta ja lapsen itsetunnon heikkenemisestä lääketaukojen takia. Osa kirjoittaa myös että hoitotasapainon saavuttaminen saattaa olla vaikeampaa lääkeloman jälkeen.

M saa kantaa oman ryhmänsä kylttiä

Maanantaiaamuna unohdan pitkästä aikaa antaa K:lle sen lääkkeen. On ensimmäinen leiriaamu. Puolikymmeneltä näen meidän yhteistilaisuudessa tuolillaan väkkäränä pyörivän lapsen. Viisi minuuttia myöhemmin näen että sen opettaja on istunut pojan viereen. Leirin jälkeen kotosalla yritän keksiä meille jotakin järkevää tekemistä, mutta palapelin palaset se heittää ilmaan, paperin se repii silpuksi, kaataa tuolin, eikä ulkona jaksa edes ajaa pyörällä. En uskalla päästää sitä silmistäni ja me yritetään lukea ja rakentaa ja lopulta katsoa telkkariakin. Mistään ei tule mitään. Fredde tulee kotiin mun repiessä hiuksia päästäni sen hyperhyperhyperhyperhypervilkkaan pojan kanssa. Mietin mielessäni ettei maailmassa taida olla sellaista määrää viiniä että mä edes haluaisin kokeilla lääkelomaa. Lopulta lykkään sille tabletin kouraan ja sitä hakiessani saan kuningasajatuksen. Tarjoilen sille jääkaapista sokerisen energiajuoman, epäilemättä aivan kamalan huono jannun maksalle ja munuaisille mutta olen epätoivoinen. Lasken huonoäitipisteitä, tästä niitä saa paljon.

Tuntia myöhemmin mun lapsi lukee kirjaa peiton alla sohvalla. Tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen aivot tarvitsevat stimulantin toimiakseen oikein. Stimulantti lisää aivoissa tiettyjen motorista hallintaa, tarkkaavaisuutta, järjestelykykyä, suunnittelua ja päätöksentekoa säätelevien pitoisuuksia ja helpottaa siten oireita. Ne aineet jotka tavallisissa ”keskivertoisissa” aivoissa stimuloivat ja virkistävät toimivat tarkkaavaisuushäiriöisen ihmisen aivoissa päinvastaisesti. Siksi energiajuoma rauhoittaa lapsen.