retkellä jos toisella

On heinäkuun ensimmäinen, valokuvapäivä. Tänään en kuvaa, en samalla tavalla kuin yleensä. En jokaista hetkeä, jokaista kellonaikaa, jokaista askelta. Viimeisen viikon olen kuvannut muutaman sadan valokuvan päivävauhtia. Oon kuvannut Isoisää ja B:tä, lapsia, Freddeä, nähtävyyksiä ja ravintoloita.

Sunnuntaina valokuvasin ukkospilviä, brunssia, viininmaistelua ja kartingia.

aamiaista

viiniä

pieni tyttö kilpa-auton ratissa

kaksi sukupolvea, isä ja sen tytär

Maanantaina kiipeilyä ja ravintolaillallista.

M ja sen valmentaja,  kato tähän laitat jalan ensin... ja sit vaihdat niin et saat vasemman jalan...

...tähän

keltainen reitti 5.9, sitä ei kiipeä moni aikuinen harrastelijakaan

Eilen ajoin muutaman sata kilometriä ja kuvasin suuren vuoren, ja meidän matkan sinne.

Mt Rainier

maaoravat oli kesyjä

M tietää tulivuorista paljon ja jakaa tietoaan K:lle

Tänään jatkan. Kuvaan Seattlen nähtävyyksiä, jos sinne saakka päästään. Apinalaumaa on puhuteltu vakavaan sävyyn jo aamusta. Turistien täyttämä kaupunki, polttava helle ja eilisen retken mankeloimat lapset saattavat olla niin huono yhdistelmä että me käännytään takaisin aiottua aiemmin. Kohta pitäis olla jo autossa. Kaksikko kiertää olkkarin sohvaryhmää juosten ja kiljuen korviahuumaavasti. Vähän hirvittää, mitä jos mä hukkaan noi sinne ihmisvilinään, enkä löydä niitä enää koskaan?