Siirry pääsisältöön

retkellä jos toisella


On heinäkuun ensimmäinen, valokuvapäivä. Tänään en kuvaa, en samalla tavalla kuin yleensä. En jokaista hetkeä, jokaista kellonaikaa, jokaista askelta. Viimeisen viikon olen kuvannut muutaman sadan valokuvan päivävauhtia. Oon kuvannut Isoisää ja B:tä, lapsia, Freddeä, nähtävyyksiä ja ravintoloita.

Sunnuntaina valokuvasin ukkospilviä, brunssia, viininmaistelua ja kartingia.



aamiaista

viiniä

pieni tyttö kilpa-auton ratissa


kaksi sukupolvea, isä ja sen tytär



Maanantaina kiipeilyä ja ravintolaillallista.

M ja sen valmentaja,  kato tähän laitat jalan ensin... ja sit vaihdat niin et saat vasemman jalan...

...tähän


keltainen reitti 5.9, sitä ei kiipeä moni aikuinen harrastelijakaan




Eilen ajoin muutaman sata kilometriä ja kuvasin suuren vuoren, ja meidän matkan sinne.





Mt Rainier





maaoravat oli kesyjä




M tietää tulivuorista paljon ja jakaa tietoaan K:lle









Tänään jatkan. Kuvaan Seattlen nähtävyyksiä, jos sinne saakka päästään. Apinalaumaa on puhuteltu vakavaan sävyyn jo aamusta. Turistien täyttämä kaupunki, polttava helle ja eilisen retken mankeloimat lapset saattavat olla niin huono yhdistelmä että me käännytään takaisin aiottua aiemmin. Kohta pitäis olla jo autossa. Kaksikko kiertää olkkarin sohvaryhmää juosten ja kiljuen korviahuumaavasti. Vähän hirvittää, mitä jos mä hukkaan noi sinne ihmisvilinään, enkä löydä niitä enää koskaan?



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina1. heinäkuuta 2015 klo 10.30

    Tosi kauniita kuvia. Mukavaa kun on vieraita niin jaksaa itsekin lähteä nähtävyyksiä koluamaan joita usein pitää itsestään selvyyksinä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää